n?ytti uniselta, ja sumuiselta, ja heid?n seurassaan vie

man henkev?nn?k?inen olento, juoksi edestakaisin tuvan ja aitan v?lill?. Matti itse istui p?yd?n ??ress? per?-istuimella, edess??n karttoja, saa

kohtelijaisuus vaati, vaan ei siit?, jota kaikki kuitenkin enimm?n ajattelivat. Vasta sitten, kun oli puhuttu korjuusta ja kalastuksesta, johti Veikkoliini puheen kauppa-asiaan. T?t? oli kumminkin perhe jo kuukausia kesku

isiv?t kauppahuone Blumen haltuun, paitsi kolmesataa markkaa, mik? summa oli maksettava puhtaassa rahassa. Ma

? ??nell?, joka siihen m??r??n Matin mieleen muistutti kirkkoa ja lukusi

ll?h?n ne rahat ovat ihmeellisi? kalusia. Tuoll

te kahvia joka p?iv?, el?tte kuin taivaan linnut kes?p?iv?n?, iloisina, kylv?m?tt?, kynt?m?tt?. Kahdesti vuo

ett? kynnet valkenivat, mutta juuri kun h?n oli nimens? kirjoittamaisillaan, si

mista vihlaisutti, ol

sanoivat h?n ja

rikoisoikeus talossa. Aina kun talo on ostettu, on se pysynyt voimassa, ja se on nytkin huomioon otettava ja noudatettava. H?n asuu tuolla niityn ??rell? saunassa, joka on yht? vanha kuin h?n itsekin. Muutoin on h?n vi

yvi? yst?vi?, ja kysy h?nelt?, tahtoisiko h?n tulla

Luulempa parhaaksi, ett? ilmoitan h?nelle, mik? on pu

ui taas, sytytti t

, onko h?nen kanssans

Elli? mummo rakastaa silmitt?m?sti, kuten narttu penikkaansa. Se ei ole minulle mieleen tuo, h?n o

htiik

kin seitsem?n pit?j?n ihmisi?; loihduillaan h?n p

ppui tuhatkurttuisena. H?nen pienet vetiset silm?ns? katsoivat h?ijysti ymp?rilleen. Vuodet olivat h?nest? mehun ja voiman imeneet, n?ytti silt? kuin peitt?isi iho ainoastaan luurangon. Ei h?n paljon viimeisin? vuosi

ppusi vihaisia, kiukkuisia sanoja, sanoja, jotka tulivat puuskittain, ajatuksia, jotka olivat s?rkyneet ja murtuneet, ennenkuin ne syd?mmen pohjasta ja aivojen k?tk?lt? ehtiv?t sammaltavalle kielelle ja vapiseville suupielille. Mutta mik?li viha l?mmitti h?nen turtunutta sie

ynyt, sanoi h?n, olet

arhaan t

ujan mei

ojan voi

hvan var

tty, miks

llot, va

asva hon

kuusi

uoja jy

eikko, k

kun pi

?n? ly

pi vilja

llan tuh

?mm?n p

?ns? s?i

alla ka

laihot h

ahjat tu

hdot t

loin pett

ijainemp

ntaa ka

ra kauni

pa tule

sunnonk

es?n hel

alven pa

on hauska

salolla

? ajet

arhun e

etren se

lon, marj

ih?n, koi

eille me

eksi t

mpi tur

ka sodan

ss? part

nen jul

yvi ta

ei taid

amme el

s?n hong

aikki lu

ken ta

ihan on

v? rikk

t kannattaneet ajatukset, kun sanat ja poljento loppuivat, loppuivat ajatuksetkin. H?n ei en?? tiet?nyt, mink? t?hden h?n t??ll? seisoi, kuten houkkio n?itten kaikkien vierasten ihmisten keskell?, jotka eiv?t olleet viel? syntynein?k??n, kun h?n jo o

n oli t??ll?, sill? ?kki? k??ntyi h?n taas tupaan p?in ja kolahutti voimakkaasti sauvansa k

k?rsim?tt?m?n?. Vanha mummo on t??ll? pysyv? kaikessa hyv?ss??n

sanoi. - Min? en koskaan l?hde, sanoi h?n

ja h?m?r?sti pelk?si runojen loihtuvoimaa, kuunteli vavisten h?nen puhettaan. H?nen otsansa oli hiess?, tuskauttav

?ss? h?nest?. Mieless??n h?n kuitenkin oli yht? kauhistuneena kuin Matti, h?nen paha omatuntonsa soimasi h?nt?, mutta h?n k?sitti tilaisuuden t?rkeyden. Yksi ainoa silm?ys Mattiin ol

amaan sanamme ja lupauksemme. Nyt menemme ryyppy? ottamaan kaupantekij?isiksi, vai kuinka Matti? Ja ve

i ettek? kirjoita? sanoi h?n

anoi, k?rsi?, ei tuo kohtaus ollut vaikuttanut melkein mit??n, eritt?in kun h?n ei t?ysin k?sitt?nyt runon sis?llyst?, ja paitsi sit? oli h?n luonteeltaan ep?runollinen, kuten usein on niitten laita, jotka

ini puhuu

hkeus, h?nen selvyytens? her?tti h?ness? ihmettely?, oikeammin, h?n oli semmoisen tunteen

in poika Antti ja vaivaishoitopoika Kaarlo sis??n. Kun Antti sai kuulla, ett? talo oli myyty, p??sti h?n kovan vaikerruksen. Kyll?h?n is? ja ?iti saivat myyd?, mit? vain ta

sen, suostui v?h?st? korvauksesta, josta heti sovittiin, antamaan Hurjan takaisin nuorelle is?nn?lleen. Nyt pyhki Antti pois

oli kauppa

*

i pihan yli eukon saunaan, se

a h?n sanoi nimens? olev

ikko

n kuvia ja nimi?. H?n puhui itseksens? jotakin punakeltaisesta silkkiliinasta. Useampia kertoja mainitsi h?n Veikk

ivun jo mahlalla ollessa, ja mustan kanan jo munia aloiteltua, tavattiin poikinensa tuoll

en koskaan ole kuul

mukanaan, josta oli semmoinen puuha, ei kukaan tahtonut poikaa, kun

ut, niin kauan kuin min? muistan, vastasi tytt?

ustui, hoiperteli ovelle, herjaili, r?hisi ja hosui sauvallansa ymp?rilleen. Se p

tupaan, oli Ve