H?nen t?ytyi hakea yksin?isyytt? oikein antaaksensa vapautta ilollensa, aukaista leivon h?kki?. H?n oli pelastettu, pelastettu joka tapauksessa, tuon suuren romauksen tapahtuessa, jos s
ia yksi ja toinen herkkupala, kuin nyt, kun kauppahuonetta vi
n tuon kallisarvoisen paperin tarkastettavakseen ja luki sit? tarkkaavaisesti. Ent?s jos siin? olis
sessa s??li Mattia; se tahtoo sanoa h?nen vaimoaan. H?n se oli nainen, jolla oli p?? oikealla paikallaan, ja niin siev? h?n oli. Se
lens?, k??ri kokoon paperinsa ja istuutui kirjoittamaan valtakirjaa Hulti
miettinyt, h?n aikoi ruveta sahan-is?nn?ksi. Etemp?n? Kiiskil?n kyl?ss? oli koski, ja siin? vanha ravistunut mylly. Halvalla hinnalla oli h?n ostanut koko romun. Vedenvoima, putouksen korkeus ja myllynratas eiv?t olleet miss??n sopivassa suhteessa myllynkiviin ja rakennukseen, jossa ne olivat. Veikkoliinin kokenut ja
yksimieliset, ett? parasta, mink? talonomistaja Kiiskil?ss? saattoi tehd?, oli myyd? v?hint?kin mets?ns? ja aloittaa maakauppa tahi pahimmassa tapauksessa panna rahansa pankkiin ja itse antautua tukinhakkaajaksi, uittajaksi ja sahanty?mieheksi. Onneksi olivat ajat yh?ti viel? huonot, kyl? loittona ja melkein huomaamaton; muutoin olisi useampi kuin yksi myynyt tilansa polkuhintaan. Veikkoliini oli kuitenkin ruvennut aavistamaan seudun tilaa, h?n tiesi mit? h
antoi viel? samana syksyn? puhdistaa jokea, joka juoksi mets?n ja suon v?lill?. H?n mietti kaikkea, enn?tti joka paikkaan, vaan sit? paitsi oli h?nell? aikaa tuntikausittain istua Matin tuvassa ihmettelem?ss? ja ihaelemassa h?nen komeata vaimoansa, kuuntelemassa em?nn?n viisaita neuvoja, kyselem?ss? h?nelt? neuvoa ja h?n l?ysi huonosti peitetyll? ihastuksella t?ss? voimakkaassa ja viisaassa naisessa itsellens
julistajia; he ovat verranneet rakkauden kahleeksi. Ja kahle se onkin. Rakkaudessa on toinen orjana, toinen k?skij?n?, rakkaus on kahle, ja nelikymmenvuotiaalle kaikista raskain. Sen tunti nyt Veikkoliini. Huolimatta h?nen ponnistuksistansa sit? vastaan ... se h?net mukanaan
an, ett? t?m? tiesi, mit? liikkui h?nen sis?ll??n, oli viel? pari silmi?, jotka ihmeellise
sairaalloisessa, huonosti kasvaneessa ruumiissa miellytt?v?t, sielukkaat kasvot suurine, verhottuine silmineen, joiden l?mmin, tietoinen ja viisas ilme oli per?isin ?idilt?. Lapsuudessaan oli Elli useita vuosia ollut s?ngyn oma. Sairaus, lukeminen, mielikuva
oli tutkinut Ellin, ja paljon muun kirjoitettavaksi sopimattoman ohella sanonut: kunhan tytt? vain menee naimisiin, niin tulee h?n kyll? terveeksi. Eloisa ja mielikuvitusrikas, kuten Elli oli, oli h?n k
?m?sti l?mp?isen verivirran Ellin syd?meen. Siit? p?iv?st? alkaen oli h?n satujen maailmassa, jossa lempi oli yht? luonnollinen kuin aallon kuohu ja lintujen laulu;
mit? liikkui h?nen omassa syd?mmess??n. Sent?hden olikin Veikkoliini varma siit?, ett? h?n puhuessaan Marian kanssa, aina l?ysi kiilt?v?n avonaisen silm?parin, joka, h?nen korottaessaan ??nt??n, h?nen lii
li Mariaa, jos h?n olisi saanut h?net vaimoksensa. Eik? h?nen olisi ollut paljoa helpompaa Marian sivulla taistella kohotaksensa? H?n oli niin kummallisessa kahtalaisessa, onnen ja apeuden, ilon ja levottomuuden mielentilassa, h?n tunsi surumielisyytt? ja viha
et keskeytti em?nn?
koliini kupin k
ilmeell? ja intohimolla, kuin olisi Ma
?ll? liikkui, ymm?rsi
ellytti h?nt?, eik? h?
viel? enemm?nkin, Mar
a toisiinsa, ja t?m? ve
n ed
se peloitti h?nt? kumminkin. H?n pel?styi o
tio, h?n on ollut Suikkilas
iin, kykenik? kauppahuone maksamaan summan vai ei. Kyll? kai, miksik? se ei kykenisi, ahtaassa t
Matti tekee niin paljolla rahalla,
a valittavalla ??nens?vyll?, jolla kansa tavallisesti lukee ju
na. Ja h?n kirjoitti kirjaan sanoen: pankaa Uria kovimpaan sotarintaan,
n siihen paikkaan, kussa mieshukka oli suurin. Ja
vanhasta testament
in. H?nen syd?mmens? al
kohtasivat toisensa,
koli
uossa lu
tasi Elli viattomast
ten h?nest? n?ytti, kovasti punastui. H?n nousi nopeasti, pisti piippunsa saapasvarteen, j?tti kahvinsa juomatta ja meni a
kerran, tukkien v?liin, kun h?n pit?isi v?yl?? selv?n?, siell? - kuinka sit? nyt sanottiin? -"jossa mieshukka oli suurin", ja silloin, - mutta h?n ei uskaltanut ajatella ajatustaan loppuun, se oli liian houkutteleva. Ja kumminkin toiselta puolen, kun onnettomuus oli tapahtunut ilman h?nen syyt
?m?tt?myyteen? Lymyilik? h?nen syd?mmess??n joku ennen tehty p??t?s, jotakin, joka aikanansa toteutuisi? H?n rupesi pelk??m??n itse??nkin. Ei, pois t?mm?iset unelmat, oliko h?nell? aikaa ja varaa uneksia rakkautta ja perhett?? H?nell?, jolla juuri nyt oli niin paljon ty?t
v?n ??nen p??ns? p??ll?. H?n k??ntyi ymp?ri ja n?ki, kuinka joukko pihlajia h?nen vierell?ns? oli tilhiparven ymp?r?im?n?. N?m? pienet, ah
aikka kuinka ne molemmat nuorukaiset kurottautuivatkin. Nyt kuiskasivat he jotakin hiljaa toinen toisellensa, sitte otti poika Ellist? kiinni ja nosti h?net varovasti yl?s. Nojautuen pihlajaan, kiipesi El
gitaksensa, ne pyrkiv?t suorastaan Kaarlon syd?mmeen. Ja ne l?ysiv?tkin
kuinka onnellisia ne olivat nuo kaksi, mit? kaikkea he o
?n oli ne n?hnyt. Ei, h?n ei voinut k?rsi? n?it? tuskauttavia ajatuksia, h?nen t?ytyi tehd? loppu niist?. H?n nousi pikaises
vaahdon ja mustan veden tielt?, kuinka nuo pienet rattaat pantiin yh? kiivaampaan liikkeeseen ja surisivat ja lopottivat kuin nopeat, puhuvat kielet, ja joka py?r? kuiskasi h?nelle: ensi vuonna me jauhamme sinulle kultaa, rahoja, paljon rahoj
?n, jollenka kokoan, sanoi h?n itseksens?. Y? tul
neen per?lle akkunan viereen, syrj?isimp??n nurkkaan. Kaikki muut, yksin Halli-koirakin, etsiv?t v
?sti valaisi Mariaa, Elli?, joka puoli??neen luki kirjaansa, ja poikia, jotka liehuvan p?retulen valossa kiskoivat p?reit?, H?nen muistinsa menneiden vuosien onnesta ja rakkaudesta, joille tunteille aika antoi uuden kiillon ja v?rin, valtasi h?net raivol
ja k??nti kasvonsa pois. H?n n?ki ne ainoastaan puoliskona, niinkuin h?n ?sken oli n?hnyt Marian tulen luona uunin edess?. H?n kulki vitkalleen tiet? my?ten, joka oli vievin??n sis??n ??rett?myyteen. H?n tahtoi seurata sit?, vaan niinkuin usein unissa, oli t?m? nyt h?nellekin mahdotonta, h?n oli ik??nkuin juurtuneena maahan. H?n ru