piin ruvetakseen ruokaa laittamaan Elsan kotiin tuloksi ty?st?.

on leske? k?teen suurella kourallaan, johon

alkoi vieras heti puhella. ?Ette ole vanhentunut, ja jos ette pahastuisi, niin sanoisin suoraan, ett? olette puolikymment? vuot

?nell?, syyti sanoja kuin kontista kaataen ja muuten k?ytt?ysi sill

sy? kuka vieras oli, kun h?

n, kun sai vieraan

tte yksin tein sanonut rouvaksi, n

to olla? Siin? oli jo

oi ny?kk?ist? p?? kallellaan ja k?det ristiss? aivan kuin vanhat eukot, niin ett? Viion leski veti suutaan hymyy

da istumaan?, sanoi vieras ja nousi liikkeelle

Viion leski ja toivoi, ett? Elsa pian tulisi,

rkk?, joka pani arastelemaan. Katse vaihteli vilkkaasti puheensa mukaan niinkuin ??nikin, joka oli milloin lempe? ja hele?n sointuisa, milloin minkin v?rinen. Vaihtelevasta katseesta voi p??tt??, ett? h?n ehti ajatella paljon, ja kun alinomaa liikkui ja ymp

tuntui Viion leskest?

Elsaa kauan aikaa kallella p?in, tarttui

min? pulska merimies,

a ja huiskautti

kuin

?ytti k?mmeni??n

un L

tietenkin. Luulitteko paremm

ua tuntenut,

ttui Viion leske? k?teen ja pudisti oikein

n?kym?tt?miss?? Enh?n ole n?

vaan aina on sattunut estett?, Elsan rippipyh?n? olin tulossa, vaan portilla tuli pari merimiehen akkaa ja pyysiv?t minua kirjoittamaan heille kirjett?, ja niin j?i silloinkin tulematta.

n, ett? en si

a k?yden tyrkk??m?ss? Elsaa ja meni Viion lesken eteen ja katsoi niin vakav

le kaun

unutkin?, naura

kus tyk?nneet minusta, ett? ovat tulleet minun kanssani p

ollut?? kysyi Viion

?neetk??n. Kuulkaahan! Kerrankin min? v?h?n parantelin poltetulla korkilla naamaani ja k?velin sitten katua. Tuli heti muuan mukaani. Min? en n?ytt?nyt

nauruun, niin pahalle kuin h?nest? n?yttikin, kun Liisalla oli toinen silm? ummes

olaisen nimeen: 't

sin? uskallatkin

uu v??r??n, ja min? arvaan, ett? en olisi sitten mik??n kaunis, vaikka ei minusta n

inua peloitta

vaan eih?n se; tupsahutti maahan ja l?hti kolmessa mutkassa juoksemaan tiehens?, aivan kuin o

n mieleen johtuu!? sanoi

metellyt sit?. Mutta min? olen sellainen huimap??, ett? ei ole aikaa aj

rskahti

t h?mm?stynein? toisiaan, kun

o?? kysyi V

sanomaan, ett? minua huome

oikeastaan i

ilman aikojaan paha hattara

Viion leskell?kin mieli sulautui ja teetteli kyyneli? silmiin. H?n olisi ha

eleit?, ?mutta helpottaa se, kun saa itke?. En min? olisi miss??

otetuksi viel??, sanoi Viion leski, k

paljon!? puheli Liisa, ettei Viion leski ehtinyt sanoa sanaakaan. Samoin h?

elpo miehen, ja kelpo miehen sin? saat, niin jo min? olen hyvill?ni. Min? otan sinua n?in

t?nyt?, sanoi h?n p??t??n pudistellen ja pidelle

sken tyk? sanoi h?n aivan

e minulle sanoi, ett? minusta tulee huono ihminen, mutta sek? min

ietoi k?tens? Elsan kaulaan ja j

ole sit? viel? sanonut, eik? ole r??py? ollut kys

itte huomaamaan. Eik? se nytk??n ole erinomainen, onpahan vain kuin tuossa. Vaan min? tykk??n merimiehist?, ja kun Iikkakin on v?h?n sit? sorttia, niin ajattelin, ett? otanmahan tuon, sill? muitakaan en saa. Ja sit? se lie Iikkakin arvellu

in muulle, omille ajatuksilleen. Ja Liisan katse pakotti Elsan selitt?m??n. H?n kertoi nauraneensa, kun yht'?kki?

hyvilleen, kun ei

n? minulta v?h?n ompeluty?t? tehd?ksesi. Minulla ei olisi itsell?ni aikaa, mutta pahin syy on kuitenkin se, ett? min? en osaakaan sellaista, joka on v?h?n niinkuin parempaa. Min? olen niin huono siihen konstiin, ett? kuulkaahan, Viioska: kun min? kerran rakentelin itselleni paidan, niin ?iti sit? katseltuaan sanoi, ett? siet?isi roiskia sill? minua ymp?ri korvia, jos kehtaisi aikaihmist? niin h?v?i

oon l?ht?, vaan kerkesi sittenkin ?kutsua jo valmiiksi? heit? h?ihin ja Viion leskelle vakuuttaa, ett? h?n

aikaa, ett? Viioskan haen. Mutta totta puhuen? - ja Liisa palasi takaisin ovelta sanomaan - ?minua peloittaa ajatellessa, ett? te ette ol

aista kyyti?, kuin olisi joku niskasta pukannut. Joka toisen askeleen p

h?net suustaan sylkenyt?,

joka oli jyrkk? k?yt?ksess??n, vaan Liisa oli suorastaan v?kivaltainen. Tuntui kuin h?

n tavoin pakottaisi h?nt? h?ihin, niin kuitenkin h

s kutsuja todemmastaan tulee, va

ti, ett? to

??ll? uskoi salaisuutensa kuka on sulhasensa ja ett? t?n? kes?n? h?nen h??ns? tulevat. Vakuu

isa aina uhannut heti, kun jollekin suuttui, et

loin vain jotakin puhetta oli siit? tahi Li

n ja kutsujen j?less? heti

aavat olla h?iss?, sanoivat, ja merimies on siksi kunnollinen mies, ettei sit? hiljaisuudessa haudata eik? vihit?k??n. Se ei passaa, sanoivat, ja muuan tuli tovereinsa puolesta pyyt?m??n meit?, mo

E

k?y itsest??n, n?in vain!? Ja Liisa py?ritti Elsaa muutamia kertoja, rallattaen

llut kuin risti?isiss?, ja nekin kaikki olivat olleet pieni? ja tuttua v?ke

i...?, koetti Viion leski ruveta kierrellen ja soveliaasti

? Oletko edes tuumai

min? o

l?i nyrkki? tuoli

p??tetty, et

itse karehtui v?h?n ja aikoi Liisalle, kun alkaa h?nelle ?yst??, sanoa sellais

kysyi Liisa

iion leski ter?v?sti ja

n ole pa

kun olitte Elsan rippikirkossa. Jos se ei o

i se

?liin Liisa nimitteli h?nt? niin hassun komeilla nimill?, ett? nauratti ihan pakahtumaan asti, taa

asta ihmisest?, ole

ne arvokkaaksi ja vakavaksi -

lis?? arvoa eik? pois

ssa ilman mit??n syyt? joku henkil?, jota te arvossa piditte, niin milt?

tustaa h?nen pyynt???n, joka oli n?yr?? kuin rukous. Mutta kun h??p?iv? tuli ja piti alkaa hommautua, is

menn?kseen. Viion leski heille hym?hteli hyv?ntuulisena, kun he h?nt? py?ritteliv?t ja laittelivat, mutta h?n oli kylliss??n itsekseen. Puettun

? lupautumaan, vaikka ku

sanoisin, ett? en tule h?ihin j

sanoi Mari ja kaikk

rmaan tullut mit?

nko niit? kukaan muu puuhannutkaan kuin Liisa??

istaa teid?t, mutta teihin en uskalla koskea sormellakaan. Ja Viioska! Teh?n olette

ll?kin on h??v?ki valmisna?, sanoi h?n irti p??sty??n, ?ja morsiusneideill? oli jo

sanovan tytt?relleen, ett? kerki?t sin? siihen lystiin, m

ja istahti arvellen ruveta sa

viereen ja h

odemmastaan viel? kerra

joukolla. Se mies, j

muistutti vakavasti, ettei ollut

pikkuisen itkaisen, sit? vartenhan min?

een ja hautasi kasvonsa h?nen syliins?. Itketty??n siin? jonkun hetk

ett? minusta ilmo el?iss?

hen, vaan toimitti Liisaa l?htem??n puk

s Viioska, tuleeko m

oi sit?

ko toivoa, vo

ikaa kyselyihin ja va

Ei se ole teist? tuntunut, te olette ollut eri ihminen! Voi, jos sit? olisikin... Viioska, ette usko, kun min? olisin onnellinen

ta, muuten teet haveri

n kun niit? odotti - mutta sitten kun ne oli saanut, se ei ollut mit??n. No eih?n

sit jo siell?!? to

a, teilt? halunnut jonkun hyv?

Liisa raka

mitaan sitten

nyt?, toimitt

ihin veitikkama

?t, min? olen k

en ja j?i katsomaan sitten kallellap?i

. Viioska ja Tepposka! No sen p??lle me v?h?n tanssitaan. Hei tyt?t, katsokaa

tiimai s

tikit kom

kaffe s

edigati

syi ovesta ulos. Vilahti ikkunassa, kun h?n kad

h?nelle siell? osoitettiin. H?net toimitettiin istumaan parhaimmalle paikalle ja h?n joutui heti kyselyjen ja katselujen keskustaksi. H?nelt? kysyttiin kuin viisaimmalta, kuka vaalia saarnanneista pap

, ett? toiset lapset ovat luonteeltaan erilaisia, toiset pahuuteen enemm?n taipuvia. Erotus on vain siin?, p??ttiv?t

olivat h?nelle tuttuja ja useat heist? olivat h?nen nuoruuden tahi lapsuudenkin tovereitaan. Nuoret merimiehet olivat aina samanlaisia yleens?, ja yksitellen kun heit? tarkasti, niin muistutti heist? tuo ja t?m? siin? tahi

unnelma, ep?selv? kuin unenn?k?. Oli kuin aika vuosia sitten, jolloin Viiokin oli mukana, ja niinkuin olisi ollut nytkin tuolla joukossa puhelemassa, josta h?nen ??nens? kuului. H?n eli puoleksi nykyisyytt? t

aria odo

i mieleen, kun h?n muisti Liisan l?hd?n heilt?. Jotakin hassua oli nytkin tulossa. Miten h?n tuli kuvailemaan, ett? jo ovesta tullessa Liisa jotakin nurinkurista

a, silm?t ja suu naurussa aivan kuin sanoisi: ?jo se on tuo Liisa!? Vark

ki miellytt?v?n juhl

mik??n kaunis, vaan miellytt?v?. Mutta varreltaan oli pulskinta merimiest?,

ennolta. Solakka vartensa mustassa puvussa n?ytti viel? soreammalta. K?yt?s oli reipas

nytkin viel? yht? ihmeellist? kuin sekin oli ollut, ett? Liisa heill? paki paraastaan leikki? laskiessaan voi heitt?yty? yht'?kki? tunt

tui kuin ne olisi tehty kuin kallioon syv?lle uurrettu merkki. He n?yttiv?t niin varmoilta, ett? tu

vin syv?lt? syd?mens? pohjasta, jos vaan olisi saanut sopivan sanan. Vaan h?nen meni samaan tapaan kuin muittenkin. Tuntui s

san onnesta. Viion leski joutui v?h?n h?milleen, kun Latun em?nt? poikkesi heti muuhun asiaan. Vieden h?net istumaan sanoi h?n terve

vin kaikki. Kyseli tuttaviaan, teit? ja Elsaa eritt?in, ja oli hyvill??n,

?st?, joka tyytyv?isen? ja aina vain toivoen eleli nikarasta nikaraan,

upeutesi j?lkeen?, kuiska

i keskeytt?m??n Lapin em?nt?. ?Eik? ole pulska pari?

vakavasti ja yritti puhetta muuhun k??nt

? keikkuu, sen min? olen sanonut jo aikoja sitten. Kyll?h?n sen ovat uskoneet muutkin nyt viime aikoina, kun ovat

os pursui esiin kaikkien sanoissa. Nauravalla mielihyv?ll? kuunteli Viion leski heid?n tunnustuksiaan ja tunsi jonkunmoista tyyd

si kuin oli ollut. H?n tuntui ja n?ytti n?yr?lle ja vaatim

em?nt??, luullut ett? h?n nyt jotenkin kehuskelisi tytt?rens? onnea. Mist? h?nelle se ajatus oli tullutkin! H

iten olisin tullut toimeen, jos en ol

oisen muodon, ja lempeist?, ?lykk?ist? silmist?

a kaulaan kietoi k?tens?, painoi posken poskea vasten ja lap

i ru

miin kiersi kyynelt?. Ahdistava ty?nn?hdys tuntui samassa p

avomielisesti Liisalle. ?Sitten min? olisin v?h?n verran

umpikin itsekseen usein muistellut sek? nauraen ett? vakavana. Se oli hassuimpia tapauksia Liisan piiskaamisessa ja tarttunut Latun em?nn?

auramaan, tuntui nyt ni

apin em?nt? v?h?n h?mi

i tied? pienen?, miten

sauttaen Lapin

ja puhemies tuli p

iisa hyvin olevinaan, joka synnytti kovan

ta, sulavaa k?yt?st? huimaavassa valssissa, joka heti

kainen tuntui kuin nuorentuvansa. Muutamat tempasi nuorten ilolle antautuminen mukaansa koppinaan ja ne, joita v

, sanoi muuan vanhanpuoleinen mies istahtaessaan Viion lesken viereen. Se oli Kilpel?inen, Viion lesken l

en aikaan sit? tanssia vasta jaksettiin, enemm?n kuin nykyinen sukupolvi. Yhdell? p

o py?ritti tytt?j?, sellainen

emaan menneet asiat kaikki halki lapsuudesta saakka. Oli muistelmia,

uoruutta t?ss?, ja kun nuo ovat vanhenneet, jotka tuossa nauttivat ihaninta aikaansa, n?kev?t he, niinkuin me nyt n?emme toisten nuoruudessa oman nuoruutensa kuvan. Katsohan tuoss

istahti tuolille, joka oli heti h?nen takanaan, joten

nua tunne?? sanoi merim

lesk

? tarkemmin kuin muita nuoria miehi? huomaamatta h?ness? kuitenkaan mit??n, joka olisi muistuttanut tuttavuudesta. Nyt oli h?neen

joskus pienen? poikasena, va

si n?itte, ja tuskin huomasittekaan minua silloin. V

lahtuneena ja osoitti h?nelle tuoli

in paljon muistellut, vaan jonka luuli jo kadonneeks

sill? retkell?, jolla Viio hukkui, ja h?n ensim?

sa, jolla minua kohtaan on ollut lempeytt?, ainoa, joka on neuvonut ja ohjannut hyvyydell?, kohdellut rakkaudella. Min? sen vuoksi olen el?nyt el?m??ni, tehnyt ty?t?ni siin? toivossa,

llaan ja rukouksillaan. Ja kun Tuira ei tullut, niinkuin kirjeess? oli luvannut, viel? samana kes?n? kotia, vaan oli j??nyt merille, eik? ollut mit??

uullut teit?

sanoi Tuira ja kertoi tapaukset, joitten takia h?n tuli viipyneeksi. Olisi ol

te vasta

lis?si, ett? on h?n ollut p?iv?n toista, jotta on

?ytti ja

t aivan kuin eri sukua. Suuri osa silloisista tutuista on kadonnut, toiset aika muuttanut vieraiksi ja uusi polvi on kasvanut, jota ei tunne ollenkaan. Ainoa, joka nuorisosta oli tuttua minull

seutuihin. Kun saatte v?h?n tarkemmin katsella niit?, niin alkaa enemm?n ja enemm?n n?ky? kohtia ja sei

lla, mik? pyrki esiin, vaan johon ei rohennut koskettaa. H?n aivan kuin pelk?si, ett? Tuira siihen ryhtyy, ja sen vuoksi h?

m?n ja enemm?n, oli samalla niin vieras ja tuttu. Jotakin hyvin tutunomaista h?ness? oli, joka melkein vaivasi, niin ett? olisi aivan kuin halunnut h?nen o

n Tuirasta, niin oli h?n levottomana aivan kuin olisi jotakin h?nen

ella. H?n oli ollut aivan pahanen poika merelle l?htiess??n, viel? huutolaisena, sill? h?nel

n mies on si

iist? mieh

semalla esimerkkej? hyvist? ja huonoista sek? maalla kasvaneista ett? merell? olleista. V?ittely loppui siihen huomautukseen, ett? kenelle Jumala armonsa osoi

n leski huomasi, ett? useat katsoivat h?neen aivan kuin h?n olisi

llekin. Viion leski arkausi n?ist?, jotta h?n karttoi Tuiran l?hestymist? ja keskusteluun antautumista h?nen kanssaan, niin mieluiselta kuin o

ss?, ett? sit? ainoastaan harvinaisuutena viel? k?ytettiin vanhain huviksi. Ja huvitettuja he olivatkin. T?m? heid?n mielitanssinsa vei heid?t ik??nkuin l?hemm?ksi mennytt? aikaansa. Sii

katselemalla katseli h?n Liisaa, joka oli johtavana sieluna ja aivan kuin puhalsi reipasta henke? koko joukkoon. El?v? vilkkautensa, tarmokas ryhtins? sopivat nyt h?nelle tuossa asemassa, jotta h?n oli kuin luotu siihen. T

. Tuiran ??ni muistutti Viioa, oli h?n huomannut. Muutamat sanat lausui h?n aivan kuin Viio ja naurunsa oli niin yhdenlaista, ett? Viion leski k??ntyi ehdottomasti katsomaan h?nt?, jolloin tunsi aivan kuin jonkunlaista pettymyst?. Ja sen vuoksi koetti h?n sit? karttaa ja huolellisesti pit?? katsetta

itikkamaisesti Liisa, joka tuli miehin

hell?, rupesivat nauraa hohottamaan ja k

?n hyv?ilev?sti, ja Elsa punastui korviaan my?ten,

oi Liisa silmill??n oso

austa Tuira nouda

arttuen h?nt? kynkk??n ja vet?en mukaansa. ?Niinkuin kuulette, osaan min?

kynk?ss??n l?pi salin etehiseen ja edelleen ulos, yli kartanon humal

uukaan ei ole uskonut. Aina sanoivat kaikki, ett? minusta ei tule oikeaa ihmist?, ja min? uskoin sen. Se minua ajattelutti ja itketytti. Vaan min? en itkenyt, en vaikka! R

, miksi et muutenkin

nen rasavilli, oikea ilkeys... Voi, voi kun

unsa, pyyhk?si si

e peloitti. Ja min? aivan uskoin niin k?yv?n. Min? uskoin, ett

sanoneensa aina, ett? sin

eik? uskonut. Jos minusta huono ihminen olisi tullut, niin olisivat kaikk

titty??n k

ka, ett? minusta voi

t??n ja tuskalliselle tuntui ??

uin ett? minusta tulisi tava

etoi k?tens? L

n sitten istumaan L

Latun em?nn?lle, kun t?m? oli valittanut onnettomuuttaan, huoliaan ja vaivojaan Liisan takia. H?n ei tullut ajatelleeksi Latun em?nn?n mielen raskautta, vaikka itse oli samanlaisia huolia tuntenut. Ja Liisa raukka! Mik? taakka on painanut h?n

n huppusilmin seisoi keskell?, py?r?hti muutamia kertoja ymp?ri ja sy?ks?hti tavoittamaan piirist? ja saatuaan k?tens? johonkin kiinni, silpasi hupun

huudon, joka avonaisten ikkunain kautta sys?ytyi kes?y?n

an!? sanoivat naisetkin mieliss??n toisi