alkoi Viion leski

n oli rouva ty?t? antanut, auttaakseen vain. Ja koettihan se muuten korvata v?h?? maksua, pist?en v?list? jotain hyv?n murua kouran silm??n, niinkuin viimeksikin teelehti? ja silli?. Viion leski ei olisi viitsinyt sent?hden kielt?yty? vastaanottamasta ty?t?

est? huolen, niin pienemmiss?kin asioissa, ajatteli yh? Viion l

n?ki, sill? t?m? oli lyhyt kangas, jonka kutasi sukkelaan, jos ei kummempia vastuksia satu. Saman kun

? t?m?n vuotta kansakoulussa. Ja h?n alkoikin toivoa, ett? tarkasti pit?en saisi sen verran s??stym??n yli muitten tarpeitten, mink? v?h?isen Elsa k

?n alkoi kirjoitustaitoa opiskella, vanhemmat pitiv?t sen turhuutena ja toverit pilkkasivat. Aivan kuin varkain piti h?nen harjoitella, milloin liiterin katolla, milloin vintiss? tai jossakin yksin?isess? paikassa. Oppimatta se olisi j??nyt, jos ei h?nell? niin ik?v? olisi ollut Viioa, joka merill? vuosikausia yhteen menoon viipyi eik? voinut sille yht??n sanaa l?hett

in kanssa seurustelivat... Vaikka olihan niit? hyvi?kin niiss?, kerrassaan kelpo ihmisi?. Se olisi siin?, mink?laisten seuraan Elsa joutuisi. Mutta pahin pelotti. Tupakka- tahi tulitikkutehtaaseen voisi Elsa pi

i riippuu, p??tti leski aina. Mutta kuitenkin viimeinen ajatus, ja jos ei juuri selv? ajatus, niin valtava tunne j?i semmoinen, ett

lu saada Elsa koulutetuksi, ett?

ja taas kangaspuihin, niin ett? kudonnan luske kuului melkein lakkaamatta aamusta v

nut ja tullut aikuisemmaksi. Elsa oli jo suuri tytt? h?nen

elematon hulikka, kaikkea joutavaa kuvitusta p??ss?, vaan ei aikuisten ajatuksia. Kunpa Elsa malttaisi vain n

tyt?t k?viv?t kutsumassa. Ei l?htenyt Ojanniemen Marinkaan kanssa, johon Elsa oli mieltynyt ja joka osasi aina tytt?j? leikkiin ho

uniin, viheri?n kedon, jossa kasvaa niin kauniita kukkia, ett? voi voi. Ja siell? mets?ss? muutaman kuusen juurella on aivan kuin huone, jossa on sammaleisia ki

n oli kuullut, kun ahkerasti ?idin kanssa kangasta kehi, ja sitten joka p?iv?, kun h?n nauhaansa kutoi. Se on niin hyv? lapsi tuo Elsa. Se tekee ty?t? ahkerasti ja niin vakava siit? on tul

kaunis ja hyv? lapsi, jos h?n menis

ljon ja monenlaista. Kun viel? v?h?n kutoi, niin luuli h?n j

it??n, vaan nauhan kaupalta palatessaan ostaa r

nousivat ja kadulle ja kartanolle r?yh??m??n ker??ntyiv?t. Varhain aamulla, kun aurinko paistoi vasta rakennusten katoille ja maassa varjo oli, oli niin hiljaista, ett?

kylviv?t niit? hyvien ihmisten ilok

? oli kai pes? siell? jossain. Se lent?? suikaili paikasta toiseen ja vihelteli niin

li ja naksutti iloisesti silloin ja kiepsahti navetan taakse solaan. Ja sielt? hetk

i armaat, odottakaa, niin

liv?t he ?i

olla hauskaa n

minen vain syntisyydell??n turm

et turmelivat ilonsa, vaan kaikilla muil

a ja toisessa k?dess? auringonpaisteessa v?l?htelev? kannu, niin tuntui h?nest?, kui

n? illalla kotia palaavat, niin virkist?? se heit?, kun kotona hyv?t lapset ilolla vastaanottavat is?ns?. Olethan sin? n?hnyt, kun Juuruksen lapset juoksevat illalla aina i

huomasi. Ja nyt h?n vasta ilomielin katselikin miehi? aamulla, kun ne ty?

? ty?ss? kulkisi, niin h?n veisi sille k

hi?, ett? kenen tytt?

ina ty?h?n toisaa

n ikkunaan ja jopa kerran ny?k?

an se

evan Mikko Tolose

t silm? keskell? otsaa, niinh?n se

le p??t??n ja nauroi! Onkohan

idillek??n puhua mit??n, vaan kiihke?sti odotti iltaa, ett? p??sisi Jumalaa rukoilemaan. ?iti puheli ahke

m?nt? taas kuteita tuomaan ja h?

tosalla ty?ss? nyhert?isiv?t, ?idin silm?in alla ja neuvottavana, niin ei olisi tuommoisia, joita t??ll? Vaaralla on n?in viljavalta.-Oletteko

it? v

sy?ttin?. Ja kuulkaapas, kun se on houk

viel?

, vaan ei siit? olisi uskonut, ett? se noin olisi kypsynyt

n leski. Ilon ja tyytyv?isyyden piir

viimeisenkin sulun Elsan itkumielelt?. Niin ett? J?ntin em?nt? tuskin oli saanut o

, mik? sinull

uustaan. Vasta monien kokeitten per?st? sai h?

kytt?nyt p??t??n h

?iti ei ymm?

hminen, kun Mikko on paha

kultaseni ja seli

kuin Elsa sai ymm?rr

sin? siit? ole tullut huonoksi ihmiseksi, ett? M

n h?n selitt?isi. H?nt?

n pelon tunne sy?ksyi mieleen ja h?nelt? purkautui itku. Syliins? tempasi Elsan ku

enlaisia, ettei h?n kerennyt niist? selv??k??n saada, vaan jotka yhteisesti ahdistivat raskaasti kuin painajainen. Ei h?n ymm?rt?nyt, mink? t?hden h?n oli oikeastaan itkenyt, eik? si

es. P?invastoin h?n on hyv??,

n se linna

langenneita l?himm?isi??n kohtaan. Kun Jumala on antanut h?nelle kauniin ??nen, niin tahtoo h?n k?ytt?? t?t? Jumalan lahjaa lohduttaakseen ja t

a tyt?t olivat Mikosta kertoneet, ja sitten useampaan kertaan tahtonut kuulla, mit? ?iti h?nest? kertoi. Ja ?iti tiesikin h?nen hyvyydest??

iin hyvi? ihmisi? kuin

ltitonna Mikkoa tulevaksi. H?n e

isena astui, vaatteet savis

nyt katsok

oli, vaan katseli

t, kun h?n ei eile

p??ns?, nauro

H?nest? tuntui somal

ja nauroi ja ny?kytti

i??n tap

?s s

n tainnut t

it?nyt vastata

n huomannut. Mutta huomenna min? niiaan ..

an se ole

oli ollut t?h?n asti r

ti oli kiitellyt niin p

si Tolo Mikko. Ja se an

teli kok

siell? mets?ss?, ett? se n?ki siell? pikkulintujen pesi?, oravia ja kaikkia el?imi? ja ne varmaan olivat ni

sit? n?hnyt. Aamulla h?n muisti h?net ensimm?iseksi ajatuksekseen. Ja aamusella h?n piti varansa, ettei Mikko n?kem?tt? ohi p??ssyt. Ja naur

uoraan ja k?visi Mikon luonakin. Sitten kun h?n on saanut nauhansa kudotuksi, ett?

jatteli h?n usein ja kuvaili

olla lapsia?? ky

sill? ole v

Mikolla vaimoa ollut, vaan se s??litti

ll? kankaalla ja illalla menisin vastaan ottamaan aivan sinne ?ljymak

taisi olla, jos is? si

lla olisi tyt?r, vaan ajatellessaan, ett? h?

olisi niin

la ennen kaikkea ja aina. Vaan n?in kun puheeksi tuli, joutui h?n vasten tah

meill? oma talo, lehm? ja pelto ja is?, eik? is?

tomaan. Mikko kuitenkin oli tuota vieh?tyst? himment?nyt, ett? Elsa jo lopulta ajattelikin, jotta Mikko kutsutaan sitten sy?m??n tuota riisiryynip

iluihin, vaan kertoi is?

??ssyt, niin jatkui se

n k?sityksen, ett? par

ikista i

muuttui h?nest? tutummaksi ja armaammaksi sen mukaan kuin kuva is?st?kin selveni. Mutta ei ?iti yksin??n tullut tutumma

silmi??nkin r?p?ytt?nyt, v?list? naurahtanut ja v?list? oli se senkin n?k?inen, kuin olisi sanonut niin ja niin. Kel

elee siev?llens?, hyv?llens? hyr

Elsaa tuuditelles

ivahan alla ei ole t

siessaan ja meiskatessaan. Ja kun kuunteli

tamia himme?mmin, toisia ihan selv??n. J

usta. ?Meill? oli muitakin miehi? silloin. Oli suuri huone ja siin? keskell? lattiaa is? py?ritti. Ja kuulkaapa. Ol

ille, vaikka muut merimiehet houkuttelivat. Kaikki merimiehet, jotka olivat Viion kanssa olleet, olivat h?neen mielistyneet.

muistan, kun is? niit? arkustaan nosteli, ja tuon kulhon kun otti, niin

inun poskiani. Is?ll? oli suuri musta parta. Ja min? muistan, kun is? nauroi, kun minua parta kutkutti. T

yhdess? saimme viett?? is?n kanssa. Seuraavana

lta tuntui muistella. Oikein halulla antoi h?n muistonsa valaista noita ajan h?m?r??n kadonneita onnen a

itet??n riisiryynipuuroa?, sanoi ?iti,

itett?isiin heti, kun h?

ttanut enemp?? kutoa nauhaa, ja johan sit? miele

nauhoja lastoille, l?h

vaan Elsa tuskin kuunt

l?n em?nt? oli kiitell

herrasv?ki sitten osti

nyt itse hi

i h?n Nikkil?n em?nn?lle, kun t?m

ut siell? juuri muita kuin Montinin. Sinne h?n ei viitsinyt menn?, vaan p

?ll? ja murisi aivan kuin olisi sanonut: el? tule. Ja kun Elsa vain pyrki edelleen, niin nousi koira pyst??n, k?vell? v?nki Elsaa kohti

ortille. Toisessa talossa oli avain poissa ky?kin ovelta eik? yht??n ihmist? n?kynyt. Kolmannen talon kartanolla leikki lapsia ja ne ker?ytyiv?t

. Kaikkialla ihmiset olivat ylpeit?, eiv?t olleet n?kev

a kuitenkin katseli ja

auhaa kudottua ja kud

kysyi Elsa, toivoen e

Min? panen n?m? n?ytteille maanviljelysn

sielt?

, jos on hyv?? ty?t?.-Min? ostan sinulta

in? t

ienen palan ja a

nkin ollut hyv? ja viel? ostanut v?h?

tarhassa, toiset ompelivat ja toiset kutoivat suk

syi h?n ujostellen ja s

nauhaahan sinulla onkin.

on tytt??, sano

inkin, ett? kenen n?k?i

. Miss?

ton

ee?? kysyi M

o kan

olevan mainio kan

meid?n seurallemme kankait

t t?t? kaupittelemass

t? saan

n? rahal

?h?n aikaa ja

j?, ett? keit?mme

a luuli, ett? h?n on jotakin rumaa sanonut, ja karahti poskiltaan kuumaksi. Rouvat alkoivat kiivaasti puhe

sanoi mu

n seuralle, joka kokoaa rahoja pakanaraukkoja vart

a, joka luuli, ett? sit? kys

rvitse riisiryynipu

, joille pit?isi toimittaa valkeutta. Semmoista hyvin palj

oittaisit n?m? nauhat sit? varten. Jumala taivaassa siun

uvalle, joka n?in sanoi, sill? mie

taputellen Elsaa poskelle, ja toinen rouva antoi h?nell

kseksi ja toisen

? olet antanut nauhasi

nin r

t h?nt? kiitteliv?t ja hyv?iliv?t, vaan sen enemp?? h?n ei ymm?rt?

ivat, vaan eih?n niill? saanut riisiryynej?. Ei h?n tiennyt paljonko ne maksava

anniemen Marin, joka t

oliikitroppia ?idil

paljonko riisir

aa olen k?ynyt meid?n talon em?nn?lle ost

h?mm?styksiss??n

la saa yht??n ryyni??, s

in nyt aikoivat. Sen vuoksi poikkesi h?n toiselle kadulle p??st?kseen Marista. Vaan t?m? tuli my?s samaan matkaan huomaamatta, kun oli niin kiin

sanoi h?n ?kki? pys?h

katselivat sit? kuin koreata matoa, kos

aako sen ottaa, ja jos saa, niin sin? saat markan ja min? markan?, h?kelsi Mari toi

viisi naulaa riisiryynej? ja keitt?? ne puuroksi ja iloita siit?, mit? ?iti kertoisi is?st?. Kun Mar

uvattu, ajatteli h?n

elotti h?nt? kovasti, ett? oli j?tt?? rahan siihen ja l?hte? k?velem??n pakoon.

uan poika. ?Ken

i vast

?? Sanotko vai t

ty? uhkaavan pojan edest? pit?en k

ulla on ja

emen Marin kanssa. Mari meni

sanoi se uhkaava poika, t

at olivat

an karamelleja

ealla mielell? astui juoksevaa Maria vastaan. Hyvill??n olivat

tykk?? J

k??m

livat unehuttaen l?yt?m?n

t? saa sen rahan ottaa, vaan sit? pit?? s?ilytt?? jonkun a

oltakin k?yh?lt? tytt?raukalta, joka oli

in toimessaan, ett? joo, ky

un ?itini k?ski antaa Viioska

in surullinen, sill? eih?n nytk??n voinut saada riisir

n rahan vied? koko

i l?ysikin, niin sen Jumala Marin ?idille on tarkoittanut?, sanoi ?iti.

tei Elsa ollut koskaan n?

nut enemm?n kuin Viion

oli J?ntin em?nt? sanonut ja luvannut ty?

ett? saat kulkea viel? koulussa t?m?

e, mit? h?n niin kiihke?sti oli toivonut

ei saanutkaan rahaa, ett? olisi riisiryyni

sin? nauha

ille pakan

ouville?? kysy

utonut kangasta?, ja E

iet?m?tt??n. Se ei kuitenkaan p??ssyt himment?m??n isosti h?nen hyv?? luuloansa Montinin rouv

l?hett??kseen Jumalan sanan saarnaajia niihin maihin, joissa viel? el?? ihmisi?, jotka eiv?t Jumalasta mit??n t

rin ?idille, kun Mari oli sen rahan huomannutkin. Ja Elsa s??li Marin ?iti?, joka oli k?yh? ja kivulloinen. Niin oli raukka laiha nytkin, kun Elsa k?vi siell?. Ja kiitteli paljon ja siunaili Elsan ?iti?. Ja h

lui iloisia huutoja ja valkoisia leijoja p

a se rakennuksen kohdalla taas kohosi yl?s ja lensi sinne katon taa. Elsa nousi tikapuille r?yst??n tasalle ja sielt? laski menem??n. Nyt h?yhen nousikin vasta korkealle, lensi yli kartanon, kie

h?n ne

suurelle h?yhenelle ja sill? lent?isiv?t is?n luo laivaan ja is? tulisi my?s h?yhenelle ja he lent?isiv?t hyvin kauniiseen saareen Atlantin meren keskell?. Siell? ei olisi muita ket??n ja siell? olisi niin hauskaa... Siell? heill? olisi oma talo ja

tomia ovia tempoi auki ja taas kiinni paiskasi, ett? alituinen pauke k?vi. Lasten riemuhuudot kovenivat, kun he

e, kun siell? kaukana kuohui meri valkoisena ja tuolt

til?n katolta. Pian kiipesi sinne m

em?nt? ja lapset j?ljes

at huivejaan ja

i ulos, ja ?idilleenkin, joka ensin koputti ikkunaan k?skien El

a n?kyykin vaimonsa lapsineen olevan katolla. Monet kerrat se on saanut t

oa niin kauan kuin n?kee valkoise

kuului kaikkialla, ja poik

ja Viljakainen?, luettiin tuttavi

aisi?, sanoi Nikkil?n em?nt? itsekse

tettiin lakkeja ja huiveja, ja maassa o

n Jannekin olisi siell? ollut menossa, vaan nauroi sitten Viion

, jolloin Viio l?hti. Noinhan se oli kuin nytkin, aivan tuommoista. H?n meni kamariinsa j

in koko se p?iv? ja hauska oli kummallakin, oli kuin juhla. Niin tuntui Els