akaukseen, ett? niin todellakin oli, ja kuitenkin oli vaikea sit? uskoa ja siit? vakuuttua. Kev?t, jolla ei ollut aurinkoa, vaan ainoastaan harmait

, joka kylm?n peitteens? l?vitse p??sti ainoastaan voikukan ja koiranputken nousemaan. L?mp??

t joka p?iv? surisivat ja vinkuivat, kuin vihoissaan ja raivoissaan, repiv?t hirsien syyt esille, tekiv?t s

uivat kaikkialle, pihamaalta ja ojanlaiteilta muratille ja pelloille. Ne kasvoivat teiden varsille korkeiksi rakennuksiksi, muodostivat katuja, kujia ja kortteleja tuohon elottomaan ja liikkeett?m??n tapulikaupunkiin, kaupunkiin, miss? ei kukaan asunut noissa

n p?iv?t olivat loppuneet, viett??ksens? nuoren kev??n leikkej?. Sen oksilla lauleli lepp?lintupari, eik? tarvinnut, kuni Bagdadin kaliifi, seitsem?? vuotta tutkia lintujen kielt?, ymm?rt??ksens? ett? onnellisen rakkauden kielt? ne viserteliv?t nuo kaksi. Pihlaja

t olivat lateissa, istui kirjakaupustelija Johansson koettamassa hengen innolla ja uskon voimalla hankkia itsellens? ja raittiudelle k??nnykk?it?. Leve?ll?, lempe?ll?, jumalisella katseella tois

i nyt en?? Blumeen, ei edes tuohon rikkaaseen Blumeen, jota h?n oli koko elinaikansa palvellut, ollut luottamista, kun t?m? j?tti ty?miehens? maksamatta nelj?ksitoist

en ja avuksihuutamiseen t?ll? h?d?n ajalla. Sit? huomasi pieniss? ty?mieskodeissakin, jossa pessimistit istuivat alak

soittaa lankun p??t. Mutta kauempana huoneessa, myymisp?yd?n takana, meluttiin kovalla ??nell?. Siihen olivat nuorimmat rauhanh?iritsij?t asettautuneet, ja samoin kuin ensimm?iset lumihiuteet py?riv?t ja lentelev?t viel? kylmenem?t

avana, sen huomasi heti. L?hinn? seisovat vaikenivatkin heti; huoneessa syntyi ik??nkuin ontto eli aukko keskelle, johon h?lin? kukistui, ja noin minuutin kulut

osta. H?n, joka muutamia vuosia sitten loikoi t??ll? koko kes?n riippakoikussa

ja kysyk??mme, aikooko h?n m

inen metel

sija h?lin?n voittavalla ??nell?, h?n ei ole yksin??n

voipi t?ss? auttaa, niin ei sit? tee englantilainen eik? ranskalainen, vaan kyll? Veikkoliini se on, joka sen tekee. Se on

ui mieliala pikaisesti toivorikkaaksi parempien aikojen odottamise

at, ja nyt l?hti liikkeelle t?n? kev?tiltana p

?tty?t nyt tehtiin suurella uutteruudella. Rappujen edess? olevalla suurella kukkaispenkereell? kukoisti lukemattomia punasinervi? crocus'ia ja muita valkoisia ja kirjavia k

avaa astumista m?r?ll? tiell?, katsahti h?n pikaisesti yl?s. H?nen kasvonsa vaalenivat, ja s?ik?htyneen? katsoi h?n ymp?rilleen. Sitten k??ri h?n nopeasti helmansa ja juoksi keve?sti kuin hirvi konttoriin. Silm?nr?p?yksen per?st? tuli h?n ulos miehens? kanssa, joka oli sahanhoitaja Paul

tte? sanoi Paul

n hilj

kysyi sahanhoitaja

Veikkoliinin kanssa, v

enhan sen jo sanonut; ja nyt te j?t?tte heti puutarhan. Mutta h

yntyi nyt ty?mi

.. he ovat t??ll?,

yl?s puutarhaan. Veikkoliini on viel? tuolla alhaalla, laiturilla. - Onko jo tultu n?in pitk?lle,

p?in. Hyv?? iltaa, hyv?? iltaa, menk?? nyt kukin kotiin

?? pahaks' panko, ?lk?? pahaks' panko, nuori herra, min? olen ollut t??ll? aina Teid?n is?nis?nne ajoilta, ollaan

sa, punehdus, joka tuotti uhkaavan ilmeen sahanhoitajan ter?viin silmiin, joka muutti h?nen piirteens? viel? tuimemmaksi ja ihonsa viel? keltaisemmaksi. Tuskin yht?k??n lausetta n?m? kolme toisillensa lausui. Ujostuksissaan ast

alonkina h?nen vanhempiensa kes?asunnossa; silloin se oli koristettu kukilla ja vanhoilla perhemuotokuvilla. Nyt se oli alennett

ulajoita, valokuvattiin t?m? malja v?lill?ns?. Oi, paljon oli senj?lkeen tapahtunut, joka oli toisistaan eroittanut n?m?t molemmat yst?v?t. Vuosia oli kulunut siit? ajasta, ja kumminkin puhui tuon kauniin rouvan polttava punehdus herra Emilin nuoruuden urost?ist?. Paulsson, yst?v?

Paulsson ja Veikkoliini. N?ytti silt?, kun Paulsson ei tahtoisi olla yksin?ns? herra Emilin kanssa, ja jonki

pelleja, h?nen anomuksensa ulkomaalaisille saamamiehille maksuajan pident?misest?, esitti asian semmoisena

iin olisi h?n ehken ty?skennellyt voimalla ja innolla. Blumen kauppahuoneelle oli se v?ltt?m?tt?m?n? elinehtona, Paulssonille suureksi eduksi, jos Sch?nfeldin tekem? ehdotus voisi menn? l?vitse, ja t?m? ehdotus oli se, ett? muodostettaisiin yhti?, niin ett? muun muassa Paul

alonpojan levollisuudeksi - kansassa kasvatuksen kautta saavutettu arvokkaisuus, eik? mik??n luonnonlahja - k?tki koko mailman ajatuksia ja tunteita, j?tti h?nen hetkiseksi. H?n hymyili niin, ett? lukemattomia ryppyj? muodostui tuolle ruske

i voiton, h?n nousi yl?s hillit

katosi samassa, T?m? oli jotakin niin tavatonta h?nen katkerissa kasvoissaan ja muutti siihen m??r??n koko n

i ja katsoi tarkastaen Veikkoliiniin. Veikkoliini hymyili hiljaisen pid?tetyn hymyn, kumartui

sin pit?? saada osa n?i

na. Huomenna pit?isi minun saada teid?n vastauksenne. Se on hyv? tarjous, jonka teille teen, siit? voitte

in, ett? sill? aikaa kuin Veikkoliini tutkii tapelleja, ne toiset kaksi menev

n. H?n levitti k?sivartensa, huitoi niill?; h?n tunsi ik??nkuin h?n olisi vuosim??ri? istunut vankeudessa ja nyt, nyt ensikerran ?kisti saanut vapauden. H?n muisti kuinka h?n kerran Viipurissa oli n?hnyt er??n vangitun mustalais

?n muisti kauheat p?iv?t, pelvon ja toivon p?iv?t, ja ep?ilyksen, enn?tt?isik? h?n ostaa Matti Kiiskil?n talon ja mets?n, ennenkuin tuo odotettu mullistus tapahtuisi. Toista kertaa ei h?n tahtonut tulla samaan tilaan, ja h?n muuttui ?kisti kovaksi kuin valurauta -

an, ajattelevaisesti. Kului tunti tunnil

a. Rouvaa ei n?kynyt, Paulsson ja Blume eiv?t tahtoneet puhua ruotsia, jota Veikkoliini huonosti ymm?rsi, jo

inen paheensa alkoi h?nt? muistuttaa l?sn?olostansa, noita veltostuneita piirteit? nytk?ytti, huulet vapisivat silloin t?ll?in vavah

ivoamassa, vuoteita tekem?ss? ja l?mmitt?m?ss?. Puoli-vimmoissaan juoksi h?n ulos kev?ty?h?n ja k?veli edestakaisin pu

koski pauhasi ja heitti pisaroita ymp?rillens?, jotka muodostivat liikkuvia, moniv?risi? vesikaaria yli tuon valkoisen vaahdon. Ilma oli lieve?, pikkulinnut

umaavaa myrkky?, ik??nkuin h?n olisi etsinyt sielunsa autuutta. H?n ei l?yt?nyt sit?. Mahdotonta! H?n oli kuitenkin k?tkenyt sen huolellisesti siihen. H?n malttoi ?kisti mielens?, vaistomaisesti, voidaksensa ajatella, kuinka se oli h?vinnyt, minnek? h?n oli sen pannut, ja oliko h?n sen matkalla k?tkenyt. Jahah, nyt muisti h?n sen, h?n oli pannut sen matkalauk

k?den, mutta h?n meni muissa ajatuksissa, toisessa teossa. H?n oli hurjimman halun painon alaisena. T?rke?sti huutaen: "pois t

iksi matkalaukkunsa ja aukaisi sen pikaisesti. T??ll?, t??ll? sis?ss? se oli, tuo tuskallisesti etsitty, er??ss? siev?ss? kristallipullossa. Taaskin vilahti v?rinl

yhdy kaupp

Veikko

ilisten muutamille rautan?ytteille, jotka o

? tuijotti h

oisen, siev?n k?den, l?mp?isen, rakastavan syd?mmen; ett? Veikkoliini oli j?tt?nyt h?net pulaan; ett? kauppahuone oli joutunut h?vi??n ja

n kovaa, kylm??, kiilt?v??, katsoi l?hemmin sit?, ymm?rt?m?tt?

i h?n, se tule

aus, ja kauppahuone Blumen viimeine