Vaaralla / Kuvia laitakaupungilta

Pieni? el?ji? olivat.

Heill? oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten el?j?in talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi k?dell??n r?yst??seen, ikkunat olivat seini? pitkin kasvavan hein?isen penkereen tasalla, niin ett? n?ytti silt? kuin talo olisi maan sis??n vajoamassa. Ja vajonnut oli ainakin toinen p?? rakennuksesta, portinpuolimmainen, sill? se oli sinnep?in isosti k?n?ll??n. Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa k?yr?ttiv?t ja lasit olivat sameat ja moniv?riset, aivan kuin olisi niit? hienov?risell? sateenkaarella hangattu. Keskemp?n? kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se v?ltti ja sai siell? olla. Siell? oli halpasempiakin, niin ett? Nikkil?n talon ei tarvinnut huonouttaan h?vet?.

Kaksi oli asuinhuonetta: tupa, jossa itse asuivat ja porstuan toisessa p??ss? kamari, jossa hyyryl?isi? pitiv?t. Navetta oli, pieni saunan k?mm?n? ja tavalliset ulkohuoneet kartanon per?ll?, ja kartanoa j?i viel? tilkun verran potaattimaaksi.

Nikkil?n em?nn?n mielest? heid?n el?m?ns? asunnon puolesta oli kuin silkki? eik? h?n nurkunut muutenkaan.

?El? ole mill?sik??n, h?t?k?s meid?n on?, puheli h?n miehelleen, t?m? kun joskus ep?ili el?mist?. Ja kun ahtaalle otti ja itse??nkin mietitytti, niin uskoi h?n, ettei kuitenkaan viel? h?t?? ole, kunhan t?st? nikarasta vain p??see, aivan kuin se olisi ollut viimeinen, jonka j?lest? kerrassaan helpottaa.

Mutta semmoista se oli ollut el?m?, ett? kun yhdest? nikarasta p??si, niin oli toinen edess?. Nikarasta nikaraan oli el?nyt monta herran vuotta, siit? saakka kun Nikkil? ty?h?n kykenem?tt?m?ksi tuli. Viime aikoina oli el?minen tiukemmalle ottanut kuin ennen ja joskus alkanut pelottaa, ett? miten hiljan hitainkin k?ypi. Mutta ep?ilys ei kuitenkaan ollut valtaa toivolta saanut viel? koskaan. Tiukemmassakin kohdassa uskoi h?n, ett? kyll? he niin kauan toimeen tulevat kuin Nikkil? el??. Sep? olikin h?nen toivonsa p??, ett? h?n jaksaisi taloutta pystyss? pit?? ja Nikkil?n hoitaa, kunnes kuolema h?net korjaa, tarvitsematta heitt?yty? k?yh?inhoitoon.

?Ehk?p? tuo raukka piankin p??see t??lt? pois?, ajatteli em?nt?, ?min? kyll? jaksaisin itseni el?tt???.

Viime talvena oli hyvin jo tiukalle ottanut toimeentulon puolesta. Hyvin piti neuvotella ja pujottelemalla panna. Em?nt? odotteli kes??, aikaa parempaa. Vaan olivat nikaransa h?nell? silloinkin.

Heti alkukes?ll? pani ahtaalle, verolippu kun olisi pit?nyt saada lunastetuksi lehm?lle, laitumelle sen saadakseen. Kolme markkaa siihen tarvitsi, vaan ei ollut penni?k??n, eik? ollut toivoa saamisistakaan t?h?n h?t??n. Oli sit? vailla, ettei pit?nyt koko lehm? h?vitt??, paras tulol?hde. Viion leski, hyv? ihminen, hankki rahan ja maksoi etuk?teen hyyryn ja niin p??si Nikkil?n em?nt? siit? nikarasta.

Hyv?ss? toivossa oli h?n, ett? saa alkaa koota kassaan, mit? maidolla saa ja lakinteolla ansaitsee, vaan pian taas tuli toinen nikara. Palosyynimiehet kaatoivat er??n? p?iv?n? tuvan uuninpiipun ja ropostelivat uuninkin niin pahasti, ett? siit? oli monta vertaa suurempi ty? kuin mit? korjuu alkuaan olisi vaatinut.

Hiljaa oltiin sin? p?iv?n? Nikkil?n tuvassa. Aivan olivat kuin mykki? molemmat. Vasta illalla maata pannessaan sanoi em?nt? katsellessaan h?vitetty? uunin kiuasta:

?Olipa se.?

Vaan Nikkil? ei mit??n virkkanut, ja em?nt? tiesi miksi: Nikkil? oli niin t?ysiss??n, ettei saanut sanaa suustaan.

?Huonohan se oli piippu ja olisi uunissakin ollut korjattavaa, vaan ei niitten olisi tarvinnut noin repi? ja raastaa?, arveli em?nt?. ?No mit?p? siit?, se korjataan, sill?h?n siit? p??st??n?, sanoi h?n niin kuin se olisi helpostikin tehty.

H?n ymm?rsi mit? oli teht?v?. Maito piti my?d? tarkempaan, niin ett? ukollekaan ei j??nyt kuin iltasella pieni m?rk?, siksi ett? sai suunsa maidolle maistumaan. Y?t??n t?ytyi em?nn?n lyhent?? entist? enemm?n ja ruokaansa v?hent??. Mutta sit? varmemmin h?n aina sanoikin:

?Noo, t?st? nikarasta kun min? p??senkin!?

Ja nyt h?n siit? oli p??ssytkin. Uuni oli ehe? ja uusi, piippu t?rr?tti katolla, mutta uusi nikarakin oli taas. H?nell? oli velkakirja, jossa maksettavaa oli kahden hengen viiniraha à 12 penni? hengelt? = 24 penni?; 1 miehenpuoli à 2 markkaa, 1 vaimonpuoli à 1 markka; kuitin lunastus 4 penni?. Summa 3 markkaa 28 penni?. T?m? velka oli jo julistettu maksettavaksi, t?n??n juuri rumputettu r?stinkanto tapahtuvaksi huomenna edell? puolisten.

?K?y k?yh?inhoidolle sanomassa, ett? ottakoot nahkan ja tavaran?, sanoi

Nikkil? em?nn?lleen ynse?sti.

?El? ole is? mill?sik??n, kyll? me viel? el?mme. Ei viel? ole h?t??, ei ole h?t??. On aikoja pahempiakin eletty?, lohdutteli vain em?nt?.

Mutta h?n oli itsekin juuri ajatellut, ettei koskaan ole n?in ahtaalle ottanut, tullut noin puute puutteen selk??n, ettei kerennyt henke? vet?ist? niitten v?liss?. Kes?st? oli vain loppu j?ljell? ja ansiot olivat menneet kuin pyyhkien, ei pennin p??k?lett? s??st?ss?, ei varastossa huomisen p?iv?n tarpeita. Lehm? oli ehtynyt ja ehtyi yh? enemm?n laitumien huonotessa. Ylimaalaisten kulku oli v?hentynyt, jotta lakinmenekki oli huono. Tulot huononivat sen mukaan kun talvi l?hestyi. Alkoi jo tunkeutua h?nelle se ajatus mieleen, ett? ei p??se nyt mihink??n, vaan k?yh?inhoito heid?t perii piammiten. Ja se h?nt? kammoksutti yht? paljon kuin jos olisi n?hnyt pime?ss? huoneessa kummituksen loukossa naljottavan ja kiinni tapailevan.

?Ei meill? ole h?t??. T?m? kun saadaan maksetuksi, niin ei olekaan menoja sitten. Ja kes?? on viel? j?ljell? ja minulla on valmiita lakkeja, joista l?htee rahaa, kun ne my?dyksi saan. Ja jos saadaan viel? lehm? jonkun ketoon, hyv?lle ruualle, niin pois edest? k?yhyys. Onhan ennenkin toimeen tultu. T?st? nikarasta kun vain p??st??n, niin ei ole mit??n h?t???, selitti em?nt? toimessaan ja vakuutellen muka Nikkil??.

Nikkil? huokasi syv??n ja k??ntyi s?ngyss??n sein??n p?in maata.

?Kun tulisi kuolema?, lausui h?n pitk?veteisesti.

Sit?h?n em?nt?kin oli ajatellut. Vaan kun Nikkil? itse lausui tuon toivomuksen, koski se em?nn?n syd?meen kuin puukolla vihlaisten. Kyyneleet tuppasivat yht?kki? silmiin ja mielen t?ytti kummallinen kaipauksen tunne, aivan kuin Nikkil? olisi jo ollut ruumiina tuossa. Entinen el?m?, heid?n onnensa aika rupesi kulkemaan h?nen muistoissaan, vieri ohi suloisena, hohtavana. Tuo kuihtunut mies tuossa s?ngyss? tuntui rakkaalta, niin rakkaalta, ett? h?n tahtoi sen kanssa viel? kauan el??.

?Kunhan min? t?st? nikarasta p??sen?, lausui h?n itsekseen niin lujalla ??nell? ja sill? ??nell?, ett? kun h?n siit? nyt p??see, niin p??seekin i?ksi kaikista nikarista. Niin h?n todella taas uskoikin ja uskonsa tueksi tapaili mit? suinkin sai. H?n teki niin kuin suolla kulkija, joka katselee varakseen m?t?skohtia ja paremman puutteessa astuu hyv?ss? luulossa pienelle hein?tupsullekin.

?Onhan niit? huonompiakin el?ji? kuin me. El??p?h?n Viion leskikin, omin varoinsa on toimeen tullut, el?tt?nyt itsens? ja tytt?rens?, eik? suinkaan ole muuta kuin mit? kynsist??n saa kankaan kutomisella. Meill? t?ss? on talot ja lehm?t?, supisi h?n itsekseen.

Ja em?nn?st? tuntui n?in ajatellessaan, ett? heill? ei ole mit??n h?t??, kun vain sai nuo verot maksetuiksi. Ehk?p? h?n saa jostakin lainaan siihen asti, kun saa Viion leskelt? hyyryrahan. Ja h?n p??tti l?hte? Latulta kysym??n.

Sielt? he olivat ennenkin usein saaneet, viimeksi uuninkorjuun aikana. Ne olivat hyv?syd?misi? ihmisi?. Eik?h?n muissakaan naapureissa ollut moitetta, kyll? ne avuliaita olivat, vaan k?yhempi? v?h?n, etteiv?t paljon koskaan kyenneet rahalla avuksi ja varsinkaan nyt, sen tiesi arvaamallakin, kun oli heill? veronmaksu itsell??nkin.

Mutta Latullakaan ei aina ollut. Ei sattunut t?ll?k??n kertaa.

?Jauhon osto oli meill? eilen ja siihen meni tarkalleen rahat, ettei ole pennin p?ly?. Eih?n noita olisi meill? nyt henke? ahdistavia tarpeitakaan, ett? siihen n?hden olisi joutunut, jos olisi ollut?, sanoi Latun em?nt?.

?Ei olisi meill? ollut h?d?n pipanaa, jos ei sit? uunin korjausta olisi ollut?, arveli Nikkil?n em?nt?, h?nkin puolestaan.

?Niinh?n se on. Niit? tulee arvaamattomia menoja ja arvatuissakin olisi kypikyllin, sill? meid?n pienten el?j?in toimeentulo on kuin kerj?l?isen nuttu: reik? rikkeim?n vieress?.?

?Paljon reiki? ja v?h?n vaatetta, ettei tied? mink? reij?n ensin paikkaa?, lis?si Nikkil?n em?nt? ja nauraa kikatti vertaukselleen.

?Aivan niin?, my?nsi Latun em?nt?. ?Hyvin oli meill?kin tuumimista, kun oli taas t?n? kes?n? lyhennett?v? Lindbomille velkaa, joka otettiin t?m? talo ostaissa, ja samalla olivat verot suoritettavina ja sen lis?ksi muut tarpeet. Meit? is?n kanssa jo mietitytti. Ei en?? olisi viitsitty pyyt?? lykk?yst? maksussa, kun jo kerran ennen oli pyydetty. Kyll?h?n patruuni olisi viel? my?nt?nyt, sill? h?n oli viime kerralla sanonut is?lle: el? h?t?ile, Lattu, ei minulla ole kiirett?, ja min? tied?n ett? sin? maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyll? min? sinut tunnen. Jos ei sinulla ole muuta asiaa, niin ota tuosta sikari hampaisiisi ja mene tiehesi, sill? minulla on kiire t?ss??, kertoi Latun em?nt? ja koetti matkia patruunin karkeaa ??nt? ja ?k?ist? puhetapaa ja nauroi sitten makeasti patruunin puheelle ja jatkoi loppuun: ?Vaan kuule Lattu?, oli patruuni ikkunasta pihalle is?n j?lkeen huutanut, ?laittauppa t?nne jonakuna joutilaana p?iv?n? katsomaan minun uutta orittani. Se on eri hevonen, kuin se sinun silloinen 'Putte', jota sin? aina kehuit, ja jonka kuolemaa sin? surit niin, ettet moneen p?iv??n sy?d? saattanut.?

Ja molemmat taas nauroivat patruunille.

?Se on niin mukava ukon k?rikk? se patruuni, ja tuiki hyv?syd?minen. Vaan ei is? olisi voinut menn? silt? en?? pyyt?m??n maksun lykk?yst?, ei vaikka. Tuumailtiin ett? koetetaan lainata muualta. Vaan mist? sit? olisi saanut, ja viel? lis?ksi pelotti, ett? jos patruuni olisi saanut tiet??, ett? is? on muualta lainannut, niin olisi suuttunut kerrassaan. Niinh?n se teki silloinkin, kun me t?t? taloa hommasimme ostaa ja kyseltiin ensin muilta apua ja kun ei saatu, niin meni is? patruunin luo. Vaan kun se oli kuullut, ett? on muualta tahdottu, niin sit?k? oli myrtynyt: 'Pirunako sin?, Lattu, minua pid?t, kun vasta viimeksi minun luo tulet. H?h? Silt?h?n silt? viimeksi apua haetaan', oli heti ?yst?m??n ruvennut ja pit?nyt semmoisen myr?k?n, ettei ollut is? saanut selityksen vuoroa. Niin se olisi suuttunut nytkin, jos muualta olisi lainattu. Se olisi tietysti tokassut niin kuin aina ennenkin: 'Mist? sin?, Lattu, olet niin paljon rahaa saanut? Eik? olisi k?ynyt is?n sanominen, ett? ansainnut. Lanttu ei valehtele koskaan, eik? sen patruunin edess? kuulu vale menestyv?n. Silmist? kuului n?kev?n heti, ja se katsookin niin ter?v?sti silmiin. Ja sitten se kuuluu rumaksi rupeavan, jos n?kee vilppi? hivent?k??n.?

?Vai niin.?

?Joo. Ei se vinoa meininki? salli.-Niin, niin tuota, meill? k?vi tuumat hyvin py?reiksi, ett? mit? tehd?. Vaan Jannelta saatiin kirje ja siin? valtakirja nostamaan h?nen kahden kuukauden palkkansa konttoorista. Poika oli s??st?nyt kaikki ansionsa, vaikka ei siit? ennen ilmoittanut mit??n. Kirjeess??n sanoi, ett? kohtahan se on maksun aika patruunille, ja kun is?ll? on luultavasti ollut yht? v?h?n ansiota sen j?lkeen kuin h?n l?hti, niin tarvitsette nyt. Sit? varten on h?n s??st?nyt joka pennin.?

?Vai on Janne taas kirjoittanut?? kysyi Nikkil?n em?nt?, vaikka oli jo muualtakin kuullut, ett? Latut ovat saaneet pojaltaan kirjeen ja itse oli Nikkil?lle sit? kertonut. H?n kysyi v?h?n niinkuin ?nkyiss??n ja oli hyvin vakavan n?k?inen.

?Joo. Toissa p?iv?n? me sen saimme, vaan ei ole ollut aikaa k?yd? sit? n?ytt?m?ss??, selitti Latun em?nt? anteeksi pyyt?v?ll? ??nell?. ?Ja min? luen sen teille nyt kun olette t??ll?.?

?Lukekaa, vaan saattepa k?yd? Nikkil?llekin lukemassa, kun saatte aikaa?, sanoi Nikkil?n em?nt? ja oli jo hyv?n tuulen n?k?inen.

Kun kirje oli luettu, sanoi Nikkil?n em?nt? melkein samaa kuin aina ennenkin:

?Siell? se Janne seilaa. Siell? se seilaisi meid?nkin Janne, jos olisi sille el?m?n p?ivi? suotu. Merelle senkin mieli paloi. Ja yhdess?h?n ne teid?n Jannen kanssa olivat siell? meid?n kartanolla aina laivasilla. Ja min? muistan aina, kun meid?n Janne puheli is?ns? kanssa ja kehui, ett? h?nest? tulee merimies, ja sanoi: 'Atlantille t?m?n pojan mieli tekee, siell? ei risut silm??n pist?!' Mist? lie kuullut merimiehilt? tuon hokeman?, ja Nikkil?n em?nt? nauroi ja silm?t r?p?tti ja viel? sitten kertoi: ?Atlantille t?m?n popin mieli tekee, siell? ei risut silm??n pist?.?

Vaan nauru h?ipyi muodoltaan, miettiv?isen n?k?iseksi painui, asetti k?den leuan tueksi ja ny?kytteli ruumistaan. Silm?t vesistyiv?t ja kyyneliksi herahtivat vedet silm?nurkkiin. K?mmenp?ihins? h?n ne kuitenkin pyyhki, ennen kuin kerkesiv?t l?hte? poskip?it? kostuttamaan, nousi seisaalleen ja sanoi:

?Tottapa se ei ollut niin sallittu.?

Latun em?nt? ymm?rsi t?ydellisesti h?nen ajatuksensa ja sanoi lohduttaen:

?Yksi murhe on suotu yhdelle, toinen toiselle.?

?Niin kai, niin kai.-No hyv?sti.?

?Hyv?sti, hyv?sti.-Sep? oli, kun ei sattunut nyt olemaan. Lauantainahan ukko saisi sielt? ty?paikastaan, vaan on siihen viel? aikaa?, sanoi Latun em?nt? s??lin ??nell? ja lopuksi: ?Mist?h?n te poloinen sen nyt saatte.?

?No, ehk? min? jostakin saan?, arveli Nikkil?n em?nt?.

Vaan ei h?n todellakaan tiennyt, mist? menn?, ja mieless??n jo kuvaili miten ry?st?mies tulee ja kirjoittaa lehm?n ja miten se sitten my?d??n.

?Kun min? t?st? nikarasta p??sisin, eik? suinkaan se nyt niin mene, etten min? siit? jotenkin p??se siit? nuljahtamaan?, tuumi h?n hiljaa supattaen itsekseen.

H?nen mieleens? johtui taas Karénin rouva. Siit? tiedettiin, ett? se on upporikas leski ja k?yh?t sit? kehuivat, sill? se jouluna jakoi k?yhille ruokaa. Ja Nikkil?n em?nt? oli jotakin kuullut semmoista, ett? Karénin rouva on p??n? jossakin rouvain yhdistyksess?, joka auttaa tarvitsevia. H?n oli aina puutteen kohdalla ollessaan aikonut menn? pyyt?m??n t?lt? rouvalta lainaa, vaan j??nyt menem?tt? t?h?n asti, kun sai muulta tai muuten neuvottelemalla p??si tinkapaikan sivu. Nyt h?n taas mietti menn?kseen ja se tuli tehdyksikin.

Hyv? toivo tempasi h?net l?ht??n, ettei h?n huomannut olevansa matkalla rouvan luo ennen kuin keskikaupungilla, ja alkoi tuumia, miss? oikeastaan rouva asuikaan. Sen tarkempaan h?n ei tiennyt tuon hyv?n ihmisen asunnosta kuin ett? se on iso, komea talo keskikaupungilla.

Aurinko paistoi pitkin valtakatuja, paahtoi kuumasti. Tuulen henke? ei tuntunut kuin katujen risteyksess? mieto l?yh?hdys. Ja kaupunki n?ytti t??ll? autiolta ja tyhj?lt?. Siell? t??ll? asteli joku herra keppi??n venytt?en tai kulkea sukitti joku piikaihminen. Rumpari ja poliisi t??ll? parasta aikaa liikkuivat, ilmestyiv?t milloin mihinkin kadun kulmaan julistamaan julistettavaansa. Kukaan ei heit? kuunnellut. Jos joku sattui kautta kulkemaan kun ilmoitusta parhaillaan luettiin, niin ei p??t??n k??nt?nyt, meni vain menojaan. Turhaan t??ll? rumputettiin verojen r?sti-yl?skantoa.

Nikkil?n em?nt? kuleksi tiet?m?tt? minnep?in oikein menisi, eik? sattunut ket??n l?helle, keit? olisi kysynyt. L?hemp?n? ei n?hnyt muita kuin muutamia ylimaalaisia, pari poikasta ja tytt?sen, jotka tulivat muutaman porvarin portista ja viittailtuaan hetkisen l?htiv?t juosta hilkuttelemaan kadunkulmaan, miss? paraikaa rumputettiin, ja sen ihmeen n?hty??n astuivat rantakaupungille, jonne poliisi ja rumpari katosivat v?h?n ajan per?st?. Autiot kadut j?iv?t entist? autiommiksi. Em?nt? poikkesi kadulta toiselle ja koetteli katsella, mik? n?ytt?isi Karénin rouvan talolta, ja odotteli, ett? jonkun tapaisi, jolta kysy?. Ei viitsinyt mist??n talosta menn? kysym??n ja autioitahan nuo useimmat olivatkin, liitumaalissa ikkunat eik? ristin sielua n?kynyt kartanolla. Kiire h?nell? oli, poltteli se toivo, ett? rouvalta saa avun.

H?n kuvitteli, ett? Karénin rouva, laiha, mustakulmainen ihminen, on hyvin yst?v?llinen, k?skee istumaan, kyselee ja kun h?n sitten kertoo asiansa, niin rouva heti, ett?: ?joo, tokihan sit? nyt tuon verran sopii auttaa vaikka ket??.

Tuntui v?h?n oudolta, kun h?n vihdoin sai tietoonsa Karénin rouvan talon ja l?hti kulkemaan sinne. Mieli v?h?n ep?ilytt?m??n. Vaan kun h?n ajatteli, ett? miksip?h?n ei rouva h?nt? auttaisi, kun se muitakin auttaa, ja h?n ei tahdo kuin lainaksi, niin h?visi kaikki ep?ilys, niin ett? keitti?n portaita noustessaan h?n oli aivan varma menestyksest? ja mieli kuvitteli, ett? rouva on semmoinen ja semmoinenkin ja sanoo niin ja niinkin.

Keitti?ss? oli piika vain ja liehtoi kuni siivil?. Vilkaisi v?h?n karsaalla silm?ll? tulijaa, vaan ei virkkanut mit??n, eik? liene joutanut. Jonkun ajan oltua tuli lihava, punakka rouva kahisevassa puvussa. H?n silm?si kulmat kurtussa em?nt?? ja kysyi piialta:

?Mik? tuo ihminen on??

?Min? olen Nikkil?n em?nt?, olisi v?h?n asiaa Karénin rouvalle?, alkoi em?nt? puhella h?mill??n ja silm?t tihe??n r?p?ttiv?t ja suu oli hymyss?.

?Mit? teill? on asiaa??

?Minulla olisi v?h?isen Karénin rouvalle.?

?Jaa, jaa, mit? teill? on asiaa?? tikasi rouva, niin kuin tyhm?nsekaiselle tikastaan.

?Min?, tuota, l?ksin rukoustamaan rouvalta rahaa v?h?n, ett? saisin verot maksaa. Kolme markkaa 28 penni? tarvitsisin... Min?, tuota, maksaisin...?

?Eei, ei minulla ole?, ja niineen meni rouva pois taakseen katsomatta.

Nikkil?n em?nt? l?hti kiireen vilkkaa pois ja kadulla viel? puolijuoksua pani, ik??nkuin olisi pel?nnyt kuumaa tuhkaa j?lkeen viskattavan.

H?nt? h?vetti niin ??rett?m?sti.

?Mit? varten min? menink??n, outo ihminen? V?h? kai se minulle lainaisi, kun ei tunne minua enemm?n kuin mustalainen kirjaa. H?per?, ihan h?per? min? olen?, jupisi h?n itsekseen ja omituisesti hymyili, joka oli puoleksi itkua. V?hitellen alkoi h?nt? suututtaa koko juttu ja lopulta k?vi vihaksi se rouva ja sen piika ja koko t?m? komea kaupunginosa ja rumpari ja poliisi, jotka taas tuolla v?h?n matkan p??ss? melusivat.

?Niin kuin sit? ei muka olisi jo kuultu jo, ett? r?stit ovat maksettavat. Ja ket? se t??ll? koskee? T??ll?h?n asuu vain rikkaita, joilla on maksaa vaikka kaksikymment? markkaa miehenpuolelta, jollei kaksisataakin, ja viinirahoja sen markoissa, mink? meik?l?iset penneiss?.?

H?n astui pylkk?si kiivaasti, etunojassa, keng?t kivihin kopisi ja suu supatti my?t??ns?.

Mutta suuttumuksen puuska meni pian ohitse ja mielen valtasi karvaus, joka tahtoi purkautua itkuksi.

Karvas mielens? lieventyi sekin, kun h?n p??si keskikaupungilta, sen autioita, kuumia katuja kompurehtamasta, Vaaralle, jossa oli sile?t katuvieret ja viheri? nurmikko siell? t??ll?, ja jossa lapsia leikki kaduilla ja kartanoilla ja kuului iloisia ??ni?. Ja tuulen henkikin sopi t??ll? k?ym??n, ett? oli vilpoisempi. Matalain rakennusten yli n?kyi pilvi?, joitten paksut rintuukset hohtivat kirkkaina sinist? taivasta vasten.

Kun h?n kotiportille tuli ja Mirri h?nt? pystyss? vastaan juoksi, kaula kenossa puski h?nt? ja kehr?si toimessaan, niin unohtui kaikki harmi turhasta retkest? ja oli kuin jotakin olisi toivottavissa ollut.

V?h?n alakuloisena istui h?n ty?h?ns?, vaan arveli p??tt?v?sti:

?No kumma tuo olisi, jollei t?st? nikarasta nyt jollakin tavoin p??sisi nuljahtamaan.?

Kamarista porstuan per?ss? kuului kankaankutomisen luske. Pirta piukki, polkimet narahtivat ja sukkula heti j?lkeen surahti. Syvemp??n kumartui Nikkil?n em?nt?kin ompeluksensa ??ress? ja liikutteli neulaansa vinhemmasti.

Nikkil? ?tyr?i s?ngyss??n. Em?nt? oli jo siihen tottunut, monta herran vuotta kun oli sit? n?hnyt, vaan h?nen k?vi nyt s??liksi ja mielt? kirveli, jotta muutamia vesi? silmiin herahti.

?Ukko raukalle kun ei ollut saanut ruuaksi mit??n hiple?mp?? palaa moneen aikaa, ei lehm?n antiakaan kuin tipan iltasella. Kun p??sisi t?st? v?h?n viljemm?lle.?

Mutta miten p??st?? Ei n?kynyt mit??n keinoa p??st? t?st? nikarasta, ja seh?n se pimitti kaiken. Tuntui kamala tunne rinnassa, aivan kuin olisi joku kauhu pelottanut, ja tuskan hiki kohosi kasvoille.

Nikkil? ?hki ja puhkuili yht?l?iseen.

Em?nn?n mieleen johtui patruuni Lindbom.

?Jos olisi silt? menn? pyyt?m??n lainaan, se kun on niin somaluontoinen mies. Vaan mik?p? sit? oudolta. Eih?n tuo Karénin rouvakaan, vaikka sit? on niin kehuttu. Jos tuttu olisi se patruuni, niin sitten saattaisi auttaa. Jos is? olisi renkin? ollut jonkun herran luona, niin se auttaisi varmaan, sill? Nikkil?kin on rehellinen mies ja hyv? mies kaikin puolin. Paras timperi h?n oli komesrooti Bomin laivavarvissa ja oli siell? viitt? laivaa rakentamassa ja monta monituista lotkua ollut rakennuttamassa Bomille. Jos Bom nyt el?isi, niin kyll?h?n se auttaisi, niinkuin patruuni Lattua. Ja kauan me olisimme toimeen tulleet sill?kin, mutta meill? oli sen takana s??st?ss?... Janne kun el?isi, niin ei olisi h?t??. Niin elett?isiin kuin herran kukkarossa k?yhi? autellen. Niin elett?isiin kuin Lattukin ja viel? paremmin... Meill? oli jo talo velaton ja tulot aina tarpeisiin riittiv?t. Vaan piti onnettomuus tavata tuota is?? ja kuolo temmata Jannen... No se oli niin sallittu.?

Mutta siit? h?n palautui ajattelemaan, mit? juuri oli ajatellut, ett? kun niin olisi, ja johtui siihen aina lopuksi, miten nyt oli. H?n ajatuksissaan kulki kuin eksyksiss? kiertyen aina samaan kohti.

Tuuli puski ikkunaan, kuului jymin?? ulkoa ja huoneeseen tunkeutui h?m?r?. Lasten ??ni kadulla vaikeni, kuului vain jalan t?min??, kun leikkipaikoiltaan pois juoksivat. Salama v?l?hteli yh? tihe?mp??n ja jyrisi kovasti.

?Jeesus siunatkoon!? lausui em?nt? aina v?l?hdykselle.

Viion leski tuli tytt?rineen tupaan.

?L?hdimme t?nne, kun niin kammottaa tuo hirve? ilma. Herran voimahan se on ja h?nen hallussaan, niin ettei sit? pel?t? tarvitse, vaan tuntuu se niin oudolle?, sanoi leski hiljaisella ??nell?.

?Niin, niinh?n se on. Istukaa-Jeesus siunatkoon!?

?Min? sit? jo ajattelinkin, ett? eik??n siit? tule ukkonen, kun oli niin tukalan kuuma. Hikosin aivan kuin saunassa ja ahdisti kuin painajainen?, puhella k?risi Nikkil?.

?Niin, kuumahan se oli ja painosti tervett?kin, saati sitten sairasta. Mitenk? Nikkil? muuten nyt jaksaa?? kysyi Viion leski hiljaisella ??nell?.

?Niinkuin m?rk? palaa?, tokaisi kysytty.

?Tosiaankin niinkuin m?rk? palaa?, toisti em?nt? vakavasti. ?Eih?n siit? meid?n is?n jaksannasta ole isosti taikaa.?

?Yksin p?ivinp?h?n elet??n?, arveli Nikkil?. ?Vastahan se on tiistai muilla niinkuin minullakin.?

?Eih?n meill? ole muilla kuin maanantai?, selitti Viion leski.

?No sitten min? olen edell?kin, kuluu minun aikani hopummin kuin teid?n?, tuumi Nikkil? leikin viistoon ja v?h?n aikaa mietiskelty??n jatkoi:

?Miten se minun p??h?ni on paneutunut, ett? nyt on tiistai? Kun min? viel? olen ajatellut, ett? t?n??n ovat ne verotkin maksettava?.

?Ei is? kulta, t?n??n vasta rumputettiin.?

?No niin, eih?n se yksi p?? pid? kes?? talvea.?

?Huoleksipa se on is?llekin paneutunut?, sanoi em?nt? ja alkoi selitt?? vieraalle, ett? on heill? viel? kirkollisverot maksamatta.

?On ollut muita reiki?, joihin on uponneet rahat sen mukaan kuin on saatu, ett? verot on pit?nyt j?tt?? viime nikaraan. Ja rahatonna ollaan nytkin, ei aavistustakaan mist? saisi, ja huomiseen saada pit?isi. Se ajatteluttanut jos jonnekin p?in ja huolettanut hyvinkin.?

?Noo, huomiseen on viel? aikaa ja Jumalalla on monta keinoa. H?n antaa avun ajallansa?, puhui Viion leski niin vakuuttavasti, ett? Nikkil?n em?nt? j?i kallellap?in katselemaan ja oli sen n?k?inen kuin ett?: tosiaan! Ja sitten kallisti h?n p??ns? toiselle puolelle ja oli kuin ett?: tuota en ole tullut ajatelleeksikaan.

?Min? olen hakenut humppassut lainaan saadakseni tuota kolmea markkaa 28 penni?, vaan ei ole utautunut. Ja olen ajatellut p??ni mist? saada, vaan en ole keksinyt?, selitti lopulta em?nt?.

Viion Elsa k??riytyi em?nt?? vy?t?ryksiin ja kuiskaten sanoi:

?Min? rukoilen illalla Jumalaa, niin h?n huomenna l?hett?? teille.?

Em?nt? myh?hti ja silitti Elsan p??t?, vaan ei virkkanut mit??n.

Tuuli tupsahti ikkunoita vasten ja kova tohina kuului, joka kiihtyi kiihtymist??n, ja h?m?r? huoneessa synkkeni. Salamat v?l?hteliv?t sakeaan, n?ytti v?listi kuin koko maailma olisi yhten? liekkin? ollut, ja sekaan jyrisi, ett? huone vavahteli ja ikkunalasit helin?n? soivat.

?Jeesus siunatkoon?, lausui pelon ??nell? Nikkil?n em?nt?.

?Herran voima on suuri?, supisi Viion leski.

?Kyll?p? rysk???, sanoi Nikkil? ja nousi virke?n n?k?isen? istualleen s?ngyss?.

Toisella puolen katua rapisivat raskaat vesipisarat rakennusten kattoihin. Tulisella vauhdilla iskiv?t alas, ett? kimmahtivat koko korkealle takaisin. Kadulla hiekkaan tupsahtivat, ett? hiekka kupli. Samassa t?ll?kin puolen jo kattoa pieksiv?t, luuli katon puhki menev?n. Salamat sekaan v?l?hteliv?t ja jyrisi niin pahasti, aivan kuin olisi taivaan kantta ratkonut.

Latun em?nt? tuli kuin paiskaten sis??n.

?Kyll?h?n ne nuo pihtipielet viel? tuosta teid?n ovesta sinkoilevat, kun min? niit? p??ll?ni aina jym?yttelen. En muista koskaan, ett? se on matala tuo ovi ja min? niin pitk?. Touhuissani viel? sitten kulen.-Hyv?? p?iv?? kuitenkin.?

?No oletpa s??n aikana liikkeess?.?

?No hyv? hyv??n sopii, nahkavaate pakkaseen, niinkuin min?kin t?h?n ilmaan.?

?Istukaa.?

?Enp? istu, eip? muutkaan istu, enk? istu jos muut istuisivatkin.?

?No, no?

?No min? olen sill? hameella, etten jouda. Puuro on tulella ja Liisa vain vahtina, pian karkaa ja j?tt?? puuron kuohumaan. Ihan v?kisin sain sen seisomaan padan ??reen, tahtoi pakkautua ukonilmaa katsomaan. Sill? ehdolla sain, ett? juoksun vilkkaa tulen t?nne ja jo samaa kiirett? silpasen takaisin.-L?hdin tuomaan teille rahoja. K?ydess?nne en muistanut Liisan s??st?j?, enk? olisi viel?k??n muistanut, vaan kun huokailin, ett? onkohan se Nikkil?n em?nt? saanut mist??n verorahoja, niin Liisa kehumaan, ett? h?nell? on, jos ei ole muualta saanut. Liisa on, n?et, kun on saanut maalaisilta viisi tai kymmenen penni?, kun on niitten hevosia juotellut ja appeet tehnyt ja heid?n asioitaan juossut, ja laivarannassakin kuuluu joskus k?yneen matkustajain kaps?kin kantamista vaanimassa ja hopeisen silloin t?ll?in noukassut-ja miss? tuo kolunneekaan, eih?n sit? rasavilli? tied?-is?kin on antanut pennin tai kaksi joskus sille, niin se on ne kaikki s??st?nyt saadakseen talvella oikein hyv?t sukset. No, sielt? Liisan kassoja kun katseltiin, niin l?ytyi hopeaa ja kolikkoa yhteens? 3 markkaa ja 16 penni?. Ne ovat ihan pennej? nuo kuusitoista. No tuohon saa t?ytteen, sen 12 penni?, jos ei muuten, niin pennin aina talosta tai kahdesta talosta. Niin tuota, el? muuta kuin min? juoksuttamaan kiireen vilkkaa niit? t?nne, ett? jos ette muualta ole saanut, niin ette tarvitse kovin huolehtia?, laski Latun em?nt? puhetta kuin k?ytt? ja lopetti sitten siihen, katsellen Nikkil?n em?nt?? ik??nkuin ett? otatko vai juoksutanko takaisin.

Nikkil?n em?nt? oli suu hymyss? ja silmi??n r?pytellen kuunnellut tyynesti puhetta loppuun ja sanoi:

?No se nyt vasta oli. Min? olen ajatellut jos jonnekin p?in. Ja juuri t?ss? kerron huoliani Viioskalle, niin sanoo h?n: noo huomiseen on viel? aikaa ja Jumalalla on monta keinoa. H?n antaa avun ajallaan.-Enh?n min? ole mist??n saanut ja mist? sit? osaakaan t??ll? Vaaralla menn?, niill? kun on maksuja itsell??nkin. Karénin rouvalta k?vin rukoustamassa...?

?Karénin rouvalta?? Latun em?nt? hotasi ja Nikkil?kin silm?ns? py?risti.

?Niin.?

?No tuota, onko se teille tuttu??

?En ole ihmist? n?hnyt milloinkaan.?

?Se juoksee reppasee tuo meid?n ?iti, hakee tutut ja tuntemattomat?, k?risi Nikkil?.

?No niinh?n se on, ett? hakeva hakee povestaankin?, puolusti Latun em?nt?.

?Min? olen kuullut, ett? se olisi ja eik? se olekin semmoisessa yhti?ss?, joka auttaa k?yhi???

?Jo olette erehtynyt ja mennyt herrain penkkiin?, nauroi Latun em?nt?. ?Ei se ole meit? varten se yhdistys eik? k?yhempi?k??n varten, vaan pakanoita. Neh?n ompelevat ja kutovat ja rahoja ker??v?t tuolla Ohampua eli Kahampua eli mik? maa se lienee-Viioskahan sen paremmin tiet??, kun teid?n mies on paljon merta kulkenut??

?En min? tied?.?

?No mitenk? k?vi?? kys?isi Latun em?nt? uteliaana Nikkil?n em?nn?lt?.

Nikkil?n em?nt? kertoi koko jutun alusta aikain, miten h?n oli kuvaillut, miten se k?vi ja miten h?nt? h?vetti ja suututti. Latun em?nt? nauroi ett? vatsa hytkyi.

?Niin se vain sanoi, ettei h?nell? ole, ja meni tiehens? kiireesti, ett? silkkinen hame kahisi?, toisti em?nt?.

?Olisit mennyt k?yh?inhoitoon? tuumi Nikkil?.

?Viimeksi min? sinne menen.?

?No tosi se on, ett? viimeksi siihen kelkkaan istuu?, toisti Latun em?nt?. ?Sinne en soisi pahinta vihollistanikaan.-Eik? viel? h?t? t?m?n n?k?inen.?

?No sit?h?n olen t?ss? min?kin is?lle vakuutellut, ettei meill? h?t?? ole?, yhtyi Nikkil?n em?nt?kin vieraan arveluun ja lausui kovalla ??nell?, oikein innostuksissaan ja sitten v?h?n tyynemmin jatkoi jyrin?n j?lkeen:

?Ei todellakaan h?t? ole t?m?n n?k?inen.-Kuulkaa, istukaa nyt v?h?n, ettette kaikkea unta vie.?

?Elk?? houkutelkokaan?, tikasi vieras kuin vihoissaan ja huiskautti paremmaksi vakuudeksi kielt?v?sti k?sill??n.

?Tuossa on meid?n Jannen kirje, toin sen Nikkil?lle luettavaksi. Kyll? sin? saat selv?n siit?, joka olet mainio kirjamies.-Hyv?sti vain.?

?Hyv?sti, hyv?sti. Kiitoksia vain nyt ensinn?kin. Oli siunattu asia, ett? sain rahat. Tottapahan tavalla tai toisella saan taas maksetuksi. Kiitoksia paljon vain ensinn?kin?, ev?steli em?nt? hyv?? vierasta, joka jo laskeusi rappusia ja p??t??n pidellen tiuski Viion leskelle, joka j?ljest? meni:

?Se on ihme ja kumma, etten muista, ett? olen p??t?ni pitempi muita.?

?Se oli siunattu asia?, hyvitteli Nikkil?n em?nt?. ?On niit? hyvi? ihmisi? maailmassa. Se Liisakin, jota niin kaikki moittivat, ja t?m? tyt?n tyller?kin joka lupasi rukoilla Jumalalta apua meille?, hyv?ili em?nt? Elsaa kaulasta pidellen ja Nikkil?lle selitti:

?T?m? ?sken kuiski minulle, ett? min? rukoilen Jumalaa, niin se l?hett?? teille rahaa.?

?Joko sin? rukoilit?? kysyi Nikkil?.

?En min? viel?, illalla min? olisin rukoillut?, selitti Elsa ujostellen ja v?h?n pahoillaan, kun tuli apu ennen kuin h?n kerkesi rukoilla.

Em?nt? asettui ty?h?ns? suu makeassa hymyss? ja silm?t r?p?ttiv?t.

Nikkil? makasi sel?ll??n k?det ristiss? p??n alla ja katseli

miettiv?isen? kattoon. Elsa istahti ikkunan pieleen ja silm?ili ulos.

Oli aivan kuin ei kell??n olisi ollut sanaa sanottavaa.

Ilma oli selke?mpi, vaan viel? n?kyi kadunpuoleiseen ikkunaan synkk? pilvi, rakennusten takaa ammotti kuin musta holvi, jota kirkas ja kaunisv?rinen sateenkaari n?ytti kannattelevan.

?Nikkil?, ette usko!?

?No mit???

?Niin kaunis sateenkaari.?

?Ohhoh.?

?Jos min? olisin enkeli, niin min? juoksentelisin tuota sateenkaarta my?ten ja tuolla korkeimmalla kohdalla istuisin, katselisin t?nne maahan ja heiluttelisin jalkojani.?

?Niink? ne enkelit tekev?t??

?En tied?, vaan niin min? tekisi.?

?Etk? muuta tekisik??n??

?Joo. K?visin Jumalan asioilla. Kuulkaapa! Min? tahtoisin Jumalalta rahaa ja toisin teille. Ja Helunalle toisin kultaisen verolipun ruskeassa samettinauhassa...?

Em?nt? nauroi syd?mens? pohjasta ja Nikkil?kin koetti, mink? ryinn?lt??n saattoi.

?Poliisitpa ottaisivat pois sen verolipun ja sakottaisivat meit?.

Verolippu pit?? lunastaa maistraatista, ei se kelpaa taivaasta, vaikka

Jumalan maahan se on, jossa lehm?t laitumella k?yv?t.?

?Min?p? sanoisin Jumalalle, niin se rankaisisi poliiseja ja sit? toista.

Mutta kuulkaapa viel?. Min? toisin lakkiverkaakin ja...?

?Sin? olisit hyv? enkeli?, arveli Nikkil?.

?Ja min? k?visin t??ll? usein, ?idin luona ja teid?n, ja sanoisin ?idille is?lt? terveisi? ja teille Jannelta.?

?Kun toisit Jannen t?nne meille, niin se vasta olisi. Meid?n olisi niin hupainen sitte olla ja helpompi el??. Ei tarvitsisi sinunkaan sitte verorahoja tuoda, terveytt? vain?, tuumasi Nikkil?.

?Ei Jannea saisi sielt? tuoda.?

?Miksi ei??

?Sen pit?? veisata Jumalalle kiitosta.?

Nikkil? ei virkkanut siihen mit??n, laittausi vain istumaan mukavasti ja rupesi lukemaan Latun Jannen kirjett?.

?Niin on onni onnellisten kuin kev?inen p?iv?n nousu?, sanoi Nikkil? hiljaisesti ja vaipui syviin mietteisiin.

?Nikkil??, havautti h?net Elsa.

?Mit??, tikasi Nikkil?.

?Jopa olette taas yrmyn?.?

?Enp?h?n ole.?

?No kertokaa sitten taas jotakin.?

?No mit? min? kertoisin??

?Jotakin.?

?No min? kerron?, sanoi Nikkil? ja muuttui iloiseksi aina Elsan kanssa rupattaessaan. Ja v?h?n mietitty??n kertoi h?n:

?Oli pieni tytt?, jonka is? ja ?iti olivat kuolleet, eik? ollut koko maailmassa ket??n, joka olisi h?nt? el?tt?nyt ja hoitanut. H?n l?hti yksin k?velem??n mets??n. K?veli koko p?iv?n, ja kun ilta tuli, niin haki h?n pehme?n sammalm?tt??n ja paneutui siihen nukkumaan. Linnut kun n?kiv?t, ett? pieni siev? tytt? siin? makasi, niin kokoontuivat kaikki siihen puuhun, jonka juurella se m?t?s oli, jossa tytt? makasi, ja alkoivat laulaa niin kauniisti yhteen ??neen, ettei tytt? eik? kukaan ollut kuullut niin kaunista laulua. Ja siihen se tytt? sitten nukkui. Aamulla kun her?si, aurinko paistoi ja linnut viel?kin lauloivat.

Mutta tyt?ll? oli n?lk?. H?n aikoi l?hte? k?velem??n ajatellen, ett? kyll? sielt? joku talo l?ytyy, kun viel? pikkuisen menee eteenp?in. Sielt? pyyt?? ruokaa. Mutta kun siin? nousi istumaan ja juuri oli l?hd?ss?, n?kikin h?n siin? puussa kaksi pient? tytt??. Ne olivat hyvin, hyvin pieni?, ja valkoiset vaatteet oli toisella ja toisella siniset ja kultahelmet kaulassa kummallakin, ja kun tarkkaan katsoi, n?kyi niill? hienot valkoiset siivet hartioilla. Ne nakkelivat toisilleen omenia ja nauroivat. Sitten ne sille tyt?llekin nakkasivat niit? omenia, ja kun sill? oli n?lk?, niin haukkasi h?n heti ja se oli niin makeaa, ettei h?n ollut koskaan sy?nyt mit??n niin makeaa.

Sitten ne pikkutyt?t lentiv?t pois siit? puusta ja p??t??n ny?k?ytteliv?t ja nauroivat sille tyt?lle ja tytt?kin l?hti k?velem??n, kun oli tarpeekseen sy?nyt niit? omenia, joita ne pudottivat. Sitten kun tytt? oli hyvin kauan k?vellyt, tuli h?n muutamaan taloon. Ja h?nell? taas oli n?lk?, niin sanoi sen talon em?nn?lle, ett?: 'antakaapa em?nt? kulta mulle ruokaa'.

Se em?nt? sanoi ett?: 'saat tulla meille paimentamaan lehmi?', ja antoi ruokaa ja sitten tytt? j?i siihen taloon paimeneksi.

Kun h?n kulki lehm?in kanssa mets?ss?, niin lauleli h?n aina. Vaan l?hti sitten kerran k?velem??n ja j?tti sy?m??n lehm?t. Kun oli v?h?n k?vellyt, tuli vastaan hyvin kaunis lampi. Sen lammen rannalla kasvoi hyvin kauniita kukkia niin paljon, ett? p??lle t?ytyi astua, ja omenapuita siell? oli my?s sen lammen ymp?rill?. Siihen tytt? istui rannalle ja alkoi laulella, mutta kuulikin samassa soittoa, hyvin kaunista. Sielt? kuului soitto sen lammen toiselta puolelta, ja kun tytt? sinne katsoi, niin n?ki h?n siell? kauniin puutarhan. Ja siell? puutarhan keskell? istui poika ja soitti kannelta. Punainen samettiviitta sill? oli hartioilla ja musta, kiher? tukka valui valkoiselle kaulalle ja sille punaiselle viitalle. Ja se poika oli niin kaunis, ettei tytt? saattanut muualle katsoakaan. Mutta kun sitten pikimm?lt??n katsahti lammelle, niin n?ki kauniin valkoisen joutsenen uivan siihen rantaan, jossa h?n istui. Ja se poika siell? toisella rannalla tuli l?hemm?ksi ja soitti kannelta ja soittaissaan lauloi hyvin kauniilla ??nell?:

?ll?s s? tytt?ni pelk?? istua joutsenen selk??n, h?np? sun kaunoisen tuo kaipaavan yst?v?n luo.

Ja se joutsen tuli sitten aivan sen tyt?n tyk? ja tytt? istui sen joutsenen selk??n ja se ui sille toiselle rannalle, jossa se poika oli. Eik? tyt?lt? kastuneet jalatkaan, kun se joutsen niin siev?sti piti sel?ss??n ja ui niin tasaisesti. Ja sitten se joutsen vei tyt?n sen pojan luo ja se poika oli kuninkaanpoika ja se otti tyt?n morsiamekseen ja vein kuninkaan linnaan, joka oli siin? puutarhan keskell?, ja siell? ne el?v?t...

Mutta se oli hyvin hyv? tytt?, aina ollut tottelevainen ?idilleen.?

P?iv? hulmahti paistamaan t?ydelt? ter?lt??n. Valoisaksi muuttui tupa, ja kirkas ikkunan kuva ilmestyi lattialle.

Em?nt? avasi tuvan oven, josta raitis, tuoreelle tuoksuva ilma tunki huoneeseen. Kamarista kuului kangaspuitten helske ja kadulta lasten hilpeit? ??ni?.