aa, kun vaimonsa kysyy h?nelt?, miksik? h?n oli my?nyt mets?n ja lis?nnyt perheen viel? yhdell? kuluttavalla j?sene

ija ravakkana ja vakavana sis??n. H?n oli soreakasvuinen, sinisilm?inen nainen, miellytt?v?ll? ulkomuodolla. H?nen ??ness?ns? oli miellytt?v? alttosointu. Tark

?st? kalastajakodista, oli h?net kahdentoista vanhana ottanut huostaansa er?s hyvinvoipa merikatteini, joka kantoi Virolahdessa tavallista, vaan merimiehelle vallan sopimatonta Kyckling-nime?. Alussa oli t?m? kaunis lapsi, l?hinn? koiraa ja kissaa, lapsittomalle h

hallitsemaan aittoja ja ruokakammioita, sek? sukulaisten suureksi harmiksi, itse katteeniakin; mutta h?n hallitsi hyvin. Katteeni oli h?nelle tihe??n tehnyt naimatarjouksia, mutta Maria oli aina asi

ko el?m?ns? ajan olisi kuulunut siihen luokkaan, johonka h?n niin s??nn?tt?m?sti oli tullut. Sanalla sanoen, h?n oli kuin

ysp?iv?n? Cagliarista, jossa h?n oli ottanut sis??n suolaa. H?n laski ankkuriin ulkopuolelle Haminan satamansuuta. Mukanansa h?nell? oli kahviruskeata malagaa, keltaista xeresi? ja veripunaista po

tiesi osakkeiden arvon, tiesi paljonko mikin kappale oli maksanut, oli pit?nyt katteinin kirjoja, niin saattoi h?n tarkoin ja rehellisesti antaa kaikki tarpeelliset tiedot pes?n varoista. Selvitysmiehet ja sukulaiset, jotka olivat odottaneet toisenlaista k?yt?st? h?nen puoleltaan, eiv?t voineet olla h?nt? ihmettelem?tt? ja tahtoivat nyt

kolme nelj? naimatarjousta; h?n otti v

yi h?n tasapainossa tukeilla, joita uitettiin jokea alas, heilutti lakkiaan kyl?n nuorisolle, hurrasi ja huusi "antaa menn? vaan" kun h?n huristi kallioisten rantain ohitse. Uskalijaana, pelk??m?tt?m?n? ja varmana, hyppeli h?n py?rivill? puilla, milloin oli h?n keskell? koskea, jossa vaahdot tyrskyiv?t h?nen vy?t?isill

il?isvartalon, Mariassa her?tt?nyt mielikuvia, jotka h?nelle ep?selv?sti muistuttivat lapsuuden runollista mailmaa, Suursaaren vaahtoverhoisia kallioita, synnyinkotia meren partaalla;

s?ll? uitti kauppahuone Blumen tukkeja ja talvella hoiti h

?, ainoa ruotsia puhuva henkil? koko paikkakunnalla. Kolme lasta oli heill? ollut: poika Eerikki, joka nelj?

l? pauhannut, jota h?n kuitenkaan ei milloinkaan tehnyt, olisi se Matista kuitenkin ollut parempi, kuin t?m? hiljaisuus,

ja nyt vasta n?ki Maria

? olet myy

n, se

it hyv?n

etkell?. Puutavarain hinnat taitavat aleta taaskin, sanotaan.

allan hullua, mutta sen sijaan

eli, voimatta s

taaskin olet saanut,

en vaimonsa asettautui korkeammalle kannalle. Mik? h?nen nime

? tied?n, h?nen n

a, seh?n on oikei

nenk? on p

k? h?n nyt olisi

Meill? on lapsia kyll?ksi. Ei, h?nen ?itins? h

sanoi j?ttil?inen, ihmis

naimisissa, h?nen o

? se t?h?n kuuluu ja kuinka sin? tied?t k

jan mukaasi vaivaishoitohallitukseen ja sanot:

oin hankki itsellens? ventovieraan lapsen. My?nt?isik? h?n nyt keskievarille tehneens? tyhmyyden? ei koskaan. H?n

aat siniset silm?ns? alkoivat s?ken?id

?? pitempi sovelijas vaitiolo,

? T?n??n on jo

panko, ett? tulen n?in my?h??n, puoli yhdeks?n iltasella, mutta minulla on t?rke? asia, joka ei salli lykk?yst?, ja minun t?ytyy matkustaa viimeist??n huomis

mik? a

ille kertonut haluavan

e t??ll? kyl?ss?? Ei, s

ille asiasta, ja min? aivan mielell?n

t edut ja tappiot. Veikkoliini huomasi pian ihmeekseen ja ihastuksekseen, miten selv? ja tarkka h?n oli. T?ss? oli parasta menetell? niin suoraan kuin asianhaarat my?nnyttiv?t; muutoin h?n varoisi petosta, ja kauppa j?isi kesken. Ihastuksissaan em?nn?n ter?v?st? mielest? l?i h?

jos asia tulee selville pian. Tuonne naapurin koskeen rakennan sahan, ja Matti j??

s?, vaan Matilla ei o

nen on hiukan vaikea laskea lukua ja hoitaa p?iv?ty?listo

outi, sanoi Veikkoliini. Ja jollette te jouda, lis?si h?n, niin tuo poika

i Maria, tunnethan k

nnen, sa

, paneppas sin? nyt maata, niin min? puhun Veikkoliinin kanssa, kuulen

in oli, joka asian ratkaisi. Sen vaan sanon, lis?si h?n, Blum

selvill?, sanoi Veikkoliini

etysti, jo

.. Muutoin olisi t?m? asia paperille pantava, ja sitten ol

eitsem?ntuhatta kahdeksansataa markkaa koko talosta: kolmesataa puhdasta rahaa, loput

rahaa pit?? oll

un nuori Blume m??r?si ajan, jolloin rahat maksetaan, ja t?ss? n?ette tall

k??ntyen tupaan p?in. Ei sent?hden, lis?si

n, vakuutti Matti unis

a olivat rahat maksetta

n kysymyksen, joka enensi Veikkoliinin ihastuksen h?neen viel? e

kin rahain olevan hyv?

dalla, n?ytti ensi kerran; el?ess?

hiukan eik? vastannut muuta kuin: s?

in, semmoista on kyll? kuult

tkaan h?n nousi, pudisti em?nn?n k?tt? ja meni. Se

?, mit? h?n oli tavannut. Kysy?, josko Blume oli luotettava, sekin jo osoitti suuren m??r?n arvostelukyky? ja ymm?rryst?, ja sitte viel? tuo uutteruu

e, on ehk? Blume yht? vankka kuin ennen. Se vaara, joka h?nest? n?ytti niin uhkaavalta, niin l?hell? olevalta, kun h?nen omaa nahkaansa kysyttiin, se eteni nyt kaukaiseen et?isyyteen, haihtui ja himmentyi, niinkuin h?n oli n?hnyt h?yryn h?yrylaivan torvesta haihtuvan mit?tt?miin. Kihisev?n kuumana nousi h?yry