kipe?sti, vaan Elsa s?ik?hti ettei uskaltanut hu

Latun Liisan huutava ??ni. ?Kun menee t?

E

ahkakorva! Ja min? r??k

etkaan ole vi

n luona tapasin-tied?tk?s sin? miss? Lindholmi on? Se on siell? hiidess?, toisessa p??ss? kaupunkia. Siell? tapasin, ja lupasi Aappo tulevansa, kun viel? v?h?n saa paloja lis??, jo sill? olikin vasu puolillaan.-

astasi ve

vei samalla kertaa Heikkil?n hevosta. Me kun laukotimme Nuottaniemell?, niin ei kest?nyt Heikkil?n tamma Viitasen mustalle, ei yritt??k??n. Seekatti kun se meni vihaisesti, vedet silmiin tuli min

inull

et ottanut? Muil

n? tie

t? l?hdet??n Karjansillan taakse hiekkat?yr??lle

i tainnut ?id

pannaan t?m? kahtia?, ja Liisa pura

i taas kovasti Liisaa, kun he olivat kahden. Se oli n

n mustat ja se sy? sisiliskoja. Kauheinta kuitenkin oli, ett? se oli linnan lukkari. Samoin pelk?siv?t he Kivel?n Ristoa, kun Mikko asui Kivel?ss? ja Risto joka p?iv? k?vi Mikolle kahvin vienniss? ja oli sorakieli. Tyt?t kiersiv?t aina Kontinkangasta

ttanut Marin syliins? ja kantanut v?kisten tiet? ja k?ytt?nyt mets?ss?kin. Elsa pelk?si

saa pelotti, kun Liisa

n tulivat ja Risto n?kyi

hdyksest?, syd?n rupesi

en ja henke

e? tien vierell?. Sit? jonkun aikaa silm?ilty??n l?hti h?n astelemaan ja viittaili ja puhella pulpatti ja yht?kki? kyykistyi tarkastelemaan muuatta muur

teli, ett? ruvettais

pel?styksiss??n ja rukoillen, ?

kun Elsaa pelotti, Liisa alko

sia rluumenia rlautapohja r

? ja aina kovemmalla ??nell?. Vasta kun kerrassaan n?kyvist? h?ipyi, kato

hmetyksiss?, vaan sitte

oka h?rn?sit Ristoa?, tirskui Elsa ja uskoikin, ett? jos Tolo Mik

tt? Tolo Mikko, t?l? nokka, Tolo Mikko, t?l? nokka.? Ja Liisa alkoi hoke

silpomaan mink? enn?tti syd?n kurkussa. Juoksi kanka

n vapaasti hengitt??, v

aa kohtaan ja toivoi h?

veisi Liisan vaikka

asta olisi tullutkin hu

kuin toiv

ulee huono

uuta kuin illalla aina pelotti. Elsan puhe oli aivan kuin joku poika olisi h?nt? arvaamatta takaap?in niskaan ly?nyt, ja sent?hden

niin ei j?isi kuin m?rk? sija

v?h?n aikaa, vaan lopulta Li

uono ihminen, se on vale. Sin? va

a intti ehtimiseen valeeksi

sanojaan. H?n koetti jotakin Liisalle puhuakin hyvitykseksi, va

ksyiv?t sielt? yht?kki? ja kun kiinni saivat, niin suutelivat ja puhuivat muuta rumaa. Ja se oli sit? pahempi, kun tyt?t pelk?siv?t, ett? siit? tulee huonoksi ihmiseksi, jos herraspojat saavat suudella. Nii

sa m?tt??n kolossa vett? ja siin? pessyt, niin oli auttanut. ?isin oli h?n kyll? pahoja unia n?hnyt, kerran hyvin pahaa, ett? oli huutamaan y?ll? r

kiersi, ja oli valmiina pakoon. Vaan yht?kki? ilmestyiv?t h?nen eteens? Tepon Iikka ja Lahdenper?n Santeri, jotka nousivat katajapehkon takaa. Siin?

minua kerr

i Elsa sanoa, vaan Santeri samassa pukkasi Els

k? vasta?? teuhusi Santeri innoiss

si h?n painon kohoavan p??lt??n, Santerin kouran irtaantuvan niskastaan ja kuuli Santerin kime?sti r??kkyv?n. Ja kun h?n

kan luo ja tarttui I

ka, annoit Sante

kin on h?rn?n

ri on semmoinen, ett? se haukkuu kaikkia.

E

sin? pieks?tit

elu, jota Elsa vapist

ss??n eik? osannut mit??n tehd? avuksi. Hetken per?st? nousivat yl?s, vaan Liisa tarttui uudestaan kiinni ja syntyi enti

niin Iikka poismenne

uoli L

nkaan Iikkaa, l?hti vain sanat

nteri pensaikosta, puljautui ku

sa, karhumaija, poikatytt

utan?? kysyi Liisa k??ntyen taka

sa, joka viel? pelk?

ta kulkemaan, niin pys?yt?n ja kysy

in. Liisa kyseli oliko Elsa loukkaantunu

le kaikkea hyv?? ja koetti ka

Ristoa ja Mikkoa, kun ne o

tsekseen, ett? h?n kysyy Tepolta sit?, j

assa ?idillesi?? arveli Elsa v

a. Is?lleen se kyll? sanoo, vaan

ksi miettim??n ja sitten om

oika ja ymm?rt?v?isempi, ett? olisi voinut kielt?? Santeria?,

sesti itse??n. H?n katseli j?lkeens?, ett? jos n?kyi

semmoinen ett? se on aina pienemp?ins? n

s. Rinnakkain l?htiv?t t?yr??lt?, huiskahtelivat sikin sokin, ett? jalkoja oli pystyss? kuin torrakoita. Yhteen myttyyn ker?ytyiv?t rintee

tti toverin

nusta tule hu

avasti ja h?vetti h?nt? nyt mahdottomas

Jumalaa, nii

E

aina. Ja min? t

?, huudettiin

ksi maasta kiskasi. Liisa sieppasi Elsaa k?dest? ja molemmat l?htiv?t kuin

e litvik likka vee litvik likka ve

, varsinkin Elsaa hyv?iltiin, sill? Elsa

kelisille. Kukaan ei tiennyt viel? mite

?, selitti h?n ja n?ytti miten piti hyp?t?. K?det piti

ian oli suuri parvi enkeleit? lent?m?ss? t?yr??n ?yr??lt? a

?htiess??n lent?m??n ja koetti oll

t hartioille ja sit? noudattivat heti ka

miten vasta ollaan oikein kuin enk

t kaikki ja eh?ttiv?t r

nkelilt?, jalatkin kun paremmin n

n, kuka se oli sievin enkeli. Elsa se paraiten muka osasi ja jokainen ko

nnusti, vaan ei jaksanut. Lent?? kyll? olisi jaksanut, vaan kiivet? ei. Ja k

sill? ei ollut varustuksia tarpeeksi herrashautajaisia varten. Utin Elli taas juhlallisesti saatettiin viimeiseen lepokammioonsa mer

ttaisiin leikkim??n ku

at heti kaikki

tteli Latun Liisa, yht? halukas

i, Aappo olisi kuninkaa

nn

yvin kauas t??lt?, hyvin hyvin kauas, kauniiseen linnaan hyvin kauniissa mets?ss?, semmoisessa, jossa puut olivat hyvin korkeat ja mets?ss? kasvoi

et ovat aivan kesyj?. Eik? siell? ole muita ihmi

pyysiv?t. H?nen ymp?rill??n hyppiv?t, taputtivat k?si??n ja kilvan k?rttiv?t. Liisa eni

opivin, se kun oli sievin ja pienin

nkaan poika veisi sinut mukaansa, ja sin? saisit siell?

taputtivat k?si??n. Vaan toisetkaan eiv?t tyytyneet osattomina olemaan. Ja Elsan piti luvata mit? tointa mi

?n n?rk?styi kun ei p??ssyt, uhotteli l?hte? pois ja l?htikin, l?htiess??n viskaten l?hell? olevaan vesikuoppaan Siev? Sivi?n, jonka viimeisen lepokammion h?n ?sken oli niin juhlallisesti siunannut. Lampan Eedlalta p??si haikea itku ja muutkin tyt?t p?ivitteliv?t,

na Karjasillan luo pyykille, nukkien vaatteitten pesuun, ja pestess? muka keitett?isiin kahvia ja oltaisiin niin

t tyt?t ymp?riins? ja poimivat kukkia helmat t?yteen. Niist? sidottiin kruunu ja sepp

n komea, ettei koko kaupungissa niin komeaa rakennusta. Ja siin? oli semmoinen sa

pumpuleita, joihin saa hyppi? silt? t?rm?lt??? kysyi Latun

n ymp?ri, vy?lin?ist? puku kaikenmoisille laskoksille ja niin, ett? k?sivarret ja

lt? katsomaan ja odottamaan sulhoa tulevaksi. Ihastusta he olivat t?ynn? ja onnellisuutta jokainen, saati sitten morsian. Joka hetki he odottivat, ett? milloin tulee kuninkaan poika

yt?t puittaamaan pakoon kuin kananpoikue ja muitten kiire tempasi Liisankin mukaansa. Morsia

ori nauroi

r, kom

aan katselivat pakenevia, vaan kun huomasiva

kom d? si!? huu

?hemm?ksi t?yr??n alle j

n n?hdess??n n

hva' l?ss hon va

olet?? ky

ar

in? lossa olla?

ta, nyyhki vain kasvo

in Aapolta, joka siin? seisoi k?det task

jannieme

kranssi p??ss??? kysy

n ku-nin-kaan p

n nyt h?velt?? ja selitti se niin reimalla ??nell?,

an?, laus

aan pojan morsian, eip? v?he

?? olevan?, my?nsi mamm

maisen

Marin viereen, ik??nkuin ett? tulkaapa! Ja kun herra huusi si

jannieme

ik??nkuin olisi sanonut: se

..? sanoi rouva toiselle ja t?m? ny

?parkaa?, s

n ja huusi sitten Joria noutama

ko, juoksi papan luo j

tt??? kysyi se toinen rouva Lat

t?ksi, ja vet?ytyi h?peiss??n t?yr??n toise

etti vet?yty? likemm?ksi maanpintaa, kun viel? luuli n?kyv?ns?. Muuan tytt?

tiedustelivat, mit? herrasv?ki oli sanonut. Mari kertoi ja n

jotka eiv?t olleet uskaltaneet niin l

in Liisi ja Betti ja Gr?ndalin Fraiju ja Montinin piika, jolla oli suuri kannannainen vasu

tt?j?, ett? jos se meni pastoriksi. Latun Liisa ehdotteli, ett? l?htisiv

Kierrett??n tuolla mets?? jo edelle p?in. Voi seekat

uostuvaiset t?h?n. Tu

jos sit? on vastustanut hyvin, ja syntyi semmoinen

li my?s ki

?ytt?m??n ?idille n?i

n herrasv?en hautajaisia. Niill? saadaan niin paljon, ett

?iti ei tarvits

lut, ettei Kontinkangasta joudettu kiert?m??n. Liisa siell? vain yksin??n meni su