Elsa

in tyngelle, ett? ei ollut kuin joulukuu j?lell? eik? ehyesti sek?

i v?h?n yht?, niin oli puute muusta, vaan useimmin oli kaiken puute. Ny

in ennen ja makasi s?ngyss?, j

ri kertoi minulle aamulla soman tapauksen, ett? oli ollut muuan k?yh? mies ja h?n oli l?yt?nyt kei

lisen. Siin? oli monenlaista vanteen palasta, astian kimpe?, kelkanjalasta, viiririuvun palanen viirineen, jonka joku syysmy

h?yl?ilit, poika nousi ensi kerran omin varoinsa pyst??nkin ja l?hti astua tarpomaan. Ja meit? nauratti... Sittenh?n se suurempana kiipeili sit? my?ten navetan katolle. Ja min? sanoin, ett? merimies siit? tulee. Niinh?n se

! Tuhansille. Ja sit?h?n ei ihminen silloin ajatellut. Kun h?n n?ki itselleen k?yv?n huonosti ja muille hyvin, oli h?n tyytym?t?n - nurkui ja napisi Jumalaa vastaan. H?n ei ajatellut, ett? on tuhans

paa siit? ei syntynyt. Ei vilahdukseltakaan n?kynyt vilkasta tulenkielekett?, ei kuulunut iloista r?iskett? eik?

ess? ja nypli jotakin k?sity?ksee

tomassa, vaan ei ollut mist??n saanut, niin oli tullut kotia ja sitten omalla kartanollaan kompastunut hangessa ja k?siin tuntunut jotakin ou

m?n suloa ja riemua siin?k??n m??r?ss?. Heill?h?n toki oli j?less?p?in aika, joka oli valoisa, jota ik?v?i, kaiholla muisteli, joka tuntui nyt mieluisalta ja loistavalta. Lyhyt se o

onnettomimmalla l?himm?isell?, se on tyytym?tt?myytt? Jumalan armo

em?nt? k?ym??n tuoden ?

l?htiess??n talon toise

?sky? odottamatta ja

. Viluissaan ja n?liss??n kyhj?tt?v?t m?kiss??n ja

apuaan k?yh?inhoito

yt?m??n ja itkien palaavankin, vaikka apua on my?nnetty. Nikkil?n em?nt?kin on sit? kammonut el?m?n ik?ns? kuin hirvi?t? ja sen pelossa ponnistellut voimainsa takaa. Nyt turva

ttaa, heid?n parasta

n? jaksa ymm?rt??, mink? vuoksi noillakin raukoilla

kurituksen

??n, ett? te k?visitte heit? Jumalan sanalla lohduttelemassa. Min? en os

n viel? ovessa menness??n ja Viion

, sill? t?m? oli niin arvosteleva ja h?nell? oli aina ter?vi? vastav?it

, tahi on jo tehnytkin ja saattanut h?net huomaamaan kuka h?nt? kurittaa ja mink? vuoksi. Kyll? h?n nyt no

gyss??n ja em?nt? tuolilla siin? ??ress? n?yttiv?t haamuilta t?ss? kuulakkaassa valossa. Huone tuntui kylm?lle ja hai

jaksetaan?? kys

utamossa; vaikka en min? ole suutani avannut, vaan

? sanoo?? e

mita mamma vie

e on tuo is?vaari lystik?s?,

sanattomaksi. H?n ei tiennyt e

Onko huolenne lastanne

n t?htens?. Min? uskon, ett?

alat kuvat, joita on silm?imme

in? luotan Jumalaan, e

a. H?nen ep?ilyksens? t?ss? olisi potkimista tutkainta vastaan. Ja Viion leski tunsi sis?llist? voi

autunut moni muukin ?iti, jonka tyt?r on s

t?ydell? uskolla, koko

nkui

n olisi joutumassa lutistuksi

la ollut uskonut, ep?ilys oli usein v

mossaan on minulle niin pal

teid?n luottamuksen

h?n muuttui ?kki? vakavaksi. H?n ei tiennyt mik? pani h?net nauramaan ja alkoi suututtaa h?nt? oma k?yt?kse

? omakin lohdutuksensa! Nikkil?n puhe tuntui nyt vain ilkeydelt?, pirull

is??, sanoi em?nt?, kun huo

t?? meni h?n Nikkil?lt?

se matto peitteeksi, tuntuu vilustavan.? Ja kun em

, niin puhelem

asiatonna. Se mit? h?n oli aikonut sanoa, oli j??n

l?kin. H?n oli harrassyd?minen ?iti niinkuin tekin ja luotti Jumalaan samalla tavalla kuin tekin. Se oli ?itini. Tytt?rens? sortui ja sortui syv?lle: surmasi salaisesti tekem?ns? lap

rmoton!? huudahti Viion leski

mamiehi? on paljon, ja niist? k?yh?n tytt?ren maine, kunnia ja sive? henki ei ole arvokkaampi kuin vanha kinnas, jonka hylkien loukkoon viskaa, josta ei tule tunnon vaivaa ei kuolinvuoteellakaan, sill? se on

vihollisten k?sist??, eh?tt

aatuu miehi?. Te uskotte, ett? Jumala varjelee teid?n tytt?renne. Mutta nuo muut? Eik? niiden kunnia, maine, puhdas, sive? henki, kuolematon sielu ole yht? kallis kuin Elsan, e

t? min?

id?n - - - anna minulle. Ja sellainen on uskonnekin. Onko t?llaisessa rukouksessa ja usk

mp?? ja jotakin syd?meen tunkevaa. Mutta v?liin tuntuivat sanansa jyrkilt? ja repivilt?. Mit? h?n oikeastaan

skonne on?? kysyi V

itk? ??n

ett? tahtoisin sill? kehua uskoani. Sill? siin? ei ole kehumista.

a sanaa vastustaakseen niit? ep?ilyksi?, joita Nikkil? oli lausunut, ja jotka kierteliv?t h?nen mieless??n

miss? Nikkil?n em?nt? ny?kk?si. Pakkanen paukkui ulkona, jym?hteli aivan kuin olisi taloja kerralla kahtia iske

t? itsest??nkin poisl?ht?ns?, ku

?? y

Nikkil? viel?

ka. Rukoilkaa kaikkein

a. Mutta vilu puistatti viel?kin ruumista. Ja niin hauskalle ja rauhalliselle kuin

akkasen paukahdusta. Ja silloin t?ll?in kadulta kuuluvia, lumessa vingahtelevia

pahalle. Silmiins? tuli Nikkil?n pime?, kylm? ja kolkko tupa, korvissaan kaikuivat Nikkil?n lauseet aivan kuin olisi h?n niit? kuiskinut

tuntui sekavalle, toinen seikka kumosi toisensa ja siin? myll?k?

koonsa kiinni, kiskoen

?ll? paiskausi sinne

?n sis

t? ko

uskoisi Jumalaan, uskoisi niin vakavasti kuin on us

nk??n. Ja murhe sy?ksyi mieleen, ajatell

ia todistuksia n?hnyt ja niin paljon saanut kokea Jumalan armoa. Hetke?k??n h?n ei olisi saanut ep?ill?, ei v?hint?k??n ep?varmuutta tuta. H?nen olisi p

ssa ja kamarin oven takana haparoitiin aivan kuin olisi sit? pyyhitty

it?nyt sit? s?piss? milloinkaan, ainoastaan avaimen poissa kamarin oven suult

?usko: pelkuruutta

t?k?

mik?h?n maalari, kopeloidessani avainta?, t

tuassa, ennenkuin oven l?ysin. M

itti Viion leski ja tavallisiks

kuin ett? meill?

llut?? kysyi

ii

l? kuo

ut se

ns? k?det ristiss? helmassa j

h?n kuoli?? ky

? juomaa tahdokaan, niinkuin aina teki ja v?liin her?ttikin minut sit? varten. Minulla mieleen heti ty?nn?hti, ett? ei

ti. Kuolema tullut noin ?kki?,

in tuomitsi itse??n. Olihan h?n ollut aikeessa puhua Nikkil?lle juuri siit?kin, ett? kuolema voi tu

k? tekikin h?net niin heikoksi! H?n o

ksi. Nikkil?ll? oli armon aikaa ollut kauan ja kuolema v?ikkynyt h?nen silm?ins? edess? muistuttamassa h?nt? siit? alinomaa. Jumala oli kaikin tavoin kutsu

ksi, ettei milloinkaan saa antaa ep?ilysten sortaa

ellen Nikkil?n em?nn?n kanssa odotellen miehi? nostamaan ruumista makuusijalta. Viion leskest? tu

aikkien osa, niin rikka

n em

lle?, sanoi Nikkil?n em?n

assaan?, vakuut

ep?ilem?t?n?, lausui Viion leski huoaten. ?M

lan armop?yd?ll??, huomaut

joka oli toverikseen h

hos

, jotta ei saanut pappiakaan pu

hkon etevimpi?. ?Ei se kuitenkaan pappi olisi voinut h?nt? taivaa

ramentit auta?, selitti Vimp

uttui Ni

nen tiet???? kys

ied?n Jumal

i liian j?rkimies ja antoi j?r

? uskoa ja viepi helvet

?nkin

umis tuossa olisi joku l?heisenne, jos se

attelisin, ett? kun ei ole armon aikaa hyv

lle luvan tulla taivaaseen ja ottaa jonkun hurska

raa h?r?ytt

hminen. Kyll? sit? itsens? ja o

rhonen kiihtyneen? ja Nikkil?n em?nn?lle uhkaavasti sanoi: ?Sinulle t?m? on varoitukseksi pit?m??n armonajastasi vaari. Ei se

kil? p??se??

en?, huus

aan norosinaan ja leuka alkoi vippasta niin, ett? hampaat yhteen kali

kiik??n, jos sinne tulee

t? purskah

rakkautta kukin itsellemme, vaan meill? ei ole armahtavaisuutta sinapin siemenen vertaa, l?himm?isen rakkaus meist? on kaukana kuin taivas maasta. L?himm?isen kuolinvuote

a, jota miehet alkoivat liikute

ikkien edest?

n toimetonna kangaspuittensa ??ress?. Ajatuksensa olivat aivan kuin

ynelsilmin istui siell? Viion leski ja Vimparin vaimo puhellen t?m?n ajallisen el?m?n kirjavuudesta odotellessaan Latun em?nt??, joka oli l?htenyt viem??n Nikkil?n em?nt

een tyytyv?isell? mielell?. Toimeentulevan talon oli sanottu sen olevan, johon e

t?. ?Kuulosti silt? ja olen min? itsekin n?hnyt, ett? ei ole aina hoitoa mi

??ll? ruusujen ja kukk

o. ?Kurjuudes

he pitk?n aikaa huoat

? melkein kuin itsekseen ja se oli ??nett?myyden vahvistamiseksi. Kukin tarttui yh? luj

Vimpari astui sis??n t?m?n

, oli k?skenyt sek? Vimparin ett? Viion lesken muuttaa pois, kun taloa ruvettiin r

neen ja miten tultane

rin v

min? en ole viel? kertaakaan kuollut. H?t?k? meid?n on? Onhan meill? poika miehe

ee, kun suo sulaa?

ttaa, kun uskoo. Eik? niin, Viioska? Mutta sit? ihminen ei aina tahdo uskoa. Meill? on ollut lujilla el?m? us

on k?yh? kallellaan, enne

u kaksi herrasmiest?, toinen tahtoo pojan omakseen kasvattaakseen ja kouluttaakseen ja kouluttaa p??llep??tteeksi papiksi. Sellainen Jumalan armon osoitus, etk? silt?

ei tied? saako sitten p?iv?n kahden per?st? vaiko vasta kolmannen. El?? toivossa, uskoo itsellens? rikkauden arkun aukenevan, huomaamatta sit?, ett? vieraskumppaneitaan, jotka uskovat itselleen

t. Vai eik? teist?kin, Viioska ja Latun em?nt?, ole todellakin aivan kuin Jumalan omin

on papiksi tulo on viel?

ja ett? jos ei tulisikaan pappia, niin tulee joku muu virk

?n ei olisi ansainnut, sill? ei h?n ennen ole Jumalasta v?litt?nyt

ei uskossaan joskus horjuisi.

nsi Viion leski pi

s, niinkuin voitti sen, jonka el?m?ntarina vasta on silm?imme edess? p??ttynyt, ja jonka kall

?ss?, jotka uskovat itselleen ihmeit? Jumalalta, vaikka tunnustavat itsens? ansaitsemattomiksi ja uskonsa horjuviksi, ovat valmiit l?himm?

sanaakaan, kun Viion Elsa tuli tupaan, m

kuin oli pahonut Nikkil?n kuolemaakin. Viion leski oli koettanut jouduttaa muuttoaan Nikkil?st? ennen t?t? tapausta, jotta siten p

istaen em?nn?n poissaolon tavattomaksi, kun

kuollut?? kysy

?, vastasi L

? sit

kun Elsa vuoronper??n heit? katsoi, v

?nt? on myyty. Voi kauhistus!?

n huutokauppa, ja muutamat tyt?t olivat kertoneet millaista se on. Niist? kertomuksista Elsa, nyt mainitsi sit? ja t?t? ja kuulijoita kauhistumasta esti tieto, ett? kaikki ei toki totta ole, vaan lasten mielikuvituksen synnytt?m??. Vaan Elsan syd?mellin

takoon ja varjelkoon si

ynnytetyksi p?iv?ll? isoksi aikaa. H?n itki hiljaa nyyhkien my?h?iseen y?h?n, uno

tyt?ksi. Joka p?iv? h?n oli odottanut sit? tapahtuvaksi. Kuvailunsa siit?, miten se olisi hauskaa, olivat vain aina kiihtyneet ja kiihoittuneet. H?n oli koettanut olla oikein hyv? ja rukoili ja toivoi katkeamatta. H?n oli k?ynyt joskus keskikau

n, tummanpunaisella nauhalla p??laen yli. H?n olisi niin hyv?, ett? kaikki h?nest? pit?isiv?t, h?nest? ja Aa

h?nen tuttujaan en?? kuin Ojanniemen Marin ?iti ja Aapon vanhemmat, jotka eiv?t ol

eensa ja s??li oli Nikkil?? ja em

umala ei sit?