istyksell? puhelivat he kes?st?, nimitellen sit? kauniiksi, herttaiseksi, kes?kul

?, vuoroin lunta. Puut pieksi lehdett?miksi, likaiseksi velloi maan, kaikkialla kylvi synkkyytt? ja kolkkoutta.

? kutsunut makustelemaan maamiehen viljaa. Pimentolan pirtiss? oli yht?mittaa olla saanut p??sem?tt? k?ym??n edes hetteill? ja soilla. Ja niin kauan oli sitten viel? kes? viipynyt, ruvennut toistamiseen kukittam

nen, kuin yhden y?n seudun, kun maa jo kova

sanottiin, ja s

on aika t

n sitten aamulla ihmiset yl?s nousiv

ta

se sanottiin, oli

nenkin ??ness??n oli samaa suosiollista sointua kuin muittenkin,

i sun

ele?ksi ja kimaltelevaksi valkoisen lumivaipan maassa ja rakennusten katoilla ja pui

a miss? se tuulen hengen k?ytt?m?tt?m?lle pa

kullan paistetta, mik? remolleen avatusta ovesta mahtui. J

non kirjaa. Ja vuorotellen lukivat siit? lukua taitavat, hiljaa supattaen, sill? heit? oli sunnuntaina opetettu olemaan siivolla. Iloisen n?k?isi? olivat, ja kes?isen auringon ruskeaksi

nen?ss? riippuvassa vasussa suurta ryysymytty?,

k?p?isill??n piipunnys? suussa j

telmi Kurolan nuori

lunnut, ett?

? voi ajaa paljaan taivaan alle, ja olisi ottanut heid?t kylm?in tultua tupaansa, jos suinkin sinne olisi sopinut, ja ruvennut p

? Niin he olivat jo kui

urhaan. Asuntoja oli ja helppojakin kaikille muille, vaan kallii

in lis?ksi, kun ei ollut ansiota senk??n vertaa, ett? leip?? ja suolaa olisi puoleksi tarve

isiin apua jonkunkaan verran, hyyryrahat tai puut, tai antaisivat asunnon heille k

s, tehk?? ty?t??,

nassa halutti, kantaa ne herrat parittain, toisen toisessa k?dess?, rintapielest? kartanolle, niin ettei niill? varpaatkaan olisi maata hiponeet. Harv

olisi ty?t? riitt?v?sti ollu

mit? sanoi siell

n?kyisin. En min? ty?t? s?ik?hd?. Toimittakaa vain vaikka alustan luontia, sit? min? olen tehnyt ja vesi on suussa herahdellut sit? tehdess?ni, kun olen ajatellut, ett? t?m?nkin ty?n palkkana o

t?m??n terveit?, ty?h?n kykenevi? miehi?, niin saisivat kykenem?tt?m?t n?lk

en terve ja riski. Vaan ty?h?n kykenem?t?n min?kin ol

sanoi komesrooti Tiklen mahtavasti, ja toiset lausuivat siihen hyv?ksymisens? ja

Kiehui ja kuohui syd?mess?. Sanojaan h?n ei voinut pid?t

e. K?yh? ja kivulias ?iti sen elatuksesta saa huolen pit??. Ja k?yh?inhoitolahan

pari toimit

oli, ett? noita viattomia oli tullut maailmaan k?rsim??n. Vaan sit? tulee sanotuksi vihassa ja kyll?styksiss??n, niinkuin h?n oli vaimoaankin syytt?nyt tuosta sama

n niin pist?en ja vihloen pani. Ja tuosta h?n tuli ajatelleeksi taas koko entist? el?m??. Mink? vuoksi oli torattu ja riidelty.

tuolla laihana ja kuihtuneena, vaan tyytyv?isen?

rauk

a lapsilaumansa eleli hupiaan pit?en. Ville, k

assa m

anha Am

k?yh?, k

nsa tu

, huole

i haltuun

kerran

as kiven

li kuin l

mi kuka

s kiven l

ksi sen l

lasten

aan visk

in lakeen

tons kek

' ollut k

tyn? sai

tuli k

kirkkaa

myypp?s, t

at ilma

tas Amru,

an rinke

en otti

unkihin

pas kult

ille my

t' vaan ei

sen ostaa

n oikein

ksi kul

ntiksi

aks la

kruunuuns

uhansia

t piti k

unun ku

un lapse

t vier

, huusit,

??ss??n

t?m?n k

ttas ka

i kohta,

lle a

t anna A

kelisi j

suuremmiksi ja p??sev?t kauas kulkemaan, niin menev?t joe

ppamiehelle, vaan viemme kuninka

nsiv?t ja jok

voita niin paljon kuin jaksamme sy?d??-?ja hernev

in ja viimeksi sanoi pieni Laurikin paraan luulon

nia ja linnun maitoa. Lauri intti ja rupesi viimein itkua tekem??n, jollo

raan saisi avun. Jumalalla oli monta keinoa, monenlaisia timantteja. Ehk? juuri Aapon kautta osuu heille apu. Olihan tuo jo h?nen mielest??n kummallinen sattumus, ett?

aksaisi. Siihen usein ku

ui liiteriss

yt asunto? Mik? hilja

en huurut takaisin pimitt?m??n mielt?, josta toivo,

le viel? si

assa m

anha Am

k?yh?, k

nsa tu

, huole

i haltuun

nankuulija hyv?sanaista pappia. Tuo ensimm?inen v?rssy kuitenkin valtasi h?nen ajatuksensa kokonaan. Ja yh? vain jotakin semmoista liikkui h?nen mieless??n, ett? timanttia h?n ei voi l?yt??, vaan voi saa

kset. Mit??n h?nen kohdalleen niiss? ei nyt tuntunut olevan, jotakin semmoista, jota h?n ei ymm?rt?nyt eik? ottanut edes tarkemmin sit? ajatellakseen. Vaan h?n k?vi talon puolelta lainaamassa raama

st?. Vimpari meni sit? katsel

Se on pian yht? suuri kuin is?

en katselemaan veikkoaan, jonka enkeli oli

en alkuja?, sanoi is? l

kana, aivan sen n?k?isen?, ett? h?n se parasta on jouk

poikia puoli tusinaa. Tusinastahan se kruunu palkinnon antaa.

vosen varsoista maksetaan palkinn

kun ovat terveit?. Ja mik? kumma se olisi. Tarvitaanha

uakaan. Ty?t?nn? saa

syntynyt katsellessaan reipasta lapsijoukkoaan, h?lventyi. Mit? siit? oli hyv??, ett? olivat suuria ja terveit?. N?lk??h?n

taas arkun

se puettuna t??ll? k?ydess??n. Paljas j?tk? oli t??ll?. Ja halonhakkuuta se kuului siell? tehneenkin ensiksi ja sitten o

amaan yli Atlantin Amerikan rantaa. Toimittaisi kruunu sinne kaiken alhaisen kansan, niin j?isi vain rikkaat j?ljelle. Saisivat sitten koettaa paraansa mukaan toimeen tulla, kyll? me siell? Amerikassa elett?isiin. Siell? on l??ni? kuulemma ja voima ja kunto miehen mittana. Min?kin kun siell? ryst?isin ensin halonhakkuussa ja kaivoksissa, jo

siin? tuumaile

kkaan olisi p??sty, niin ei sit? n?in tallin nur

meille sie

oli kuin paras herra. Ja herroja siell? kuuluu olevan kaikki, ne paraita, jotka paraiten ty?h?n pystyv?t. Mutta v?h?t min? siit? herruudesta. Sit? kuvailen vain, ett? kun o

o na

?k?

o,

naurat

iin?h?n se raukka kuvaillessaan hetkeksi unohti kovan kohtalonsa, jota se n?in kotosalla ollessaan kovin murehti ja muuten, j

amoin kuin useastikin uneksiessaan seisovansa jossakin konttorissa ja saavansa hopeoita

silmiss? tuijotti h?n kuollutta sittip?rr??, j

meid?nkin varalle hyvyytt??, sanoi vaimo n?hdess??n miehens? vaipuvan synkk?n

istualleen ja kartanolle katseltuaan jonkun aikaa

vaatteissaan. Luulisipa sen k?yv?n nyt, kun tiet?isi ett? on uusi veikko h?nell?, tulisi s

asi avaimen ky?kin oven suulta juuri kun min? sinne yritin. Portilla tulin

nyt sinua joks

sta varjostimen takaa, kun min

luullut joksikin r?tk?leeksi, ne

n alkaa itku ja mangunta. Vaan eiv?t aina muistaneet varoa. Ja nytkin pid?tti suurempaa ??nt? puhkeamasta lasten tottumus sunnuntaip?iv?n hiljaisuutteen. Muuan pienempi? vet?ytyi kuitenkin ?idin luo ja k??rie

itikin lasten mielen ja katso

is? rau

?n ja v?h?n keittoa sairaalle. Keiton oli ?iti sy?nyt antaen kuitenkin kullekin lusikallisen maistiks

nyt siit? ja ja

ittoi pala

ja lapset saavat t?m?n. S

r??ntyneet is?n eteen ja kirkkain silmin ja hymys

vitse, ja kehotti miest??n

n p?iv??n saanut muuta ku

?idille aiotusta palasta nipisti itselleen par

?palojaan ja katselivat ja py?ritteliv?t niit? k?siss??n, ennen kuin haukkasivat aluksi

?ntyi ?kki? katsomaan ulos kartanolle, aivan kuin ei olisi kest?nyt enemp?? katsella lapsijoukkoaan. Mielens? olikin l

?n s?rvin, tuli

se hyv? sanoma, ett? Nikkil?t ovat luvanneet s

joskus jaksan?? kys

ietty?, vas

a sinulle palkitkoon ja Nikkil?n em?nn?lle ja is?

a kuoleman kynsist? pakenemaan p??stiin?, sanoi Vim

ulelle. ?En min? joutanut katsomaan, mit? se keittelem??n rupesi, sill? kun kyselin, ett? mist? saisi asuntoa teille, niin mietti ja mietti hetkisen ja sanoi, ett? Nikkil?ss? on sauna, ja toimitti ett? juoksun vilkkaan men

oon ...?, lausui h?n v?h? v?li?. ?Jumala on antanut minulle enemm?n kuin ol

l? nyt ...?, tyyn

katselivat vuoroin kutakin, niin vierasta kuin vanhempiaa

taaskin. Hyv?t ihmiset ovat meille antaneet asunnon, me p??semme

neet, miten sit? Jumalaa piti kiitt??, ja se j?i tekem?tt?. Kristiina arveli v?h?n aikaa, meni sitten Ojanniemen Sannan luo ja niiasi, aivan kuin herrasv?elle

aisi lii

yll? kuullaan. Vaan odotahan,

ivat uteliaita kyselem??n, asettuivat kuitenkin mit??n kysym?

na huojutteli vasua. Vimpari ist

?retkilt??n. Kadulta kuului kulkusten helin? ja ilmassa tuon tuostakin parvessa lentelev?in lintujen s

puhtaalle ja raikkaalle ja niinkuin jotakin uutta

h?nt? luoksee

ylenm??r?inen, jos

unkin miele

it?, mit? on saatu, paljon

paikalleen ja alkoi hiljallee

Jolt' kaikki