lumen Vellamo niminen proomu Viipurin sisemm?n rantasillan kyljell? vastap??t? vanhaa linnaa. Proomu oli paluu

eminen ei juuri ollut h?nen asiansa. Sent?hden h?n olikin nainut koulutetun naisen Virolahdesta, joka ajatteli, luki, kirjoitti, jopa puhuikin h?nen, h?nen poikansa Antin ja h?nen pienen tytt?rens? Ellin puolesta. Nyt oli, paha kyll?, h?nen vaimonsa "yhdeks?n j?rven ja yhdeks?n virran takana", heid?n v?h?isell? tilallaan Korpilanjoen varrella Pielisj?rven takana,

puulta, luuli Matti pit?v?ns? pyyt?? nelj? markkaa, jos Veikkoliini olisi tarjennut nelj? markkaa, olisi Matti luullut pit?v?ns? vaatia v?hint?kin viisi markkaa. Sill? varmana h?n piti, et

sens? Matin ja Veikkoliinin halvan illallisen t?hteisiin, vaan uskalsivat k?yd? itse katteinin ja h?nen toverinsa kimppuun. Matti nousi istualleen kojussa, j

tarin luukkua p??ll??n, niin ett? se vauhdilla ammahti auki. Raitis aamu-ilma vilvoitti h?nen kuuman p??ns?; h?

ja alukset Pitk?nsillan varrella n?kyiv?t ep?selvin? piirtein?. Jotkut satamaj?tk?t seisoivat hajareisin rannalla, sanoivat silloin t?ll?in jonkun sanan, jotka vahingotta olisivat saattaneet

aate, ajatus, joka h?nen mielest??n tuli ylh??lt?, valon kodista tahi h?nen vaimonsa ter?v?st

n; Veikkoliini, tule t?

isi paljoa parempaa, vastasi ??ni, joka ol

iini! Nyt minulla me

en kuukauden aikaa olet vet?nyt sit? k?yden p??t?, enk? viel

oittuneihin kasvoihin levisi hymy, voittajan, keksij?n oikeutettu,

orkein m??r?. Merkillisin seikka oli kuitenkin miehen kasvot. Ne olivat kovin laihat, vaikka terveenn?k?iset - intohimot ja ponnistukset olivat niihin j?lki??n j?tt?neet. Posket olivat onttoja, niinkuin olisivat takahampaat pudonneet pois; kaikki lihakset ja koko yhdyskudelma n?yttiv?t kuivettuneen. Sanalla sanoen, kasvot oliv

i haukotellen, - mit? n

ssa, sanoi Matti ep?r?iden.

isas silm? s?ke

! - tee niin, mutta ?l? sitte turvaudu min

yski Matti

myym?prosenttiani saamatta, e

t?? puhuneeni Blumen kanssa itse. Pit??h?n h?nen tiet?? s?ntilleen mit? puutavara t?t? nyky? maksaa, h?nell? kun on sahamylly jokaisen sadan virstan p??ss? Iisalmen ja

? vanha Blume on kuollut; miten tuo poikansa ymm?rt?? n?it? asioita, en tied?. Mutta niinkuin tahdotte, olkoon menn

t?. H?n koitti Veikkoliinin kasvoista urkkia mit? t?m? oikeastaan ajatteli asiasta. Mutta h?n oli kuin kiinni pantu kirja, h?nen kasvojensa piirteet oli

syyskes?n aurinko valaisi tuota kaunista taulua. Kaukana rautatienpenkereen takaa kohosivat Myllysaaren lep?t n?kyviin; vasemmalla n?kyi Hiekan laivaveist?m? ja pyh?n Annan linnoituksen ihantavat ja mustuneet muurit, oikealla vanhan

sen silkkinauhan n?k?isen? v?lkkyi tummie

kurikahvinsa ruhvissa sy?dess??n aamiaistaa

kun olivat lopetta

nne

lle, ti

ahvia jamaikarommeineen kultakupista. Etk? luule minun tuntevan, miten herrain on tapana el??. Ohhoo, jos kello kahdeksan tahi puoliyhdeks?n saavumme sinne, niin tulemme kyll? aikaisin. Kat

tte sitte kotiin, jos s

??nett?myyden j?lkeen lis?si h?n: tahtoisitko, Matti, tiet??, mink

ytti my?nt?

?nen kylm?, ik??nkuin murtunut puheensa pontista ja harvaa, niinkuin h?n olisi tahtonut tarkoin mietti? sanojaan; mutta jota edemm?ksi h?n joutui, sit? enemm?n

? itse olen syntynyt t??ll? kaupungissa. Vanhempani olivat k?yhi?, ja varhain t?ytyi minun l?hte? ulos mailmaa

ussa ja silkiss? arkip?ivinkin, puhui Tukholman ruotsia, oli ?re? kuin kissa, mutta my?skin puhdas ja s??llinen kuin se, paitsi kun h?n juopotteli; sill? n?eth?n, sit? h?nen oli tapana tehd? pari kertaa vuodessa, noin syys- ja kev?t-p?iv?ntasauksen aikana. Silloin h?n ryvetti itsens? kuin sika, kirosi ja puhui ri

r??kitt?m?ll? englantia ja espanjaa kaikkien mustapintaisten ja punatukkaisten katteinien kanssa, jotka toivat Uuraaseen suolaa ja kivihiili?, valkoista ja mustaa, kuten sanoimme. Mutta talvisin h?nell? ei ollut ket??n muuta, kuin min?, jonka kanssa h?n saisi puhella. Se oli minun kes?ni se, silloin paistoi

?ni ly?nneill? ja iskuilla: - h?n oli rajulla tuulellaan. H?n

h?n vaati itse??n kutsuttavan, kest?nyt sit?, vaikka h?n olikin yhteen ja toiseen tottunut. H?n kuoli siihen paikkaan vihasta, kon

sukseltaan hyv? ihminen. Niin, olihan oikein vaikeata k?

Uuraan ja Ravansaaren v?lill?. Jok'ainoan ?yrin oli h?n tuhlannut. Noh, sattuipa amerikankulkija, petrolilaiva, olemaan siell?. Miehet puhuivat Amerikasta, kuin kultamaasta. Me tahdoimme joutua tuuleen mailmassa

Omaisista en ollut kuullut mit??n. Viel? heikkona ja kurjana sain paikan ja ensim?isen dollarin kappaleen l?hetin kotiin. Kuukauden per?st? saatoin jo l?hett?? kymmenen, sitte kaksikymment? ja viel?kin kolmekymment? dollaria. Mutta vastausta ei kuultu. Kuinka

olla ilman meit?, mutta ei kenk??n meist? voi olla ilman kotimaata. Kokosin omaisuuteni, eip? tuota ollut ihan v?h?n, ja l?ksin kotiin. Kaksitoista vuotta on kulunut siit?, kun l?ksin Suomesta, mutta ei ole vaimoani eik? lastani kuulunut. Alussa luulin h?nen muuttaneen Ruotsiin, mutta sitte sain tiet??, ett? h?n oli muuttanut tuonne y

matta alas veteen; n?ytti silt?, kuin olisi koko h?nen huomionsa k??ntynyt noihin rasvaisiin vaihteleviin kone?ljyleveihin, jotka py?riv?t ja hyppeliv?t virrassa pysyen aina pinnalla, vaikka laineet ja virta nii

an, ja virta ajoi sit? alasp?in, Vellamon per?keulaa kohti, vaikka kone pani takaperin t?ytt? v?ke?ns?. Vaan nyt oli Matti varuillaan, otti mahtavilla k?mmenill??n ja karhunvoi

k?he? ??ni komennussillalta. Sep? miehen kou

ksi, tunteettomaksi, itsekk??ksi, mutta nyt h?n taas monen vuoden per?st? koki tuota tunnetta, joka on kaikkia muita katkerampi, suru kadonneesta onnesta. Mit? apua siit?, ett? h?n pyrkii eteenp?in, yl?sp?in. H?nen el?m?ns? suuri tarkoitusper?, nousta herrass??tyyn, oli saavuttamatta. Ja joskin h?nen onnistui p

anoi h?n ja nousi varovaisesti

v?t sitte yl?s tuota ahdasta ja pime?t? Mustaveljesmunkkien katua my?ten ja seisoivat ennen pitk?? tuon jyke?n ja korean tam

oksansa aidakkeen yli, levitt?en kukkaisloistoaan kadun yleis?lle, kujan likaisille, iso??nisille lapsille. Toinen nelj?nnestunti toisensa per?st? kului. Veikkoliini tuijotti ??net?nn? eteens?,

mppujen v?lill?, tarttuisi viritettyihin satimiin. Matti seurasi tarkkaavaisesti vaaksiaisen liikkeit?. Eip?s aikaakaan, kun se jo oli tarttunut verkkoon. Kuta enemmin se s?tkytteli, sit? pahemmin se seikkasi pitk?t koipensa verkkoon. H?m?h?kki oli varuillaan hy?kk?si esille oikealla

oliini, menk??mme sis??