aina vakuuttanut olevansa, ja kun oli v?liin reipas ja iloinen kuin ennenkin, p??tteli ?iti toisia syit? olevan Elsall

ek? oli arka katseissaan, vaan samalla loisti silmiss? riemastus. Hilpe?, iloinen ja vilkas oli h?n sitten ja sit? seurasi luonnollisesti sit?

vaan Elsan kuihtuessa omistanut ne rohkeasti ja ujostelematta. Ja selvemp?n?, todellisempana n?kyi nyt se

oisena oli ja n?ytti riutuvalta. H?nt? halutti usein ruveta Elsalle puhumaa

ss?. Punaveret poskilla hohti ja hilpe?, iloinen, vilkas ja puhelias oli h?n kuin visert?v? lintu

v?hemm?n kykenev?ksi. Ei jaksanut en?? istua kankaan ??ress? niin pitk??n. Olipa p?ivi? ett? kudotuksi sai tuskin kolmatta osaa tavallisesta m??r?st?. Mihin olisi joudu

sievistynyt. Uutta ilmestyi ehtimiseen, joko valmistui se Elsan omista k?sist? tahi tuli s??st?ill?, joita h?n t

oinen p??llysvaate ja tyynyt kauniisti neulottuine vaaruineen, ikkunoissa uutimet ja piironki katettu liinalla. Is?n valokuva oli saanut uudet, uljaat puitteet ja oli muutettu seisomaan piirongin p??lle, jossa oli ryhm? kaikenlaisia sievi? esineit?. Els

hlallista kuin kirkon a

k?ydess??n. ?Ja niin

n n?ki h?n kirkkaan kes?isen paisteen ja sen kanssa kotoisen riemun t?ss? pieness? majassa. Heit? ol

mukasta viserryst? oli ilma t?ynn? ja lehteen puhenneitten koivujen tuore tuoksu tunki ulkoa huonees

?n, ett? Elsa on saanut rintataudin. Sit? osoitti nuo silloin t?ll?in hehkuvat

p??ssyt, joka ennen oli niin paljon antanut ajatuksen aihetta, joka oli syd?nt? niin usein ahdistanut ja el?m?n pelolla ja kauhistuksella sy

styi toiveita el?m?n suloudesta, ne olivat vain el?

a oli mustennut, sielt? ei pilkottanut en?? valkopurje. P?iv? paistoi kuin pilves

illat, ja sunnuntait oli

an hautaan, sill? mit? h?nell? t??ll? oli sitten en?? el?m?lt? odotettavaa. El?m? olisi viel? tyhjemp??, kuin nyt tyhjyys ymp?ril

a on, tulee elokuussa, niin joutui h?n h?milleen, kun t?m? ei Viion leskeen vaikuttanut mit??n, aivan kuin h?n ei olisi sit? kuullutkaan. Rupesi vain kyselem??n Liisan

mielell?, syytt?en h?nt? ylpe?ksi. Jotakin v?li? heill? kuitenkin oli, p??tti Liisa ja oli siit? varma. Tuira ja Elsa eiv?t tosin kirjoitelleet toisilleen, vaan sen vuoksi, ett? halusivat pit?? asian salassa, s??st?? juorukellojen v

rttumaan siit? kiinni, vaan ei nyt ke

nuorten asioista! p?

da sitten su

li Viion leskelle tuleva. Mutta jotenkin h?nen piti saada Viion

statteko minuakin sitt

ja mi

t?n panette minun kaimakseni..

suunnasta olisi usein voinut p??tell?, ett? Tuira ja Elsa olisivat jo v?leiss?. Sit? ei Viion lesk

sairasvuoteen ??reen, ehk? h?nen haudal

, niin mieli raikastui. H?n huomasi liioitelleensa tunteissaan ja sai siit? syyt? ep?ill? oliko mit??n aihetta surulliseen pelkoon. Elsalla oli h?nen luonnettaan siin?, ett? ik?v?ipi niin kiinte?sti ja koko syd?mest??n. Se

valla mielialalla ke

yt hyvi? uutisia??

aulaansa ja purkautui h

? Sano, muuten aavistan kauheita.

tatuksi. Joko lapsi tahi mies h?nen on kuollut, p??tti Viion leski j

ovat niin

est? tuntu

ollut tosi. - Sek? sinulla on vain vai

?n itkem??n. H?n voih

nulle, mit? se

voi, e

?n n?kyykin tulevan juuri

tt?nyt Viion lesken. Eih?n h?nen olisi tarvinnut kuin kahden kesken Elsalle sanoa, mit? ihmiset h?nest? puhuvat: ett? h?n juoksee herrain kanss

sutti heit? jokaista. Elsa katsoi ter?v?sti ?iti?, ja kun ei huomannut

ota Elsa arasteli ja punastui v?h? v?li?. M

kats

Liisa jotakin kysym??n k?

vastaa!? tiuskasi Elsa py?r?

py?r?hti yht'?kki? Elsan eteen nyrkit

? sanoi Elsa koettaen na

ska hartioissani kutise

ssa haluaisit o

min? leivotan sen katalan, min? en hu

svoille ja silm?t v?l?ht

is

, kun t?m? rupesi itkem??n. ?Itke omia itkujasi, jos itket!? ja h?n s?tti taas Liisaa kaikenmoisilla nimill? ja asioilla. H?n liikehti hurjasti

ana sivuilla ja silm?t tajuttomal

tuskallisella ??nell? ja heitt

tuaan hidastutti h?n kulkuaan ja katseli levottomana ymp?rilleen. Muuan k?rryill? ajaja tuli vastaan, vaan muita ei n?kynyt. H?n kulki edelleen toiselle sillal

tseli miten h?n on tehnyt. H?n on noussut penkille, sitten kaidepuulle

oa naista kohtaan, jonka sielu asui tuolla kuohuissa, leikkiviss? aalloissa, joitten lakkaamaton pauhu oli houkuttelevaa laulua, kiihoittavaa soitto

lasta siirtym??n. H?n kuuli askeleita, ja kun k??ntyi taakseen katsomaan, niin n?ki ohi menev?n jonkun herran,

n?kee t??ll?. Mit? h?n t??ll? teki! Ehk?p? h

kun h?n l?hestyi. H?n tunsi, ku

t??ll? teet? Mutta Mink? sin? olet n?k

le

h?nt? p??st

istutaanpa t?

oka ?sken oli mennyt Elsan ohi, ja pys?htyi

n oikean ihmisen kanssa!? ja h?n t

nun tuttujasi

anna min? kyselen?? sanoi M

ostellen Elsa kats

eiv?t ole oike

hiljaisella ??nell?

ti kaulasta Elsaa, joka noj

se sill? aikaa mietteisiins?, jotka olivat hajanaisia ja sameita, jotta ei olisi voinut sanoa, mit? h?n o

sa seisoessasi

in An

lsa ra

ja ihmiset liikkuneet ymp?rill? kuin mustat peikot, satujen pahimmat hirvi?t. Aivan kuin kylm?, j??dytt?v? henki on huokunut kaikkialta ja jotakin mustaa raskasta on a

si mieless??n kysymyst?, jota h?n ei tahtonut roheta

yt ainoastaan Jorista,

nyt?? kysyi Elsa kummastuneena j

ri on?? k

koilla. En min? ole tava

??k?

et?

s ?it

ei sit?k??n ett? min? o

?? sanoa ?

voi. Ennen hy

nkin tiet?? se

Elsa v??nteli k

ik??n ?idist?si hauska kuulla asiaa, vaan mik? isku olisi h?nelle kuulla sinun hukuttaneen itsesi. Joko h?n heti paikalla kuolisi tai tu

oli ?

ta tuntuu. Kun vain ?itisi saa soveli

n? mietti ja alk

det nyt k

kanssani?, keskey

nkaan nyt, sill? minun maineeni ei ole

kelaan Elsan seisomaan kaidepuuta vasten, selin sillalle ja asettui itse likelle viereen varo

el? pahempi, sill? ihmiset ovat tylyj? muutenkin! Min? tulisin teille ja selitt?isin asian ?idillesi, vaan en min? ilke?, min? h?pe?n itse?ni. Min? voisin ruveta luu

itk??n Maria, jonka siniset si

a niist? ei tahdo p??st? erilleen. Min? k?yn puhelemassa Liisalle, Tepon Liisalle, ett? h?n selitt?? asian ?idillesi. Kun se on tehty, niin tul

?, vaan kertoi, ett? Liisa oli ollut

k?t?

voissani ja muuten en muista sit? tarkemmin. Tuntuu aivan

ntyiv?t jo

sinun menev?n kotia. Hyv?sti nyt! Kyll? asiat korjautuvat viel? par

m??n ja itse k??ntyi to

n?ki h?n Marin tulevan

ti ei ollut kumpikaan. Syd?nalassa jys?hti ja h?nen piti j??d? seisomaan aitaa vasten, kun alkoi kaikki py?ri? silmiss?. Kun h?n siit? tointui, tuntui jo

taneet makuulle ja virkist?neet h?nt? l??kkeill? ja muilla keinoin. H?n olik

n vuosiin en?? ole pienint?k??n huolta siit? tuntenut. Ainoa mit? olen ajatellut, on ollut se, ett? olen turhana pit?nyt ne huolet, joita ennen tunsin, ja kuin tiet?m?tt?ni iloinnut, ett? murheeni o

lki levottomana edestakaisin lattialla itkien vy

jossa ei aina ole oikein j?rill??n muutenkaan, saati sitten n?in ollen,

pid?tt?? itkuaan, joka uudelleen pyrki esiin, kun h?n n?ki Elsan seisovan

n tuli ovesta sis??n, j?i h?n kuin kivettyneen? seisomaan oven suu

o, vaan py?rtyi ja vaipui Latun em?nn?n syliin, jok