ska kuin Elsa oli kuvaillut. Elsan ihastus oli laskeutunut v?hitellen, kun ei kes?aikoina seuroissa ollut paljon ket??n ja kun syksyll? taas alkoi v?h?n enemm?n niiss? v?ke? k?yd?, niin ei Mont

ti ja sai reippaalle mielelle. Eiv?tk? he seuroissa pysyneet aina vakavinakaan, vaan pyrkiv?t nauramaan tiet?m?tt? mille oikeast

itt?en ja kaikilla tavoin eksytt?en ja lopuksi kuletti johonkin outoon sopukkaan, jossa sitten toinen sokossa kuletettuna sai arvailla miss? oli. Se oli hauskaa. Sokossa kulkien oli aivan kuin olisi retkeillyt oudoille m

roihin?, sanoi toinen, ja s

kun ei muu sattunut huvittamaan, ja v?liin, kun pist

in oli toisinaan hyvin hauska, kun sattuivat vallattomalle p??lle, toisinaan viel? hauskempi, kun antautuivat katselemaan t?h

inut ottaa osaa, he olivat siksi isoja, rippikouluun aikovia, eik? heit? haluttanutkaan. Suuret tyt?t olivat illoin k?velem?ss? puhellen kesken??n iloisasti. Pyh?isin olivat

maista. Heill?h?n oli omia salaisuuksia, toimia ja retki?, joista sai sen k?sityksen, ett? heid?n el?m?ns? oli h?ik?isev?n ilo

yt?iksi. He kun olivat kuin salaper?isen tulevaisuuden kynnyksell?. Ja s

Jos ei is?n vakavuutta huomannutkaan, niin oli ?iti sen sijaan itkusilmin ja h?nen kohtelunsa nuorta rippil?ist? kohtaan oli hell? ja palveleva. Rippil?inen itse oli uusissa juhla

isi h?n autuas ja p??sisi taivaaseen. H?n oli

nittiv?t mielt?ns?. He lukevat ahkerasti rippikoulua varten kes?n, ett? ovat par

kun muuten olivat kuin jout

sanoen ett? ei siit? hiljastu, jos my?hemminkin k?y. H?n my?nsi, ett? Elsa mahtanee

os ep?ilet, niin j?t??, sanoi ?iti niin vakavasti ja n?yr?n pyyt?v?sti, ett? Elsa ei olisi voinut tehd? v

P?iv?n istuttuaan alkoi pist?? hartioihin ja uuvuttaa, jotta piti oikoa my?t??n ruumistaan. Hartaasti senkin vuoksi odotti ty?ajan loppua ja joutohetke?. Mutta mieli enin uupui. Jos jotakin hauskaa koetti a

loitti, ett? joskus rupeavat h?nt?kin kiusaamaan. H?n ei ymm?rt?nyt useinkaan heid

it?? omat saksensa, ettei aina olisi muitten varassa?

n ei itsell?si ole kuin

?k??n v??r?nokkaa? H

huiveja ja viisimarkkoja?, vastasi taa

ole mist

ssa. Ja h?nkin oli eilen illalla ollut muutaman pojan, Kivel?n Ri

ajatteli ett? tuo sai olla ulkona ja omassa vapaudessaan. H?n odotti iltaa kuin pelastuk

itempi? olivat. Ne olivat kuin tyhjyytt? t?ynn?

niin rupesi siell? kyll?stytt?m??n, vaikka kaikkialla kohdeltiin h?nt? yst?v?llisesti, vanhemmat ihmisetkin kuin omaa vierastaan. Se saattoi h?net vain halveksimaan

i sit? ehdi k?yd

tehnyt. Mutta syksyll? kun Mari koulun alkoi, p??tti Elsa ett? kahden vuoden per?st? h?nkin k?y, ja se jo tuntui v?h?n lohduttavammalta. Mutta sittenkin katui h?n, ettei ollut jo Marin k

oita suuri matkue oli tullut ja asettunut leiriin kaupungin laitaan. Kun he sielt? l?htiv?

n l?hell?, eik? luullut siell? ket??n noin illalla olevan. Hameensa oli vanha ja muu

?t heilt?, ovatko he jo koulussa, aikoivat tulla kev??

ist? kotiportilla, niin yritti h?n juosten sis??n ik??nkuin piiloutuakseen, vaan ovelta k??nt

niinkuin aikuiset tyt?t. He ovat kaikki rippikoulula

ariin p?in ja t?m? heihin puhellessaan kesken??n, ja Marilla pitk?n hameen helmat niin siev?sti heiluivat

kaan ennen olleet heid?n kanssa, Jori ei milloinkaan, lapsenakaan muuta kuin peloitteli heit? joskus, kun sattui tapaamaan... Miksik

ikka mik? olisi, eik? pid? en?? lyhytt? hametta kotonaankaan ja on m

ennytk??n ja kun sattui joskus yhteen jonkun aikuisemman kanssa

. Ei ollut mit??n ajattelemista, ei mit??n teht?v?? tahi aiottav

t? laskettivat. Voi jos olisi h?nkin saanut laskea jonkun kerran, kuvaili h?n seisoessaan syrj?ss? muitten katsojain ja osattomain seassa. Mutta kuka olisi h?nt? laskettanut? H?n ei juuri muita tuntenut kuin Vimparin Aapon, Kivel?

uutaman kerran, kun h?n

asta niin hauskaa,

Siin?h?n liukuu kelkka virstan matk

vapuheinen Risto ehtinyt vasta

amia poikia ja k??ntyiv?t k

ytt?, jonka kanss

, ja h?nest? kuulosti, kuin pojat olisivat nauran

t ajattelivat h?nes

-Ris

uut koulupojat, huomasi nyt Elsa. H?nell? oli ruma puuhkalakki, h?ll? takki ja kaulassa korearaitainen villahuivi, jonka p??t n?kyiv?t taki

n t?rm?st? laskemaan, joka ei ollut niin

le, kun Risto sorahti sanoessaan t?rlm? ja korlkea. H?nt? h?vetti ja

kadulle, kun n?ki heit? vastaan tulevan. M?ess? ei k?ynyt en?? k

ja hakemalla haki ja etsi t?ikseen, kun ei muutakaan ollut. Sunnuntaisin tuli h?nelle tavaksi lukea ?idille p?iv?n evanke

eli katse koko ajan hartaasti kiinnitettyn? puhujaan, vaan ei kuullut mit??n. Sanaakaan ei muistanut l

?nelle sukankutomaty?t? tuomaan. N?in ty?h?n p??sty??n ei h?n liikkunut kotoa sanottavasti minnek??n eik? osannut sitten mit??n kaivata. Ja kun ty?st? alkoi kasaantua ansiota, niin kiihtyi h?n oikein uuraaksi. H?nest? oli mukavaa, kun oli rahaa

s?ngyss? mietiskellen, antautui h?n kuvailemaan, miten h?n

ja laittavat kod

un ottaa. Ja h?nen kuvailunsa saivat nyt uutta vauhtia. H?n tunsi olevansa jo kohta kuin aikuinen ja e

, ett? h?n oli ripille p??ssyt - tapa vaati nuoren rippil?isen k?ym??

lisi? sanoja, vaan Elsa hyv?ili Maria hehkuvalla inn

ole ha

ta odottanutkaan. H?nest? itsest??n oli hausk

koon lauantaina, jolloin rippilapsia vannotettiin, ja

t? yst?v?n??n. Rippilapset itkiv?t ja rovastikin puhui itkuun sulautuvalla ??nell?. Sunnuntaina oli viel? juhlallisempaa. Kirkko n?ytti nyt niin juhlallisen kauniilta. Korkeista ikkunoista laskeusi valo kirkkaina s?dekimppuina. Urut soivat kauniimmasti kuin koskaan ennen. Kun urkujen soidessa ja seura

oustessaan katselisi noita, jotka h?nen edess??

a, suurta ja houkuttelevaa. H?n olisi vuoden el?nyt yhten? p?iv?n? p??st?kseen tuonne. Mutta samalla tuntui my?skin, kuin p??sy

ja rovasti oli kiitellyt silloin kaikkien kuullen. Mari oli nyt kaukana Elsan edell? ja tuntui Elsasta kuin Mari i?ksi p?iviksi olisi eronnut h?ne

p??st?. H?n ei ehk? voi ymm?rt?? kaikkea sit?, mit? vaadittiin. ?itih?n oli sanonut, ett? rippikou

in mit? siell? oli. Vaan sit? jokap?iv?isemm?ksi se muuttui. Sen mit? luettiin, osasi h?n kaikki, ja mit? selitettiin, sen oli h?n kuullut monet kymmenetkin kerrat. Kev??ll? odotti h?n sit? tulevak

ta kiusaa ja pilaa tyt?ille. Tyt?tkin muuttuivat hilskommiksi. Papit torailivat ja kiukkuilivat, pauhasivat ja uhkasi

a. Harva yrittik??n kannustamaan vallatonta luontoaan eik? h?n saanut kenenk??n my?t?tuntoisuutta. Se toimitus, mik? nyt ol

kristinopin taitoaan ja uudistettava kasteenlupauksensa. Se kuu

i h?n en?? osannut odottaa mit??n niin erinomaista, jota oli kuvitellut ja jossa o

siin, ja silloin Elsakin huomasi, ett? rovasti katsoi h?neen odottavasti. H?n joutui h?mmennyksiins?, niin ett? menty??n seisomaan rovastin eteen ei h?n ymm?rt?nyt, mit? rovasti puhui, h?nellek? vai muille, vaiko ?idille, jota kuuli rovastin mainitsevan. Vast

seni, siihen armol

hdess??n kirkossa ihmisjoukon, jota h?n ei ollut muistanut eik? huomannutkaan ennen selk?ns? taakse. H?n ei uskalta

paha olla, tuntui kuin olisi py?rrytt?nyt. Mutta kun toimitus oli loppunut ja h?n yhtyi ?itiins?, joka itki silm?t peitossa, pyrki h?nell?kin itku valloilleen. H?n sai sen kuitenkin puserretuksi muutamiin kyyneliin, vaan ei ollut varma, milloin se sy?ks?ht?? esiin. Yht??n sanaa h?n ei voinut lausua ?idi

yksin, juoksi ja paiskausi s?ngyn p??lle kas

tyyntyi itkusta. Mit? puheli ?idin kanssa, oli aivan tavallista, jokap?iv?isi? asioita. Mit? h?n tunsi, oli vain kuin hiljainen, mu

my?h?stynyt, mist? ei mill??n ehdolla my?h?sty? saanut, ja aivan kuin olis

niinkuin h?n ei olisi ehtinyt valmiiksi. H?n oli valmis kuitenkin jo aikoja ennen ja p

eille. Oli kuin jotakin hyvin tuskallista olisi ty?ntynyt rinta

tavalla kirkon

en uusi kumahdus kuin murheen purkaus... Mutta sunnuntaina, miten keve? ja kirkas oli niitten kutsuva ??ni! Pium... paum... ne lensiv?t j?lekk?in kuin leikkiv?t linnut, laskeusivat alas miellytt?vin? kuin houkutus, suloisina kuin lupaus...

n

kaan. Juhlallista se oli, vaan niin raskast

Ja mit?

jalleen auenneet, joitten takana oli jotak

stus pani ajatukset aivan kuin sekaisin. Saarnan loputtua h?n ei tiennyt sitten mit??n, mit? oli tapahtunut siihen saakka, kun h?n huomasi istuvan

??n kuunteli urkujen mahtavaa soittoa ja seurakunnan veisuuta, niin tuntui kuin siin? olisi ollut jotakin kehoittavaa, el?hytt?v??. Ja kun h?n kotona uusi mieleens?