?, iloinneet ?Ylh?isi? ja Alhaisia?, sitten syksyn pime?t ja talviset illat n?itten ja

kuin heill?, p??ttiv?t he, eik? kuk

ka t?m? oli ennen merelle l?ht???n kerran tuipannut hyv?stelless??n Marin k?teen. Kymmeni? kertoja sen oli Mari lu

p? viel? si

jeen aina suure

ar

aakka kun muistini el??. Min? heit?n koulun k?ynnin ja l?hden me

Kivi

h?n oli kaunista kuin romaaneissa! Se oli niin kaunist

n h?n. H?n koetti sen vuoksi hyvitt?? Elsaa, vakuuttamalla

ollakseen Marin onnen veroinen heid?n kummankin mielest?. Mu

iaansa kuin Elsalle, eik? kukaan muu taas t

, josta ei tiennyt koko maailmassa kukaan muu kuin he. Se heid?t kiinte?sti yhdisti ja siit? heill? oli kahdenkeskist? asiaa toisilleen, kun olivat muitten seuroissa, ja alituista pu

pyyt?m??n. Niin suurta onnea ei Elsa voinut uskoa tapahtuvaksi itselleen, vaan sit? h?n kuitenkin kaipaili ja haaveili. H?n uinaili ja ajat

ari, kun Elsa kertoi kerran haaveitaan heid?n k?vel

mit??n, eik? ehtinyt

kavala nainen, jos rak

oka sinua

? tied?, rakasta

ist? rakastajista ja naisista, jotka olivat olleet petollisia

ttu, ett? Tuira rakastaa h?nt?. Vaan oi kuinka onnellinen h

? sinne katsomaan, kun muutamat toverinsa olivat kertoneet olleensa laskemassa siell? ja poikain

po ja kyseli, haluavatko he laskea, niin h?n hankkii kelkan. Ja kun t

imaa. Mutta h?n ei olisi uskaltanut mitenk??n ja h?n j?i katsomaan, kun Mari ja Aappo yhdess? meniv?t. Puhellen ja nauraen nousivat he m?en p??lle, jossa Mari laittausi siev?sti istu

uska?, sanoi Mari, kun

toimessa veti Aa

a l?hte? yksin pois, vaan samassa tulivat h?nen luokseen Mari, Aappo ja M

? ei peloita sitten en??,

sti. Melkein h?vetti,

eiti, olkaa hyv

ett? sin? Elsa olisit ni

neidin tarvitse sit? pel?t??, vakuu

elk???, sanoi Jori, kun he no

ka viel? h?nt? peloitt

nsa odottamaan h?nt?. ?iti ei kuitenkaan kysynyt, miss? h?n oli ollut. Ja h?vett?nyt olisikin ollut sanoa, ett? h?n on ollut m?ess

ari tahtoi ja Elsaa itse??nkin halutti. Oli h?nest

arvokas! H?n ei osannut puhella mit??n. Toki Jori piti h?nt?

tti h?n senvuoksi heti kysym??n, millaista oli m?ess?. Vaan Mari ehti sano

en p?iv??n, kun m?ke? k

Mari ja kertoi miten h

tten taas?? kysy

? tiety

a ajatteli sitten k?yd? syrj?st? katsomassa, kun toiset laskevat, Vaan kun h?n oli l?hd?ss?, oli Mari tulossa hei

a Mari veti h?nt? k?

oli Vimpa

lemaan, kun on n?in kau

Aappo, sin? ja min?!? k

hyvin jyrk?st

, vaan menev?t maantielle. ?Ajamme pari kolme virstaa maalle p?in ja k??nnymme sitten takais

t? se on hauskaa, kun l

n ohitsensa ajoivat toiset sitten v?h?n ajan kuluttua. Mari nauroi ja ny?kytti p??t??n h?nelle, issikkapoika l?i ruoskalla hevosta, joka riuhtasi reen kiivaampaan vau

Mit??n syyt? h?n ei tienny

?nen tarvitsi menn? ajelemaan. Tietysti Jorikaan e

li h?n katua ja ku

neekin, ja mit? sitten, jos meneekin, eih?n siell?

un ajatteli, ettei siell? Jori ole, ja h?

ti lakkia, ja silloin vasta

iti?? kysyi Jori ja k

E

? jo m?enlaskuun h

niin p?

tullutka

ei ollu

oi, ettette ol

ai h?net valheesta kiinni! Jori saattoi luulla h?nen valehdelleen senkin

oanne tule t??lt?

en, vaan olen v

eko minua s

tiennyt oikein mit? vastata ja tuntui n

jo ajatteli, ett? Jorikin ehk? tahtoo h?nt? ajelemaan, ja s

, ja he l?htev?t ajelemaan ja h?n kertoo Aapon ja Marinkin menne

uiston ohi ja Jori osoitti, miten se n?ytti kauniilta huurtei

. Kuollut ei ole kaunista eik? kaunis kuollutta?, sanoi h?n ja rupesi p

sivat toista yl?s. Jori puheli ko

st?, neit

nut ja ajatellut, mutta Jori puheli niin kauniisti ja s

iv?t katsomaan niit? jokit?rm?lt? kelkkam?en luota, josta n?kee esteett?m

vontulet eiv?t olleet viel? oikein kiihdyksiss??n, j

jonkun m?en odotellessamme revontulien loistoa. Muuten en min

iihke?sti. Ja h?n hy

sanonut, ett?

huono, pieni ja pahasesti laudotettu sek? juoksi vain puolir

olvillaan takana ja tuki itse??n k?sin Jorin olkap?ihin. Takaisin

tuiselle tuntui aina laskea k?tens? Jori

n kys?si kumpikin yht?

k? las

samaa sanoivat, ja Elsa yritti sanomaan, ett? p?

samoihin

el? k?velem??n aivan kuin olisi sekin ollut yhteinen tuuma. Sit? oli Elsa juuri halu

yt kotona puolisellakaan. Ja t?it??n kootessaan katseli h?n niit? kuin ihmetelle

ja miettinyt yksityisi? lauseita ja sanoja. H?nt? halutti tavata Joria t?n?kin iltana. Nyt h?n uskaltaisi katsoa Joria ujostelematta ja n?kisi tarkemm

l?htiv?t yhdess? k?velem??n, jolloin Mari kertoi, m

Elsa, kun

ssa viime kes?n? poikain kanssa olivat huvimatkalla olleet. Aappo oli sanonut, ett? kev?

, viel? niin kaukana, etteiv?t erottaneet kasvoja, vaan Mari tunsi Aapon lakista ja Elsa Jorin ruumiin muodosta. Mari tahtoi,

et, Elsa

viss?. Kotiportilla pys?htyi h?n heng?styksiss??n katsomaan j?lelleen. Kun kuului askeleita muutamalta kadulta, rupesi syd?n ly?m??n kiivaasti ja h?n oli hyvill??n. Mutta ask

k?velem??n taas. Niin ei k?ynyt kuitenkaan, eik? h?n tavannut Mariakaan lainakirjastossa. Varmaan oli Mari Aapon ja Jorin kanssa taas ja h?nest? ei v?litet? mit??n, p??tti Elsa. Teki melkein mieli itke?. Ja h?n oli vihassa Marille ja p??tti olla h?nelle ylpe?

Suoraa p??t? ja kiireesti tuli h?n illoilla kotia, ja lainakirjastoon kun t

n hartaasti ja alkoi uinailla ep?m??r?isiss? haaveiluissaan, jotka synnyttiv?t kaihoa. Ajatuksissa asui taas ikuinen kes? synkk

iloissaan, rauhaton ja h?t?ilev? ja toimitti Elsaa l?htem??n heti ulos. H?nell?

rakasta

kin kirjo

on sen its

sano

h?n suut

t?m? viel? kaiken ihan todeksi ja kertoi tark

voinut uskoa t?llaista tapahtuvaksi muille kuin sellaisille, joista romaaneissa p

li?? ihme

iamiaan, niinh?n on kirjoissakin ja

olet m

Aapon kanssa, vaan niin,

ent?s

n? rakast

ut ennen, ett?

len vain pit?nyt Ristosta, vaan en rakastanut. Eritt?in on rakastaa j

?ytti niin ihailtavalta. Onnellisuus aivan kuin s?te

onnellinen, oikein rakastett

oi viipyv?ns? viikon ja Elsallakin oli kiireellisi? kotit?it?, joita piti tehd? illat kaiket, ettei olisi muuhun jout

?n silloille, katsomaan j?itten l?ht?? joessa. ?iti vastasi kehoitel

tiutta henkim?ss?. Edestakaisin kulkivat ihmisjoukot joutilaan n?k?

ei Aappokaan, ollut katsovinaankaan. Kun Elsa jonkun matkaa sivu p??sty??n k??ntyi katsomaan heit?, katsoivat hekin h?nt?. Elsaa rupesi peloittamaan ja h?vett?m??n, ett? puvussaan on jotaki

a tultuaan ja pukunsa tarkastettuaan alkoi uud

ta tuntunut, vaikka muut olivat huvitettuja. Kotiportille tultuaan n?ki h?n Aapon ja Marin, jotka olivat menossa maantielle p?in. Mari kulki hyvin likell? Aappo

olisikin siell?. Mit? Jori ei tullut t?n? iltana,

uolisten aikana tuli sitten Mari h?nen luokseen ja sanoi Aapon kertoneen, ett? Montinin Hulda oli eilen sanonut Elsaa ka

tiv?t jokisuun edustalla. Ja paljon oli ihmisi? katselemassa kahleis

k??n. Ja Elsa l?hti

t tappaneet, tahi on h?n hukkunut johonkin... Miten vo

n tuli sis??n, mutta ty?h?n ruv

helpottavalle ja hauskalle. Mutta kun h?n kotia p?in astui, sy?ksyi ?kki? h?nen ohitsensa v?h?n matkaa Jorin koira, Kastor. Se py?r?hti takaisin ja rupesi hyv?illen kiemurtele

yittekin. Min? lu

ytti Jori E

noi Elsa j

in? minust

ti, katsoi sitten Joria

in vain si

erti sinutteleminen, jota koetti kiert??kin, vaan se tuntui viel? kankeammalta. He kulkivat sit? katua suoraan aikeetta ja m??r?tt?. Vaan kun

ja laitettu, ja on jo k

sanoi jotakin, ett? eht

airas?? kysyi

en. ?Mutta menn??n ennemm

nn??n Karj

nen lapsena t??ll?. H?n n?ytteli paikkoja,

ri ajoit usein

in? m

e pelk?sim

n? en??

min? nyt p

t?, kun he leikkiv?t k

sian, ja sitten tulivat

paljon

i muis

kun he Marin kanssa l?ysiv?t kadulta kahden markan rahan. Sit?k??n ei Jori muistanut, vaan h?n nauroi kertomu

a, se t?ytyy sano

a, kun sin? sen rahan annoit meille, v

ditte m

tiin enkeleit?, oikein lent?vi? enkeleit??, ja h?n nauroi sitten ihan katketakseen

vaikka pojat ahdistelivat usein

hneeni sinut, kun olimme Vimparin Aapon kanssa katsomassa Unkarin mustal

utelevasti J

sin? sit??

nen!? ja Elsa pu

rat?? kysyi Jo

n aik

li utel

? jollain t

itti Elsa ja rupesi muusta puhelemaan nousten kivelt?,

Elsa oli nauranut, ja erotessaan sanoi

siin? oli oikeastaan naurettavaa, ett? h?nell? oli silloin lyhyet

sella tapasivat toisensa ja l?htiv?t Montinin ka

se oli

et usko minua?? sanoi Elsa hyvin pyyt?v?sti, kumartuen maahan ottamaan kiven ja viskasi sen aidan yli muutamal

avasti. Heid?n katseensa kohtasivat

n valoisaa, kirkasta, kaikki aivan kuin s?teili. Mutta h?n ei p??ss

tse hervakkana, joista havahtui sitten ?kki? ja punastui. Lattiaa lakaistessaan j?i

! Mit? sin?

n, vaan kaikki meni niin my?h?iseen, etteiv?t he ehtineet

tuotiin kirje. Siit? selitti tuoja, ett? se on kauan ollut jo pos

leman ilmoitus oli. Viion leski oli utelias sen vuoksi, eik? h?n voinut ajatella, mist? kirje oli. Tuiralta oli h?n v?h?n odotellut v

aana korvana, kun El

en leski

kirje

sat tu

n luulin ett? tulen tyydytetyksi, kun pist?ydyn siell? ja voin sitten jatkaa merill? oloani taas, sill? muuta en ajatellut itsell?ni olevan teht?v?? t?ss? maailmassa. Mutta k?vikin niin, ett? mieli tekee sinne nyt kiihke?mmin. Tyyni rauhallisuus, joka siell? kotoisilla rannoilla vallitsee, vet?? minua vastustamattomasti si

kes??n p??sty? minulle varmaan, jos el?n, koittaa o

paha

hyv?? t

tav

i Tu

ei siit? ole sen veroista tullut, ett? olisi viit

lmaansa ja k??ntyi ka

iipesi korkeille puujaloille ja l?hti niill? astua tarpomaan ohi nauraen Elsa

?ysi kirjeen taakse, jota oli lukevinaan uudelleen. Jonkun ajan kulu

un huulia poltteli. Mutta sittenkin h?n taas luuli, ett? kyll?

ti kaikki, mit? Jori puheli, kun he meniv?t kaukavainiolle ja sielt? l?htiv?t keto

rakastan sinua!?... Jori suuteli ja h?

tti. Ja sitten peloitti taas, ett? jos ?iti on n

toi kuin onnen hohteessa. Rohkeana ja iloisena palasi h?n kotia, miss? kaikki n?ytti nyt niin iloiselle ja kirkkaalle. Joka

ikin ti

anut sanoa kuitenkin kaikille. Mutta sekin tuntui mukavalle ja hauskalle, ett? ei tied? k