tel?tuuli leyh?hteli levitt?en tuoreuden tuoksun. Nurmikkopaikat olivat uuden vihre?t ja kaikkialla oli puhtaan n?k?ist?. Auer vilisi ilm

massa joukossa tunkeutuneina johonkin rakoon ja uteliaina seurasivat puhetta, varsinkin jos kerrottiin seikkailuja merimatkoilta. Tyt?t ja pienemm?t lapset pitiv?t ??nek?st? melua omissa joukoissa leikkiess??n mik? mit?kin. Vaimotkin pist?ysiv?t silloin t?ll?in kadulle kats

ka molemmat puoliskot olivat auki ja josta ulkoilma tunkihe si

e jotakin lystik?st? lapsuutensa ajoilta, hassutuksia, joita heill? siki?ill? oli. Ja Elsa kertoi taas vuoroonsa leikeis

mit??n kerrottavaa ja h?n n?ytti levottomalta ja alakuloiselta. ?itikin j?tti kertomisensa v?h?n aja

l?in jollakin sanalla. Molemmat katselivat ulos lasten le

a, jonka nime? kuuli usein mainittavan. Siit?, mit? h

ole tullut heill? k?ym??n, ja p??tteli, ett? h?n ei tulekaan, sill?

lut, ja siihen vastaus: ?On se totta. Lieneek? tuohon en?? kauankaan!? - ?Sellainenpa se olikin fr??kyn?. Ja oli niin

Elsa t?t? puhetta. Viion leski tyynen?, El

ll? oli virsikirjat k?dess? ja olivat mustassa puvussa, n?ht?v?sti

l? kovemmalla ??nell? lis?si n?ht?v?sti tarkoittaen sen Viion lesken kuuluviin: ?Viioskakin siell? Latun Liisan h?iss?! Kaukana taisi sie

?nen olevan rauhallisen aivan kuin ei olisi kuu

iselle sanalle, mit? itsest?si kuule

inusta sanovat, vaan kun teit

tehnyt ennen jotakin onnetonta ?iti? kohtaan tuomitsemalla h?nt?. Jos n?m? puhuivatkin v?h?n kark

uja. Ja se, ett? niiss? oli liikaa, tuntui kuin lohduttavalta ajate

n?k?inen?, puheli Liisa Viion leskelle heti ensi sanoikseen sis??n tullessaan. ?Vaan t?ll? on yh? kosteat sil

ilmin koko aikaa. Olemme nauraneetkin j

it? sinullakin viel? ilon p?ivi?.? Liisa rupesi sitten laskemaan leikki? ja k

hanen tytt? viel??

?n sit? akoi

en - 'Uskohan' on tull

e sen ti

in kuule

paankin vaikutti, vaan ei h?n huomannut mit??n. Elsak

irakin si

O

k?ym??n?, sanoi Viion leski

uira on maissa, ettette h?mm?styisi, jos sattuisi tule

ani, en min? ole tehnyt mit

n sanonutkaan! Miksi sin? noi

, tavannut h?net??

le

puhunut

??n vastasi Lii

len p?llyytell?. Vai luotatko siihen, ett? min? nyt menen, mihin talutetaan. Ei! Se olisi v??ryys meit? m

ja istui kuin sy

tiin tulevaksi sis??n. E

itenkin poskille. H?n

n palasi takaisin ikkuna

ikkunaan

illekin sanomaan

?rilleen, j?rjesti kuvastimessa tukkaansa

ten, vaan oli hyvin rauhallinen ja hilpe?. H?n t

kaan aikomuksenne ollutkaan j?tt?? kerrassaan k?ym?tt?? ?iti ja te olitte niin hyvi? y

annut sanoa

n siit?. Vaan ette pannut osoitetta, jotta olisimme v

jant

on sitten tuliaist

?t sanaa lausuneet, he vain ihmetellen kuuntelivat Elsan puhe

ehtoinsa. Toisetkin sekaantuivat sitten v?hitellen keskusteluun ja viimein unehuttivat kaikki sen, mik? oli kangertanut mielt?, unehuttivat sen aivan kuin ei olisi mit??n hankaluutt

a menette tansseihin, niin valitkaa siell? morsian itsellenne! T??ll? on sievi? tytt?j?. Ottakaa kaunis, h

H?n ihasteli h?nt?. Kaunismuotoinen, pitk?, harteva. H?n ol

lsa vaipuessaan istumaan hervottomana. Veret katosiva

? n?yt?t v?synee

?n heitt?ytyen makuulle, joh

tselivat h?nt? kyynel s

oli yhden v?rist?. Vaikka olisi ollut poissa saaret ja kaikki paljasta merta, tahi poissa meri ja kaikki mik? n?kyi ollut paljasta maata, ei h?n olisi huomannut mit??n erotusta entisest?. Ihmisi? liikkui, h?yryveneit? tuli ja meni tohisten ja puksuttaen, kellot kilisiv?

ja muista. Miss? p?iv? oli kulunut, ei h?n tiennyt, kun istui illalla merim

a v?h? v?li? miehi?, reippaita ja iloisia, hiki otsalla, jonka pyyhkiv?t korean kirjavilla nen?liinoilla juodessaan lasi

? aiot maata n?in hyv?ll

anoi toinen Tuiralle, ?pe

veksi t?nne makaamaan kuiv

? maihin talveksi, vaikk

it? se

ralle, kunnes taas l?htiv?t tan

dess?, kun sattuivat samaan satamaan. Ravintolassa olivat istuneet ja puhelleet pitk?n illan ja vilkkaasti ja pitkill? ryypyn v?leill?. Nyt ist

!? sanoi muuan, joka tuli tan

n? k?yn tytt?j? v?h

nut, ett? kaikki riensiv?t saliin kuin jotakin kummaa katsomaan ja ett? h?n oli j??nyt aivan yksin. Kova el?

Kivinen juodaan, sill? koko maailma on paljasta olutta! Eik? se ole Kivinen sent??n lysti?? Olutta kaikki! Maistettiin

Tuira!

uutta kaataen lauloi Tu

humahtelee, ulvoo kuin tuuli taklaasissa, joka kuohahtelee kuin aalto, tuommoinen Atlantin aalto, joka rymy??, jys?htel

ellaista laulua

muu? Laulakaa sell

laista laulua!?

aa. Sep? kumma, ett? ei

sin? k

E

ni

tta! T?n? p?iv?n? rahalla ja huomenna ilman! Vaan t?n? p?iv?n? sit?

a l?htiv?t taas tanssimaan puhellen ihailemal

llen aleni, jotta h?n viimein kuiskaili. H?n kuiskaili itsekseen p?? retkallaan rintaa vasten, josta aina v?h?ksi aikaa kohahti, kun tuli joku toveri k?y

tyi. Kuului huutoa, ryskett? ja aivan ku

laulu!? sanoi Tuira kohottaen

ului huoneess

l? p?yt??n, josta lohkesi toinen laita, ja lasit hel?htiv?

Minulla on niille

minulla

hdetti

ossa miehet olivat kaikki yhdes

a ja sy?ksyi joukkoon, Kivinen

koivat toimensa sys?ten ja syyt?en miehi? ulos ovesta, tutut

m?stynein? siit?, mit? oli tapahtun

ivinen. Min? k?yn puhutt

ti Kivisen et

auska!? puheli Tuira naisille, jotka salin loukossa seisoivat peloissaan. J?rjestetty??n naiset kahteen rivi

ssi! Soittakaa n

ra portailta huusi joukolle, joka kartan

time. You must tell

unnussanan: ?I am sailor? - min? olen meripoika - ja kulkivat mar

t? voimaa, jota nuo kaksi olivat osoittaneet. Neh?n olivat koko kunnia ja turva merip

Tuiraa ja Kivinen etsi h?nt? tarkoin kuin neulaa lattia

t kukaan muu k

aika lysti? poikaa ta

salle illalla heid?n

ssimisesta, kun huoma

anssia, joka oli ollut kuin vihurituulta. J?rjest??n oli h?n siepponut syliins? tytt?j?, py?ritt?nyt heit? kannatellen k?sivarsillaan, niin ett? olivat lehten? lent?neet kohona maasta. Viimeisen kanssa tanssiessaan oli h?n py?r?ht?nyt keskilattialle, viskannut tyt?n kohoksi korkealle ilmaan, niin ett? tytt? oli kiljahtanut pe

han hulluiksi tulemassa kaipauksesta,

n?? kysyi Viion leski

ym?tt?miss?, edemp?n? noita ruskotta