ita, tulivat matkustajat my?h??n illalla porille. Oli vaarallista kulkua t?m?, sill? v?yl? ei ollut viitattuna, mutta Matin

ikussa, Pielisj?rven aarteessa, silloin se viettyy kutemaan raskaissa harmaissa aalloissa vaahtovien rantojen likell?. Ja silloin j?tt?v?t kalastajat kotinsa maatakseen vuorokausittain tuolla

roomun ankkuriin joen suuhun ja tarkoin lukittuaan kastarin oven, astui Matti maalle. Tyytyv?isyytt? ilmaiseva hymy levisi h?nen leveille u

sakki Hultilan, joka yksin tyls?n? istui tyhj?ss? huoneessa kaljahaarikan ??ress?, seuraavana p?iv?n? saattamaan mets?nostajaa Kiisk

v? silm?ns? ensin mets??n. Tuolla se seisoi kauimpana taivaanrannalla, kuten avaran ja valoisan taulun loistava, siint?v? kehys. Avara oli taulu, sill? keskievari sijaitsi ylh??ll? Lieksavaaran viimeisell? m?e

?. H?n pukeutui nopeasti, sytytti piippunsa ja meni etehiseen kestikievarilta tiedustelemaan, oliko h?nen oppaansa jo valmis. Hultila istui etehis-kuistissa laukku sel?ss?, pitk?vartiset, nahkahihnoilla sidot

n. Em?nt? on laittanut ev??n, t?ss? se on

kasvoille elonv?re, joka tavallansa kuvasi tuota suloista sanaa, V

n? tapauksessa lienee parasta, ett?

pienin ryhmin. Mets? oli hakattu pois. Ainoastaan muutama niver?pahkojen vaivaama koivu tahi joku vanha pihlaja n?kyi aittojen ja ulkohuoneitten ahtaissa lomissa. Pellot ymp?r?iv?t taloja. L?hinn? navettaa, maanviljelyksen emoa, ka

kulkusten ja kellojen ??nt?; kyl?kunnan karja k?vi t??ll? leppien ja pihlajien, koivujen ja pajujen alla lait

hallaa synnytt?v?n ja viljelykseen kelpaamattoman suon takana, alkaa uudestaan mets?, jatkuen luullakseni - Arkankeliin saakka! T

n mist??n v?symyksest?, ravinnokseen k?ytt?en vett?, suolattuja muikk

rohkalla. Kolme vuorokautta ristiin rastiin mets?? kaikille suunnille kuljettuansa, saatiin ty

iin, tilasivat saunan, l?mmittiv?t kylmettyneet ja j?ykenneet j?senens

isakki Hultilalta, miten h?n ni

t?t? toimittaessaan ei h?nell? ollut aikaa, halua eik? mielt? mihink??n muuhun. Kun h?n oli saanut v?kev?n laitoksensa valmiiksi, tyhjensi h?n sen yhdell? kertaa ja sekotti taaskin toisen. Sen h?n vei mukaansa takkavalkean ??reen, joka iloisesti leimusi suuressa pes?ss??n, niin e

olen syntynyt t??ll?.

vaike

nett?myys. Tehk?? hyvin, istukaa t?h?n, t?ss? tulen ??ress? on niin h

len, sikunasihteeriksi, maamittarin-apulaiseksi, kyl?nkirjuriksi, niin - min? kerron sen teille. Se on oma vikani

n muuttaa s??ty?ns?, ei millo

k??ntyi pu

? san

muuttaa s??ty?ns?,

parempa

lloin pukeudutaan uuteen pukuun, joka ei sovell

vaipunut k?sien nojaan. Kuparipuna valaisi h?nen kasvojansa. H?n katsoi suoraan tuleen ja n?ytti kuuntel

liekehtiv?t, ovat melkein peittyneet utuisen, harmaan peitteen alle, n?hk??s, tuo on minun kuvani. Min?kin olen kerran r?iskynyt ja leimunnut. Ne olivat hauskoja liekkej?, jotka nousivat korkealle ja jotka tahtoi

r ja veli kantoivat minua k?sill??n. Pappi ja ruununvouti ottivat minun huostaansa. Olin pit?j?n kunnia ja ylpeys. Is? puhui kaikissa kokouksissa, ett? luin latinata. ?

ylmi. Olin kasvanut pois omaisteni piirist?, syd?mmest? ja rakkaudesta. He eiv?t minua en?? ymm?rt?neet, minua ihmeteltiin ainoastaan. Toinen, jonka j?tin pois, oli ?idinkieleni. Oli niinkuin pienen kultaisen pikarin v

a ja ottaessaan kulauksen toisen

apaamielinen. Minun talonpoikais-vanhoillisuuteni suori tiehens? ja sen seurassa viimeinen ankkuri, joka minua viel? pid?tti. Nyt oli ka

vaik

t?yttiv?t ison huoneen, joka ep?varmassa valossaan n?ytti viel? suuremmalta ja kolkommalta. Hulttila istui piirtelem?ss? sormellaan kuvioita ilmaan. Veikkoliini lu

tten el?m?st?, kaikesta olen nykyj??n v?linpit?m?t?n, el?n vanhasta tottumuksesta, samoin kuin juonkin. N?hk??s, oikeastaan ei juominen en?? minusta maista. Mutta mit? minun piti puhuakaan, ja h?n alkoi ?nkytt??. Niin, miten min? luin papiksi. Aloin jumaluusopintoni vapaamielisest? p??st?. Tutkinnossa huomattiin ett? osasin paremmin uskonnon vastustamista kuin kristinuskon puolustusoppia, olin lukenut noita v

asiamieheksi Viipuriin. Lukea sanomalehti?, ainoastaan lukea, kuuletko, ja nostaa 2000 markkaa vuodessa. Tule huomenna luokseni. Saat lainaksi takkini ja saapas-parin. Sitten menet painoasiain Y

utta senlaiseksi en viel? ollut muuttunut, et

?r?tyn uskon ep?ilemist?. Sen j?lkeen olen el?nyt kauheita vuosia. Jokaisesta sy?m?st?ni leip?palasta sain tiet??, mit? se oli maksanut. Kaikki, joka ennen oli ollut minulle ja omilleni kunniaksi, muuttui minulle ja heille h?pe?ksi. Siit? ajas

ttui; vakavasta muuttui h?n yht'?kk

antanut poikain muuttua tyt?iksi ja p?invastoin, sallinut muutamain el?? toista sa

t siit? ajasta, vanhempani o

? sekavammaksi, sanat olivat kuin tervassa, ja pikaise

k??s, ruotsalaiset sanovat: talonpoika ei l?hde kolmannessa polvessa -n?hk??s, jos teill? olisi poika, no no, niin - nyt kaula sanoi seis, ja h?n vaik

ini kats

alehtelee, kaikki juopot valehtelevat. Jokin syy surmalla pit?? olla. Aina on se