lla. Uutterasti h?n kalkutteli, uurasti varhaisesta aamusta iltamy?h??n. Vaan j?lke? tuli v?h?n ja ty? pian alkoi tuntua v?kin?iselt?. H?n koetti yh? vain kiinnitt??, mu

Tarpeet olivat kasvamassa vain ja sellaiset menot tulossa! S

n pyyhk?si se sen silmist?, kun viel? tuntui v?sytt?v?n lyhyen, levottoman nukkumisen j?lkeen. Ja p?iv?ll? oli huoli painamassa mielt? joka hetki. J

. Ja siihen toivoon tarttui h?n ja turvautui kuin piintyneeseen uskoon. H?n jo tunsi voimien

luo, joka oli parhaita tuttujaan, kun h?n vuosikausia oli h?nelle kankaita kutonut. H?n oli aina ollut yst?v?llinen, hyv?sti maksanut, ja oli paremmissa varoissa kuin

a rakentelevat jalkalapsia. Minua kummastuttaa, ett? te kehtaattekaan tulla pyyt?m??n ja vaivata itse?nne. Jos minun tytt?reni olisi sill? tavoin el?nyt, niin kadulle olisin ajanut!? oli J?ntin em?nt? sanonut ja kuvaillut, miten

pseni ja onhan kysymykses

itse m?rk?? sorm

t vaatteet, vanhat jo, mutta hyvin s?ilyneet, muutamia huiveja, jotka ovat olleet kallisarvoisia, ja lis?ksi yht? ja toista pient? kamua. H?n laski rahoja summan, jolla voivat tulla siev?sti el

aansa, osasivat ja pitiv?t oikeutenansa san

iin, ett? ylpeys k?y lankeemuksen edell?? - t?h?n suuntaan kuuli h?n puheita ja lis?ksi kaikenmoisia viittauksia, pistopuheita, joit

liakaan, mit? oli ajatellut myydess??n s

ollut ty?ss? pienest? pit?en, varemmin kuin moni muu. Kunniallisella ja raskaalla ty?ll? h?n on el?tt?nyt itse?ns? ja ?iti?ns?kin. Mist? se vihamielisyys heit? molempia kohtaan ja juuri niiden puolelta katk

ys?hdytti h?nen omaatuntoaan, sill? se lause oli silloin kun se sanottiin, paikallaan h?nellekin. Ja joskin jonkunlaisella s??lill?, niin kuitenkin ankarasti tuomiten oli h?n puhunut onnettomist

oli Elsasta. Se oli l?mmint?, siin? oli rakkautta. Ja miten itsek?s h?nen oma uskonsa todellaki

syys antoi toivoa. Tuntui kuin jotakin valoa olisi pilkoittanu

? ja oli sit?paitsi ajatellut, ett? voi tulla sellainen tarve, jolloin oikein tiukasti kysyt??n varoja, jonka vuoksi oli sit? s?ilytt?nyt viim

leski, ja aikaa voittaen voitetaan vastukset. H?n odot

liikkeen sis??ntulijalle, luullen h?nt? Tepon Liisaksi, va

in? tulen katsomaan

tk??n aikaan. Min? luulin Tepon Liisaksi, joka lupasi tulla t?nne Els

Elsa

yv

? la

hyvin la

isa tuomisia mo

aan. - Siell? on suden ilma, voittekohan te menn?? Soma se on

rinkin olla, jos on aikaa ja haluttaa, kunnes Elsa her??

nua haukkumaan?, sanoi Mari

tarvitsevia sin? yksin?inen ja ty?h?n kykenev?, nuori ja voimakas ihminen. Nytkin voisit olla suureksi avuksi. Sin? ymm?rr?t helposti t?m?nkin talon tarpeet nyt, ja ajattele ett? ei ole mit??n tuloja eik? ole ollut pitkiin aikoihin. Viioska sairastui ja

min? aa

? rangaissut ja mik? sanoo mit?kin. Siihen uskoon taipuvat nekin muutamat harvat, jotka ovat pit?neet kummana, ett? n?in on k?ynyt. Ei m?rk?? sormeakaan halua kukaan avuksi ojentaa, vaan ovat kylmi? ja tunnottomia, Viion lesken on pit?nyt myyd?, mit? si

?oikein syd?mest?ni sen tekisin, vaan mi

n mi

ytti kaduttavan, ett?

tit sanomaan??

it? rahoja voi antaa,

?re

kkela ja taitava ompelija. Hel

r?. Siell? minun asunnossani juoksee joutilaita.

t?nne, t??ll? voi

n kauheita ja heid?n tilansa k?visi viel? arveluttavammaksi. Sit?paitsi...? Mari mietti hetkisen ja jatkoi sitt

t? Ett?k? Elsa viel? hor

n?, vaan olla pysym?tt?kin. Ihminen ei ole aina tahtonsa herra, ja maailman rannalla on monta mutkaa. Min? en voi t?nne muut

sitten

on er

sanomattakin,

teen syyt? ei ole niin

amalla i

? olen tehnyt sata lupausta, rukoillut Jumalaa, k?ynyt seuroissa, kulke

, ett? tulit k?ym??n. Min? olen kaivannut sinua

et kaunis! Et sin? nukkuessasi ollut, mutta ny

katseli vuoroon Elsaa ja vuoroon Liisaa, aivan k

kaa, ett? eih?n sill? o

l

oessaan. ?Aivan kuin...? ja lopun sel

Mari huomasi,

ulla tulee hauska ja si

s? ?

isa ja alkoi selitt?? Elsalle, ett? Mari tulee h?nen luo as

ion leski ja toivorikka

h?n itse

lt? ja on pime?, ett? ei n?kisi, vaikka tikulla silm??n pist?isi

nyt niin laihalta suoskaleelta ja niin s??litt?v?lt?, kun astuessa m?r?t k

kovasyd?misi? ollutkaan, kuin h?n mielens? katkerana ollessa oli ajatellut. Olihan usea heist? ennen ollut h?nelle avulias, niinkuin J?ntin em?nt?kin, joka oli toimittanut h?nelle kankaan kutomista, ja muut samalla tavoin, jos ei t?iss?, niin kuitenkin sanoissa osoittaneet yst?vyytt??n ja luottamustaan. Tuntui h?nest? nyt, ett? h?n oli

iin joksikin aikaa, jos voi viel? lunastaa. Oli luvannut antaa lis??, jos sittenkin on pakko myyd?. Yht? iloinen kuin rahasta oli Viion l

kki ja toivo aivan kuin pilkisti kaikkien takaa, ja varmemmasti h?n ajatteli ja toimi. Luotettavalta tuntui taas el?minen, kun h?n muutamana

i kalleus, jonka menett?minen olisi tehnyt umpeen painamattoman aukon el?m??n. Sen kanssa oli tullut maai

pieni turva

nteet. Ja tuntui tyydytyst? mieless?, jossa oli asunut Viion el?iss? voimakas j

eskell? talvista pimeytt?. Oli turvallista nyt. Huolet, jotka olivat huoistuneet sen avun k