Kumpikin haki nyt, kun talvi oli tulemaisillaan, ihmisasuntojen l?heisyytt?, samoin kuin k?yh?t n?lk?vuosina menev?t kaupunkeihin. Varikset pitiv?t k?r?j?it? aumojen p??ll?

ahutti, kuin poika ??nenmurroksen aikana; luultavasti kertoi h?n, ett? muikkujen kalastus Pielisj?rven rannoilla saatettiin pit?? alkaneena. Sill? ei aikaakaan, niin l

toimiin. Kun varisparvi n?ytti pienilt? mustilta pilkuilta ilmassa, k??ntyi h?n pois luukulta mie

in mailmassa, k?ski h?nt? matkustamaan. Kun h?n, niinkuin usein on intohimoisten luonnetten tapa, oli kylm?verinen ja lis?ksi viisas, oli h?n tarkoin miettinyt asiata ja tullut samaan j

olisi saanut rahoja Suikkilan sahalta, niin siin? tapauksessa olisi parasta olla per

iel? puuttui siit? pitk?st? ketjusta, joka nostaisi h?nen kultaisen aarteensa mets?n syvyydest?. Kun h?n oli p??ssyt asi

n saapui h?n my?skin Veikkoliinin luo, ja nyt oli h?nell? kaikki, mit? h?n tarvitsi, yhdistysside itsens? ja ulkomailman v?lill?. Miehell? oli ollut paikka kauppahuone Blumella, mutta kun kauppahuone nyt alkoi hiljaisuudessa v?hent?? menojansa, oli

ini syv??n. H?n oli n?hnyt selv?sti tulevaisuuteen, h?n oli arvostellut asioita oikein, ja nyt t?ytti tyytyv?isyyden tunne koko h?nen olentonsa. Nyt oli ensimm?inen ansa koettu. H?n saattoi nyt l?hte? takaisin kotia viritt?m??n toisia pauloja. Ja niin h?n teki. Mutta kun h?n saapui kotia, niin tuo suuri ty? odotti h?nt?. Viel? kerran oli

llisen mets?nhakkaajajoukkonsa k

vaimov?en avuksi. Joul

oka nyt oli seu

ista; h?nell? ei ollut aikaa mietiskell? syyt? t?h?n muutokseen. Hiljaisuudessa oli h?n kuitenkin hyvill??n siit?. H?n p??tti siit?, ett'ei Maria ollut v?linpit?m?t?n h?nest?; sent?hden pelk?si Maria h?nt?. Veikkoliini tunsi itsens? kymmenen vuotta nuoremmaksi, veri virtasi nopeammin kuin moneen vuoteen h?nen suonissansa, h

k?dest? tuossa raskaassa ty?ss?. V?h?n kylm?? ruokaa ja kuppi kuumaa kahvia, ei muuta. Jos onni on my?t?inen, ja jos niin toimitetaan, ett? joku entinen kokkipoika tahi joku asevelvollinen, joka on palvellut ky?kki-osastossa, on ty?miesten joukossa, voi kuuma soppa sil

kojen l?mpimin? pit?mist? varten. Vesisateessa, leutoilmassa, kun lumipyry riehuu honkien oksissa, kun pakkanen on niin tuima, ett? pikkulinnut putoavat kuolleina oksiltansa, kun revontulet leimuavat, t?hdet s?ken?iv?t ja linnun

nak?ynnit mahdollisimman harvoiksi, pari kertaa kuukaudessa, ja nekin vasta

nkojen jyskyess? kuulee tuskin muuta kuin ??nekk??sti lausuttu: "pois tielt?

sii tukinhakkaaja tyynell? mielin. Mutta on jotakin, joka tekee h?nen el?m?ns? vaikeaksi, mielen raskaaksi, vie h?nelt? halun ja terveyden. Se on vesisade. S

iss? karhu makaa pes?ss??n, siin? ilmaisee ainoastaan kellahtava v?rinvivahdus lumessa, ett? o

s? ihmeeksi, oli tapana kuleksia muutamia tunteja vaaleana ja synkk?n?; mutta sitten ty? taas p??si voitolle. H?n tunsi, ett? t?m? kaikki lep?isi k?tkettyn? kev??seen saakka h?nes

lttavassa auringonpaahteessa, veronkiskojan ruoska p??ns? p??ll?; ven?l?iselle, joka viljelee maatansa toivottomassa yhteisviljelyksess?; k?yh?lle maanviljelij?lle, joka pohjolassa taistelee y?hallain h?vityksi? vastaan, se antaa kaikille tuon kaikkivoittavan henkisen sitkeyden, alistuvaisen uskalluksen. Toivoton uskallus. T?m?:

ehkui aamuin ja illoin honkien mustuneiden runkojen l?vitse. Lumi k

i vaatteiden l?pi, olipa ne sitten mink?laisia hyv?ns?. Itse ty?kin muuttui vaikeammaksi, sill? kun joka kirveenisku talvikuukausien aikana k?rkkyi helposti pet?j?n ko

aarasteerille, komensi Israel Veikkoliini "seis". Hakkaus oli loppunut t?ksi vuodeksi. Talvi oli mennyt. Syv?ll? lumen ja roudan alla olivat salatut voimat alkaneet liikkua. Ne nousivat yh? ylemm?ksi puun ja kuoren v?lisi? hienoja syit? my?ten

. T?m? oli raskasta ty?t? miehille ja hevosille. Tukkien molemmat p??t sidottiin pienille, lyhyille kelkoille, jotka olivat niin korkeat, ett? jalasten up

neet vuosisatoja, kuljetettiin pois mets?st?ns?, mets?st?, johon ihmisjalka ei ollut milloinkaan astunut ainoatakaan j?lke?, ei lumeen eik? sammaleeseen; nuo pienet, mutta v?kev?t ja kest?v?t hev

riensiv?t j?rvi? kohti, ei silloinkaan ty? k?ynyt helpommaksi. Kylpy virran py?rteiss? j??lohkareiden v?liss? ei ollut niin eritt?in harvinaista. Sill? nyt, juuri

uhdissa ollessaan, toi sanansaattaja soiden ja rahkojen yli h?nelle merkillisen kirjeen Blumen ka