koko alkutalven. Yht?mittaa oli nyt taas

hon kasvatti kinoksen, ja alas kaduille, jossa se juoksutti sit? paikasta toiseen, kasaten sinne t?nne pieniksi mykkyl?iksi, joista taas, kun aika antoi,

oiraansakaan?, sanoivat ihmiset katsellessaan u

n, ett? on ihan purra pist??, si

?. Piipuissa humisi, liekit uunissa imi v?list? ihan per?lle ja toisinaan taas tuupsautti ne uunin suupieli? nuoleksimaan, jolloin savua pullahti huoneeseen. Ja kun sill? ei mit??n h?veri

eelle, vaan puoliv?list? jo palanneet, kun tuuli viuhtoi joka puolelta ja pieksi lumella ja oli siihen paikalle kylmett??. Kasvot sinisin? ja hampaat lotisten kiiruhtivat he takaisin eiv?tk? joutaneet porstuassa kopistelemaan lumia saappaistaan, vaan sy?ksyiv?t ni

ss??, ja lis?siv?t puita uuniin tai j

ja suuret huopasaappaat jaloissa, kadunp

yli harmaja taivas. Vaan niink??n paljoa h?n ei ollut moneen herran

ka p?iv? nyhjystellyt siit? saakka, k

si teist? mies tulee, ettei tarvitse teid?n tuossa s?ngyss?

mukaan se tuo ?iti alussa minua hoiteli, sy?tti paholaisen pahimmat ja karhun sapet ja mene tied? mit?

ksi nuo entiset keinot ja ilmoittaen, ettei h?n luota Vimparinkaan v

o ota, jos ei annakaan, jos koettaa hieroa. Kun min? siit? uskon apua olevan ja niin mi

meni h?n Nikkil?n luo ja

utautua, niin joka p?iv? sit? teen hyv?st? syd?m

ssyt huoneeseen v?hin liikkumaan

S?i vain ja kulutti, kulutti enemm?n nyt kuin sairaampana, jolloin ei haluttanut niin ruokaa kuin nyt. H?n oli ulompa

onta tuhatta markkaa tohtorille, jos t?m? voisi pelastaa h?net, ja Jumalalle lupasi, ett? h?n jakaa tavaransa k?yhille ja kirkolle. Ei auttanut, kuolema tuli ja nipisti miehen. Mutta eip?s tule toisille, jotka odottavat sit? kuin pelastustaan. Seisoksii vuoteen ??ress?, vaan ei ota. N?ytt?? leikkiv?n kuin kissa hiirell?: tapan ... en tapa ... tapan ... en vain

t pudotessa sattua kive

siit? tai kerrassaan kuollut. Jos olisi kuollut, niin ei olisi tarvinnut n?in kitua ja kiduttaa toista. Vaimonsa kyll? olisi hyvin toimeen tullut, kun ei olisi tarvinnut el?tt?? kuin itsens?. Ty?ll??n alussa elellyt ja loppuik?ns? t?ll? talon hinnalla. Nyt on ollut toisen tervey

ta varsinkin. Kahlata taaposti syv?ss? lumessa ja vet?? kinnasi j?ljess??n kelkkaa, jossa oli

pulpahti hyk?hdys, jota seurasi hetken pe

n horjahti tasapainosta pehme?n pohjan pett?ess?, niin ett? k?det piti varalla pit??, ettei suistuisi suulleen hankeen ja tuon tuosta h?n kinokseen k?mmertyikin kyyn?rvarsia my?ten. Niin ta

lausui Nikkil? katsellessaan kelkkaa, joka nytk?hteli v?hitellen n?kyvist?, ja j?i mietteiss??n tuijottamaan kelkan kynn?ksi

oli kelkkoi

??n, ihan kuin ei m

tt? piti viel? siin? port

? olikin kinosta. Tuota toista puolta olisi p??ssyt paremmin

ljalleen hinausi portille, jossa ei

s? ammuvan. ?T??lt? saat v?h?n aluksi, ja heti sinu

n otti h?n hein?tukon kainaloons

mm?si?, puheli h?n jo

a ei suinkaan ollutkaan lyhyt. Eilen puolenp?iv?n aikaan olivat

antaessaan heini? ja kaulasta pidellen puhutteli viel? o

emmille ruuille?, lohd

asi leip?kimpun kelkasta mukaansa ja tuvan oven au

ksaa?? Ja suu oli hymys

ksaissa?, vastasi Nikkil?

ani h?n viel?, menness?

tyv?isen? h?n t

uunin l?mmet? ja si

it??n. Vaan iloisella mielell? em?nt? oli ja sanomattoman tyytyv?isen n?k?inen. Nikk

kin supatti. Se oli vanha tapansa, tuohon su

edest??, sanoi h?n mieh

koskaan ollut niin kummalliselta tuntunut kuin nyt, melkein kuin ivalta. H?nest

auppa k?vi?? k

ensin menin ... menin, no mik

it? m

, ihan ?sken, vaan mik? lie t

iti ra

it

ikai

nyt ole hullua, etten min? sit

n?kin t?ss?

it

t? mit?s

ell? on tarpeeksi lypsylehmi? ja paraita laatuaan, ettei niist? raahi menett??, vaikka joku niiss? onkin, joka on my?h?inen. Mutta siell? oli lihan ostos

iit k

ii

e sian s?ki

it

ne n?kem?t

uuta ollut, kuin ett? r

n miten vanha se on, mi

t??, tuntee lehm?n yht

se on semmoinen kui

hinnastakin

it? mill??n hinnalla my?t?isi viel?, vaan on pakosta, kun on k?yhyys, ettei ole heini? ostaa ja lehm? ei anna mit??n, ett? rou

osi, niink? se

n sa

mit? sin?

in vain, ett? paremminha

et??. No paljo

ent? viisi

kon

ymmenen markkaa takaisin, jos ei ole niin hyv?. Niin min? sanoin, e

ukka sinun

it

unasta saanut kahdeksan kymmen

een ajattelin, ett? kun se on niin hyv?syd?minen ja k?yhille aulis se

aupoissa herrasv?en

tenk?s

avat. Min? olen n?hnyt sinun ostavan luutia t

t luudankaupa

kauppias Turbinin rouva osteli luutia rukoilevalta pojan ressulta, niin tinki ja tinki eik? ottanut ennen kuin sai k?siluutaparin nelj?ll? pennill

min? u

sia, ett? juuri tinkisiv?t ihan, vaan kun ajattelee niitten rikkauksia ja miten sitten k?yhempi?

vat rikkaat rikastuneet, jos ei k?yh?n hiell? ja v?ell?. Tuhansia markkoja ne ker??v?t itselleen k?yh?n raukan k?sill?,

ta siet?isi saada?, sanoi em?nt? jonkun hetken per?st? ja lis?si heti: ?Vaan eik

me se si

tiesi, ettei Nikkil? v?lit? semmoisesta, vaan meni

myydyksi?, sanoi h?n e

i. No k

atka

os

myili ja katseli sill? muodolla,

n min?

molempia k?si??n huiskauttaen aivan

tinin ro

oi em?nt? niin tyytyv?isen? ja iloisena,

e arvasitte me

ytty niink

min? menin sinne teurastajalle... joka ennen on meilt? pari kertaa lehm?n ostanut ... tuon tuon ... m

mpe

ei

ppon

uppone

? sitte

n muista ... min?p? pi

n?, yritti Viion leski sanoa,

rahaksi, jolla leip?? ja muuta taas saivat. Kyll?h?n se em?nt? raiska koettaa sill? lakinteolla ansaita, vaan eih?n niill? tunnu voittoja saavan, kun on paljon tekij?it?, nuorempi

nt? teurastajan nimen jo ovenraost

etten min? muista sit?,

ainen, en

taisi, ja kun on muille osannut menn? tarjottelemaan-niin sanoo ... se ... se teurastaja ... olipa sen nimi mik? tahansa ... sanoo, ett? h?nen nyt ei sovi ostaa. Mit? nyt? k

emaan Viion leske?, ett? mit?s se sanoo. Vaan k

a juuri siihen ilmoittamaan, ett? Montinit tarv

y?nsi Viion leski

juuri Montinin rouva, tuo Viion lesken kehuttu ja Viion lesken auttaja, tuli

nin rouvahan s

s saitte

pyyt?? ja v?h?n itsekseni tuumailin Montinin rouvankin luona, vaan kun rouva ei enemp?? tarjonnut ja sanoi ettei enemp?? kannata antaa kuin sen k

k? rouva

kuin vertainen. Min? sanoin, ett? siell?h?n se meill? Viioska asuu, niin se ett?, vai siel

h?n s

min? sanoin, ett? ei ole meill? heini? ollenkaan en?? ja ett? jos ei n?in pahalla s??ll? tahdota tulla lehm?? hakemaan, niin min? vaikka vien samalla heini?, jos niin rouva tahtoo. Vaan rouva sanoi, e

tehan te

omilla rahoillani raukal

?? kysyi Viion leski, kun jon

joul

auan oli

arpeet niin tiukat?, selitti em?nt?. ?Mutta sill? rahalla, mink? nyt saimme, el?mme kotvan ja tottapahan Jumala sitten taas neuvot pit??, h?ne

i ei vasta

ollut en?? mit??n erityist? sanottavaa ja h?n palaut

in, jonne uskollisesti oli viitannut ties kuinka monta vuotta-ehk? siit? saakka, kun Nikkil? oli ty?h?n kykenem?tt?m?ksi tullut. Viirin varsi huojui, notkui j

toivossa, luottaen Jumalan apuun. Leski ymm?rsi, ett? h?n sen luottamuksen oli em?nn?ss? her?tt?nyt, ja sit? se k?vi h?nen luonaan aina vahvistamassa. Tuntui niinkuin h?n olisi valhetellut em?nn?lle. Sill? mit? em?nt? sanoo, kun joutuu lopulta k?yh?inhoitoon? H?n ei ota ymm?rt??kseen kuitenkaan silloin, vaikka kuinka selitt?isi, ett? Jumala on sen hyv?ksi n?hnyt. Ja tuntui h?nest? pahalta, ajatellessaan ruveta nyt sit? selitt?m??n. Eih?n sit? voisi sanoa miksik??n hyv?ksi ty?ksi Jumalan puolelta, ainoastaan rangaistukseksi. Sill? mit? se muuta olisi, kuin nuo raukat, jotka uskollisesti ovat jakaneet el?m?n ilonsa ja surunsa rakastaen

ettavissa?, sanoi Viion lesk

ein l?helt? kysym??n ja

stoonsa, koetti niit? tapailla ja kun ei tavannut, n

Jumala avun l?hett??,

on parantunut ja lehm? saatiin noin hyv?sti my?dyksi. Ja kyll? h?nell? on vast

lujasti. Ja Nikkil?n em?nt? hymysuin l?hti o

un l?hett??, kun

in luullut enkeliksi yht'?kki? sekin, joka oli hyl?nnyt uskonsa enkeleist?, vaikka se ei ollutkaan kuin Viion Elsa. Ylt?p??lt? lumettuneena ihan kuin olisi ollut puettu hele

vain em?nt? H

n Elsa eik? mik??n ylh??lt? l?hettil?s, jonka tarkoituksia h?n oli kerennyt jo ajatella moneksikin: paremman maallisen el?m?n ennustajaksi, koko

oletteko

em?nt? ja viel?kin puoleksi ep?illen riensi h?n

yht'?kki? vastatusten sattuessamme ihan i

hmeit?si ajattele

it

m?sikin alk

a minussa sitte

ikkunasta ulos katsomaan ja nauroi ensin ja sitten py

i ra

pari t??ll? tuvasssa, kun saunassa oli ahdas ja kun Nikkil?kin oli tahtonut, ett? lapset tuvassa pit?isiv?t

unis oli Viion leski ollut, vaan kauniimpi oli Elsa. H?ness? oli lis?ksi is?ns? kaunista muotoa. Kookas vartalo ja solakka. Pyst? kuin ruhtinatar, kasvot kauniit, kauniit kuin enkelin kuvissa, ja katse l?mmin. Liikkeet notkeat ja k?vely kepe??. Puku siev? ja sopiva. Nikkil? katsoi ja katsoi. S

h?n n?ki suun liikkuvan ja

rmyn?, Nikkil?,

, lap

t??n Heluna

Min? en huomannutkaan

in anteeks

h?n ollut yrmyn? ollutkaan nyt terveemm?ksi tultuaan, ja nyt t?n??n h?n olikin virke?mpi ollut kuin koskaan eik? yrmyn? ollenkaan, ei haluakaan.

lla joku r?ijyntapainen paidan p??ll?, toisella v?h?n housuja, joita kannatteli sarkanauha toisen olan yli. Kasvot ja k?det olivat lapsilla puhtaat ja tukat

ty??n ja pisti k?tt? Nikkil?lle, vaan em?nn?lle h?

uskollisesti purjehtinut?? puhui h?n Nikkil?lle. ?Meid?n ?iti kerto

viel? ihan terveeksi mieheksi?, arveli em?nt?, joka oi

ja veist??, ennen kuin kuolee?? arveli

ia h?pisee meid?n ?

a Kaikkivaltiaan voimalle se on v?h?inen, vaa

n takaa, ei toiv

??n lis?si: ?Mik?s se olisi mahdoton asia parata sinun niin p

ulos katsomaan. Ja Vimpari jonkun

etuilla tuoleilla, loimoavan tulen ??ress? istuivat l

a paukkuvaa tulta uunissa sek? sit? kyllikseen katsottuaan silm?ili ymp?ri huonetta, kunnes keks

poika leipi? ja viittaili niit? ja supatti ja

-d?n jo-ka-p?i-v?i-nen lei-p?m-me?

si tulinen poukka lent?nyt paljaille s?

tui em?nt?kin siihe

oisen k?den peitossa ja toisella vi

ka n?kee. ?M?rk? vai enkelik??-Jeesus siunaa!? Ja em?nt? s

Nikkil?, joka oli seurannut pojan liikke

turskahteli nen?n kautta ja kuulosti niin omituiselta, ett? Nikkil?? nauratti. Mutta em?nt? kerkesi toimittaa leip?palan toisellekin, ennen kuin itku ehti valloilleen. Molemmat l

pahoitteli, kun ei ennen huomannut antaa,

ukuaan, yht? tolkummassa ja kovall

e meid?n synti

li Nikkil? hym?hdellen. Vaan em?nt? istui vakavana k?si poskella ja kuunteli h

ata meit? ki

joutuneet nuo runoilijat... Kunhan jokap?iv?ise

il?n mieleen itsest??n niinku

joku erehdys, jota E

?st? meit

i kuin kaunis, syd?mellinen, n?yr? pyynt?, jota ei voisi kuulematta olla. H?n oli aina s??lien ajatellut Elsaa. Kuta enemm?n h?n tutustui h?neen, sit? enemm?n h?n mielistyi, mutta sit? suuremmaksi kasvoi s??li

a ja voima ja kunnia

ja kunnia. Amen?, kertasi em?

a, kokonaan Is?mei

i Elsa ja katseli ku

nen mustaan mieleens?. Aivan h?n odotti, ett? Elsa nytkin pudist

?, kun teill? o

itettyn? h?neen ja se tuntu

lla ja uteliaisuudella aivan kuin likin?k?inen katselee vain t?hystelij?n silmiin, juuri kuin

lisi k??riytynyt h?nen kylm?n mielens? ymp?ri, vaan Elsan menty? se aina v?hitellen oli j??htynyt. Mutta nyt oli kuin olis

an. Em?nt? l?hti leip?

elunan selk??n. Se oli villainen peite, oikein korea, niin kore

n aina kun pitemm?n ajan p??st? lehm? irti

sill? lehm? asettui vakaiseksi ja ammoa r?nk?si vain ja katsoi em?nt?? ik?

oma ?mm?ni?, toimitti h?n j

anssa ikkunasta katseli, k

pingollaan t?risi. Ajaja kun piiskalla hotasi, sy?ks?hti se v?h?n eteenp?in p

nt?. ?Kyll? Helunalle tulee kultainen olo. No somaaha

ui oudolle ja v?h?n pahalle, aivan kuin olisi toivonut toisin

oi umpeen pahnautuneet kohdat, ja pian oli hangen kam

aneet hiillokselle, jonka harjalla kauniit sinert?v?t li

at. Tuntui kuin olisi aina silloin kuullut kuolon kamppausta taistelevan vii

hiilet siell? t??ll? mustuivat. Muutamin paikoin oli viel? aukko, jost

teurastajan nimi?? ky

n?, vastasi N

n Fiinan sattua siihen?, puhui em?nt? its

ousi ja heitt?ytyi vuoteelleen, katseessa kylm? v?linpit?m?t