eata, kohtalaisen siisti? porrask?yt?v?? my?ten astuttiin yl?s isoon konttorisuojaan, jonka pitk?puoli oli varustettu useilla ikkunoilla, jotka kaikki k??ntyiv?t pohjoiseen. Kuusi isoa kalttop?yt?? s

ittivat n?l?npuremat surisemalla ja hyppim?ll? harsover

?sym?t?n laskukone Sch?nfeld, selaillen isoja mollinahkaan sidottuja folianttejaan, verraten hintaluetteloja ja kirjeit

laihana ja kalpeana, puettuna siniseen "pitsakki" nuttuun, jonka povitaskusta surureunainen nen?liina ?lykk??sti pisti ulos.

herra kon

u konsuli n?ytt

Mutta mitenk? on, Sch?nfeld, oletteko ehtinyt

tasi toinen vakavasti ja matalalla ??ne

H?nen raukeat silm?ns? ja velt

hi? nuo on

tasi Sch?nfeld hymyillen ja pannen erityist? painoa m??r?yssanalle. Toista e

kkoliini? samalla alentuvaisesti ja ammattiveljellises

asiain hoidossa. Se on kyll? vaikeata, mutta luotan h?nen vanhoi

een? nyt ollaan; t?m? t??ll? on muut

? kysyi herra Emil k??n

umen -mink? nimisen? t?m? kauppahuone oli tunnettu koko Karjalassa - nelj?toista vuotta oli h?n kuljettanut heid?n lauttojaan ja lossejaan, maks

n kummastellessa, v

Vellamon

k? Ve

maista, haaksirikkoutuneesta ven?l?isest? kruununaluksesta rakennettua Vellamo

n lankuilla lastattuja losseja Uuraaseen. H?n on nyt paluumatkalla Suikkilan sahalle. H?n se on,

kuuluu sahalta, mitenk?

sesta saakka olivat n?ytt?neet v?syneilt? ja veltoilta, eleht

sanoi Veikkoliini tutkien, mutta tiet??h?n h

Mutta niiden ei pit?isi en??n aleta, sanoo herra Sch?nfeld.

Kruunu on hakattavaksi leimauttanut kaksikymment? tuhatta puuta jossain Pielisj?rven takana;

nfeld ehti sekaantua

koli

t?v?; h?nell? itsell??nkin on v?h?inen mets? tuolla Pielisj?rven seu

ld, mit?h?n nyt sopii

um

laskemaan, josta Veikkoliini saattoi p??tt??, ett? Sch?nfeld tahtoi maksaa niin v?h?n, kuin suinkin oli mahdollista, tahi melkeinp?

s?n asema oli, mink? arvoinen mets? oli, ja lopullisesti sopiaksensa hinn

liinilla muut

, silitt?en kerta kerralta leukaansa. Kysyisin n?yri

evottoman silm?yksen

nsa, mutta n?ytti itse tyynelt? ja sel

staa v?h?n maata nyt, kun hinnat ovat

Blume k??ntyi ensimm?isen konttorimiehens? pu

sille kuluneen mui

, sanoi h?n vitkaan,

ovat kyll? pantuina liikkeeseemme ilman irtisanomisaika

tarvitsisin niin pi

n ne teille kahden kuukauden per?st?,

silitti taas leukaansa monta kertaa

uukauden per?st? sii

sahalla, v

tahdotte. Ja Blume laski molemmat miehet menem

uljeskeli Veikkoliini huolestuneena. Olisiko kuitenkin jotain per?? siin?, ettei kauppahuone Blume en??n ollut niin vankka

ti viel? muutaman viikon kuluessa kuljetettaman alas Uuraaseen, ja h?yryt olivat alinomaisessa ty?ss?. Paikoittain t?ytyi sent?hden varppaamalla, purjehtimalla tahi soutamalla p??st? eteenp?in, t

tim??ri? proomun ahtaassa kastar

onsa, vaaleat selitt?m?tt?m?t silm?ns?, j?ntev?t k?tens?, kaikki esitti sis?llisen voiman ja valppaan ?lyllisyyden kuvan. H?n vertasi muistiinpanojaan, laski ja arvioitsi. Ja ennenkuin sahalle tultiin, oli h?nell? asia selvill?. Jos niit? hintoja, joita nyt maksettiin Englannissa, Ran

h?n levottomaksi. Olivatko h?nen ty?ns? hedelm?t siis ep?varmat? - Mutta toiselta puolelta, voisiko kauppahuone Blume olla ep?vakaa? Ei, se ei voinut olla mahdollista, satavuotinen, vankka, ar

n "Vahvalle Matille": t?n?-y?n? makaamme Puumalan kyl?ss?, min? tahdon

koliini tahtoo,

iehilt? urkkia, olivatko h?nen ep?ilyksens? mielikuvituksen luomia, tyhji? houreita, vai oliko niiss? per??. H?nen kysymyksens? olivat kuitenkin niin hienoja, ettei kenk??n niit? k?sitt?nytk??n. Ja kosk

n noustessa ep?selv?, yksitoikkoinen jupina. H?n ei laisinkaan muistanut mi

oli paljaaksi ajettu, niin ett? iho tummansinisen? n?kyi, ja korvat loistivat punaisina auringonvalossa, seitsem?n kertaa laattialle, ja nousi sitte taas aamun valon vallassa. H?nen mustat silm?ns? tuijottivat it??np?in harrasta intoa hehkuvina. N?y

seisoi hetkisen ??net?nn?, loi silm?ns? taivaaseen, niin ett? silm?nvalkeainen n?kyi. Sen j?lkeen otti h?n laattialta py?re?n lakkinsa, k??

i ja liikutti j?seni??n; toinen

a, vieras, kuin

i l?hteny liikkeelle aikaisemmin, kuin olisi pit?ny. Sianteurastu

kset myydyiksi. Ompa teill? kauhea m??r? niit?, kun ajatte niit? haltuunn

ilainen, asia olla se

arissa tahto suomal

puris osta minult

siis Sergei Feodorovit

in, olla vain levoton, ku min? viime kerta n?in h?ne; olla

aleni kovasti. Siis h?nkin, Sergei Feodorovitschkin aavisti pahaa. Ja Sergei

aikaa t?nne, kysyi

m? p?iv?, mutta tul

attiin, joka makasi rahilla; tahdotteko luvata minulle yhden asian - - -ol

n n?ytti kum

te puhu se, ei se min

pois Matin luo, her?tti h?net ja sano

kummastuneena ymp?ril

ini oli

luotettava, ja h?n, h?np? oli pannut kaikki vaivalla ansaitut rahansa siihen liikkeeseen! Hiki tihkui h?nen otsallensa, koko h?nen sisuksensa hehkui, oli kapinassa. H?n ei tuntenut n?lk??, h?n ei kuullut hinauslaivan r?ikeit? vihellyksi?, h?n ei huomannut, ett? proomu leiskui

ui. Mutta oliko oikeaa, oliko kunnollista valita se? H?n ik??nkuin tunsi, ett? se p??t?s, jonka h?n oli tekev?, jo valmiina asui h?nen sis?ss?

auksessa. Ken ei ole hairahduksen ja pikaistumisen alainen! H?n mietti miettimist??n, ja jota enemm?n h?n mietti, sit? vahvemmaksi ja p??tt?v?isemm?ksi h?n tunsi itsens?. Viimein sai h?n kiinni oikeasta n?k?kohdasta. Oliha

sel?n yli ja l?hestyttiin verraten tasaista maata. Tuolla vasemmalla oli Joensuu vinoine taloineen, mataloine aidakkeineen, jot

laisi h?m?r??n pimeyteens? sek? Vellamon ett? sen hinaajan. Nyt nousi vedenpinta

ka per?ytti aiotun mets?kaupan. H?n tuli iloiselle miel

tkettiin matkaa pitki

nevojen ja autioiden h

i proomu ankkurissa sy

yrkkien haarak

sa, jotka kohoavat j?rven l?nsipuolella jopa kahdeksansadan viidenkymmenen jalan korkeuteen vedenpinnasta. Vasta silloin, kun oli sivuttu Marttilan niemeke, alettiin tuntea Pielisj?rven huikentelevaa vett?, sill? t?h?n p??ttyiv?t harjut. Ja nyt, nyt nuokkui ja survoi proomu, kuten lastu vedell?. Ja kuitenkin, sanoi