ei p?iv

vi?, e

la muu

sa on ar

sa on kai

yhj?

ta ei voinut lausua eik? ajatella, vain tuntea. Ja h?n luuli, ettei h?n kauan sellaista kest?. Ensim?inen p?iv? oli pitk? kuin vuosi ja t?m? viikko ol

. Kun eiv?t olleet purjehtimassa, niin olivat k?velyretkill? kaupungin ymp?rist?ss?, jotka Jori tarkoin tunsi ja tiesi kauniita ja somia paikkoja, joita Elsa ei ollut voinut aavistaakaan oleviksi. Milloin tapautuivat pienelle, kauniille lammelle, m

jota kuulemaan tulvanaan virtasi kansaa Vaaraltakin. Vaan Elsaa ei haluttanut nyt, h?nest? tuntui, ettei h?n voi l?hte?. Halusi saada itke

ut, ja poikkesi Karjansillan tielle. Itku oli kurkussa, vaan se oli kuin salpa

e alalle?. Olisi ruvennut ylioppilaaksi ja papiksi niinkuin Aappokin.

ll? sunnuntai tuntui pyh?lle ja juhlalliselle. T??ll? vo

ilivat, linnut alakuloisina ja ??nett?min? hyppiv?t puitten oksilla ja py?r?hteliv?t pensaikoissa. Ainoa oli leivo laulava, vaan senkin s?velet olivat kaipausta. Marjanvarret ymp?

t kirkkaammat, koivut kuiskailivat toivoa, kedot hymyiliv?t ja mets? niiden takana auerti iloa, aurinko paistoi helakammin

rjehdusmatkalla Jori oli l?yt?nyt ja Elsa sen ottanut ja piti koristusten joukossa piirongin p??ll?. Sen kanssa h?n ajatuksissa

eella ja hurmata mielt??n Jorin tulolla. Eih?n h?n olisi ymm?rt?nytk??n, miten ??ret

kivist? milloin mit?kin laitoksia johonkin kankaalle tahi jonkun kaukaisen kedon varrella h?n sitoi seppeleit? ja Jori kukkia haki. Ja heid?n purjehdusmatkansa olivat kuin kaunista unta. P?iv?t p??st??n uudelleen voi h?n mielenkiinnolla muistella sellaista retke?: kun pieni paatti keinui

. Se oli hohtavaa ja h?ik?isev??, kuin pilven valkoinen laita, ja lev

etuksi. Ja uudistuessaan oli se aina ankarampi. Se otti h?net valtoihinsa kerrankin kesk

maalle p?in Montinin tyt?t ja Vimparin Aapon. Aappo istui takana ja Hulda ajoi hevosta, laski menem??n kiivasta juoksua kauniilla hevosella. Hevonen oli jo ohi ja n?kyvist? mennyt, kun Kastor laukkasi j?less?. Elsa ilahtui aivan kuin hyv?n toverin n?kemisest?. Sen j?lkeen kun Jori oli mennyt, ei h?n ollut n?hnyt Kastoriakaan. Ja h?nt? halutti kutsua sit? luokseen, vaan tuntui kuitenkin, ett? se olis

omat lapset, v?liin kulkeneet kumpikin omissa tuumissaan, v?liin taas lep?illeet jollakin kauniilla muistorikkaalla paikalla, jonne Elsaa oli usein haluttanut, vaan jonne ei

ja sen kanssa tuo j?nnitt?v? hetki, jolloin sai n?hd? Jorin, n?hd? h?nen kauniit silm?ns?, kuulla h?nen puhuvan. Vaan sittenk??n ei jaksanut aina maltilla odottaa. Tuntui aika olevan viel? niin kaukana, ja se peittyi v?liin h?m?r?

rinko paistoi l?mp?isesti, oli tyyni ja kes?inen henki leyh?hteli ilmassa. Ik

lisi ollut jokukaan, jolle puhella,

, eik? sen enemp?? silloinkaan, kuin ett? sivumennen sanoivat hyv?n p?iv?n toisilleen. Vaan sit? h?n ei tullut ajatelleeksikaan nyt,

rsia k?ytti h?n ehtimiseen ja joskus lausui sanan tahi pari ruotsiksikin. K?yt?ksess??n oli h?n huolimaton, niin ett? istuikin miten sattui. H?n kertoi hauskuuksia ja kaikenmoisia mieluisia tapauksiaan, vaan niin katkonaisesti, ettei Elsa niit? ymm?rt?nyt, ei saanut selv?? mik? oikeastaan niiss? oli hauskaa. H?nen kertomuksensa tuntuivat Elsasta kummallisilta jutuilta. Niiss? oli osakkaina

en n

ett? se ol

ent??n n?hd?, vaan

? ylistellen kaikin tavoin ja lopuksi san

puhunut h?nest? sanaakaan eik

i poika. Ehk? kaikki nuo, joitten kuvat h?nell? oli,

Aapon hyl?nnyt? ajatte

stanut Aappoa, vaikka

tt? h?nest? tulee hyv

ti saar

uin rikas ja kuin ylh?inen ja vaikka Jori olisi mik? hyv?ns?. Vaikka Jori olisi rumakin, niin h?n p

??rett?m?sti. Mit??n koko maailmassa ei ollut, jota h?n ei voisi hyl?t? Jo

an ja h?n istui Jorin vuoteen ??ress?, hoiti ja valvoi ja rukoili ja paransi h?net rakkaudella

li toisen toisensa j?lkeen esiin. H?n ei ollut en?? yksist??n

joka hoitaa. Ja kun syksyinen ilta pimeni, tuuli ja sade pieksi ikkunoita, tuntui Elsasta, ett? Jori siel

sa voisi olla Jorille n

tea niin suurta rakkau

aan h?nt? rakkautensa koko l?mm?ll?, tunsi

josta Mari ei

in h?n lohduttaisi ja taivuttaisi Marin rakastamaan Aappoa. Ehk? Mari onkin va

vat v??rink?sityksest? luopuneet toisistaan, vaan rakastavat to

aalla mielell?. Ilma tuntui niin talviselle ja virkist?v?lle. Koski pauhasi kuin talvipakkasella ja

ut tapaavansa Aappoa jossakin sopivassa tilaisuudessa senkin vuoksi, ett? kysyisi Jorista, josta Aappo varmaankin tiesi jotak

ttavallinen puheessaan ja k?yt?ksess??n. Suru ei h?nt? painanut, sen huomasi Elsa heti, p?invasto

mainitsee jotakin. Mutta Aappo puheli aina vain kaikkea turhanp?iv?ist?, johon Elsalla ei ollut mit??n sanottavaa ja jota h?n ei viitsinyt l

? edemm?ksi l?hte??

, ja Aappo rupesi puhelemaan kuutamosta,

. Aappo koristeli kauniilla sanoilla puhettaan ja lausui oudon mahtavas

n Elsa ty?nsi h?nen k?tens? pois, niin oli h?n sitten vasta huomaavi

iitok

miks

pass

Aappo, otti Elsan k?den, veti sen kainaloonsa

i Aappo ja otti Elsaa kaulasta. Vaan ennenkuin h?n ti

t!? sanoi Aappo, ku

oiselle puolen

, niin ett? kuuluu kaupunkiin. Sielt? pian tul

uolen tiet? kuin Elsa. ?Eih?n se nyt mit??n ollut. Mit?s se olisi, jos olisit k?

puhunu

t, ettet muitten anna suudellakaan tahi

aan toise

niin kovin v?litt??, sill?

tui kii

uista pit?? ja j?tt?? Jorin. Ei Jori ole paras mies a

kuuli nime??n mainittavan. Se oli varmemmaksi turvaksi h?nelle, vaan Aapon puolesta h?n pelk?si, ett? jos ovat n?hneet, kun Aappo oli tyhm?. H?kin luona tuli taas joku ihminen vastaan ja l?heisell? kadulla, jolle he oli

??, kun olette puhunu

essaan puhelemaan ?idin kanssa koettaen olla iloinen. Mutta kesken puheen yritti joskus sy?ks?ht?m??n, niin ett?

olisi saanut itke?, itke? niinkuin halutti. Muuta h?n ei o

ko voimallaan ja voittikin siin?. H?n tunsi ett? itku ei voi en?? purkautua, mutta se oli kiihke?n? tunteen

van hiess? ja kylm? karsi ruumista. Mieless? oli viel?

iaan. Lato muuttui syv?ksi kaivoksi, jonne kuu kamalan v?ritt?m?n? kuumotti, ja ylh??lle kaivon laidalle ilmestyi Aappo, joka nauroi ja piteli Ojanniemen Marin nukkea k?dess??n uhaten pudottaa sen kaivoon. Se nukke

sin? unt

pahaa

n? vain o

E

un mieli oli p??ssyt i

delliselta. H?n p??tti, ett? Aappo on varsin tahtonut h?nt? peloitella ja piloillaan niin teki ja puhui. Olihan h?n muutenkin niin leikillinen ja ylimi

n n?ki j?less? tulevan, l?hti h?n juoksemaan. Siit? pelostaan h?n ei p??ssyt muinakaan iltoina. Kotiin p??st

t?n naapurista, jonka Elsa oli huomannut mielell??n olevan h?nen seurassaan ja jonka vanhemmat Elsasta pitiv?

tse Liina

viel? enemm?n, kun em?nt? sa

l??n saattelevat. Tottapa ne kirjastoonkin

ei ajatellut, ei kuullut, ei n?hnyt mit??n. Ja sitten tapasi h?n itsens

ani noin itke. Toinnu toki, pieni sirkkuni!? koetti

j?i itse viel? itkem??n Elsan l?htiess?, mik? El

?, sanoi ?iti Els

ol

in kovin heikolta, k

?iti kulta, ki

v?hemm?ksi kotity?t ja kule sen sijaan k?velem?ss?, ja jos ei aina

t?isit, mit? kyliss? minusta ajatellaan: ett? mi

le, ettei voinut kenell

t ?idille kertoa, kert

a kaikki! Ei, ei ollut

rtoa, ei

ihminen. Luulkoot, ett? Jori on herra, vaan h?n ei ol

ek? muita... Aappokin valehteli, ettei Jori pi

ensa ja turvansa. Ja sit? h?

uulet v?h?n liikahtivat, kun h?n istui ty?ss??n ty?pa

kka h?nen oli vaikea istua ja tuntui kuin olisi py?rrytt?nyt. Kukaan ei n?ytt?nyt v?litt?neen h?nen kirjeen saamisestaan. Heid?n huomiotaan h?n ei ollut tahtonutkaan karttaa. Sill? h?nen oli aina annettu olla rauhassa, niin ettei v?hint?k??n kiusantekoa oltu yritettyk??n h?nelle. Siihen ei ollut

ni kotiin puoliselle, ei h?n siell?k??n l

ana siis

atuksella ja tarkoin aivan kuin olisi se ollut mieless??n eik? mit??n muuta. Ja kuitenkin h?n oli

n katuja sakeana savuna, joka lyhtyjen kohdalla kuumotti valkoisena sumuna. Ihmisi

koa, vaan h?n hidastutti askeleitaan. Syd?n l?i kiivaasti ja polvet notkahteliv

aan tuulen pieks?ess? lunta heit? vasten. Elsa pisti k?tens? Jori

ollut ik?v??

v?h?

taas katkesi. Vaan Elsa

llista ja lumipyrykin

t?? kysyi Jori, kun he k??ntyiv?t tois

meill? olisi pieni m?kki,

si k

e ja mi

in, ett? pyh?n? l?htisimme ajelemaan

etysti

niin

t?s ku

oksi kahta k

ed? mink?t?hden, vaan min? niin ajatte

tten!? my?nsi

kin edess? lampi ja lammen rannoilla suuret tuuheat koivut. Lammessa uisi vesilintuja, oravalla olisi pes?ns? siin? kuusess

?t? me t

kkaisit

iviporari, niink???

sin? n

. Ent?s

itsi, kun s

?? naura. K

sinustakin, Jori? - Mutta kuule! Oletko sin? Jori? Min? en

usi l?helle ja tavoittaen h?nen katsett

in? minua? Rak