ttomia

an syrj?isiin laaksoihin. Metsikana vaihtoi parhaillaan pukuansa ja orava kyherteli koivunlatvassa. P?iv? p?iv?lt? nousi aurinko yh? ylemm?ksi taivaan laelle ja p??sti taas luonnon siteist??n; vapaus virkosi t

alta. Pyh?n Yrj?n?tarun alkupuoliskoa elettiin nyt todellisuudessa. Lohik??rme ruiskutti voitonriemuissaan myrkky?ns? maalle ja kauhuissaan kysyi jokainen, joko Ruotsin kuolonhetki oli k?siss?. Miss? tahansa kiinnittikin katseensa

o oli luvannut t?ytt?? heid?n toiveensa ja olla apuna heid?n h?t??ns? poistamassa. He vannoivat pyh?n valan olla en?? maksa

ja samoin muutkin voudit kaikkialla valtakunnassa. Syksyiset tapahtumat v. 1433 olivat vaan olleet yh? selvemmin n?ytt?m?ss? sit? toivotonta kurjuutta, johon Ru

i h?vytt?myydess?, vaan etenkin siin? erinomaisessa julmuudessa ja kovuudessa, jolla h?n osasi panna mielivaltaiset k?skyns? t?yt?nt??n, siin? matelevaisuudessa ja arkamaisuudessa, jolla h?n osasi n?enn?isesti v?isty? tielt?, kun olot niin vaati

sallia syksyll? valtaneuvosten l?sn? ollessa, oli kiihottanut h?nen turhamielisyytens? ylimmilleen. Mutta h?n osasi salata vihansa ja vartoa. Nyt h?n

toiselle puolen joulun. Mutta uudenvuoden tienoissa oli J?sse koettanut Juhani Walen ja h?nen palvelijainsa toimella saada kokoon verot. Se onnistuikin mit??n h?lin?? nostattamatta ja - joko sitten mielet tode

ikein loistava. P??si?isen j?lkeen aikoi h?n kaikkine v?kineen menn? Taalainmaahan. H?n odotteli vaan kuninkaan kirje

uulensa menneet inhottavaan hymyyn joka kerta kun h?n kuvituksessaan oli hiukkasen lis?nnyt k?rsimyst? taikka ottanut hiukkasen pois tehd?kseen uhrinsa tuskat niin pirullisen koviksi ja oman nautintonsa niin suunnattoman suureksi kuin mahdollis

mpia, i?k?s ritari Krister Niilonpoika (Vaasa) tahtoi risti?isten johdosta n?hd? lukuisan sukunsa koossa kotonaan R?fvelstadissa p??si?isjuhlain aikana, ja koska useoiden herrojen piti matkustaa Vester?sin kau

ett? my?skin linnan puolustamiseksi, jos jotakin odottamatonta sattuisi. Paha omatunto saattaa aina mit? tarkimpaan varovaisuuteen. H?nell? ei ollut kierroksellaan ollut mit??n muistuttamista. Tykit olivat panoksissaan valleilla ja h?nen palvelijansa olivat kaikki

nkaaseen ett? Engelbrektiin ja h?nen talonpoikiinsa n?hden. Vihdoin h?n pys?htyi ikkunan luona olevan ison tammisen p?yd?n ??reen, jolla oli joukko papereita ja kirjeit?. H?n otti muutaman kirjeen, avasi sen ik??n kuin ajatuksissaan ja alkoi sit? lukea. Var

ustettu viitta, jonka alla iso avainkimppu riippui hopeakirjaisesta vy?st?. P??n peitti valkoinen huntu, sekin turkiksilla sisus

a ja oli muuttanut Ruotsiin asumaan kuningas Maunu Eerikinpojan aikana. H?nen is?ns? oli Ulvi Juhonpoika

ja miest?ns? katseltua

n ajatellut asiaa, h

a k??ntyi l?pitunkevin

ittavalla ??nell?, "tied?tteh?n, ett'ei kukaan parastanne tahdo, niin kuin min?. Saatat

unta, Birgitta", vast

n? rukoilen sinua, rakas is?nt?, heit? se mit? on tekeill?. En sit? tosin t?ydelleen tied?, mutta nu

anotoksi, Birgitta?" kysyi vouti viel? kerran em?nt??ns? k

n kesken. H?n rakasti miest?ns? ja h?nelle ol

n?ytt?ytyi, kun neuvoston herrat syksyll? tulivat pit?m??n tarkastusta ja sin? aioit kielt?? heilt? valtakunnan linnaan p??syn. Silloin sent??n tottelit varoitustani ja eih?n sinulla ole ollut syyt? sit? katua. Nyt viime y?n?

??n naiseen, joka h?nelle puhui rauhan ja sovinnollisuuden sanoja. Mutta sit? kesti vaan he

non herrat olivat t??ll? syksyll?; niin, niin, siit?h?n saattaa n?ytt??,

, "se oli kuninkaan kirje, jonka vuoritilallinen toi neuvostolle ja j

tinpuun, en olisi yht??n noista herroista p??st?nyt kuninkaan linnaan. Ei, Birgitta, saatpa viel? n?hd?, millainen on valta kuninkaan voudilla. Niin totta k

. Sen nuoren miehen, joka tuotiin t?nne Gripsholmasta ja joka nyt n??ntyy tuolla tornissa, sanovat olevan Engelbrektin kasvattipojan... Jos

etellen, kun h?nen vaimonsa

rektille k?tesi ja sanoa: min? tah

n vaimonsa sanat, mutta kohta sen j?lkeen ilmeni h?nen sameista silmist??n

a olisi s??st?nyt sek? minulta ett? kuninkaaltani monta huolta, jos olisi ollut minun k?siss?ni... Vai p??st?? h?net vapaaksi! Niin kuule sitten valani, Birgitt

yh? enemm?n n?ist? sanoista ja h

rjeen, joka h?nell? oli k?dess??n, "lue, vaimo,

i Kirjuri-Martilta. Sen sis?llyksen panemme t?h?n j?

valtakunnan neuvostolle. Sielt? suuntasin kiireen kaupassa tieni Str?ngn?siin, josta varman tuojan mukana aioin l?hett?? kirjeen teille ja siten tehd? tyhj?ksi vuoritilallisen matkan tulokset. Silloin karkasi y?ll? kimppuuni rosvoja ajaen minua takaa l?helle Gripsholmaa, jossa h?n sai minut kiinni. Ett'ei kirje joutuisi h?nen haltuunsa, t?y

erehtyi kuitenkin luullessaan t?t? mielenliikutusta suuttumukseksi ja vihaksi tuon t?rke?n kirjeen menett?misest? ja siit? aiheutuvasta ep?tietoisuudesta. T?ss

, etenkin herra Eerikki Krummedik ja nuori Otto Pogwisch sek? h?nen ?itins? Gladsaxin Ida rouva, joka mielell??n k?ytt?? hyv?ksens? jokaista tilaisuutta n?ytt??kseen vaikuttavansa enemm?n kuin Cecilia neiti, antoivat minulle apuansa. Heid?n puheistaan muuttuikin sitten v?hitellen kuninkaan mieli, niin ett? h?n ainakin salli minun p??st? puheilleen. Sitten on minun onnistunut yh? varmemmaksi varmentaa h?nen hyv?? luuloansa teist?, niin ett? voitte olla aivan levollinen. Kuningas, herranne, on aina katsova parastanne. Se tuli n?kyviin silloin, kun tuo hiton Engelbrekt taas viime viikolla tuli t?nne. Kuningas ei tahtonut laskea h?nt? puheilleen. Kun min? sitten, yh? teid?n a

?, sitten kuin t?m? oli sen lukenut. Mutta ei t?m?k??n

koot mielesi, J?sse Eerikinpoika, ennen kuin on my?h?ist?. Min? ol

ister Niilonpojan ja herra Kaarlo Knuutinpojan olevan linnanpihalla. Vouti kiiruhti ottamaan hattuansa rient

i mit??n puutu. Naistenhuoneessa sinun tulee noille ylh?isille rouville ja neideille n?ytt??

stetun viitan. H?n tarttui vaimonsa k?teen saattaakseen h?net naistenhuoneeseen, kun ovi taas aukeni ja

syi vouti maht

, vastasi palvelij

tied?, niin saa sanottav

rat voivat hetkisen teit? odottaa", sanoi palvelija ja veti takkinsa alta pergame

kaalta!" huu

l? oikeastaan kai sen olisi pit?nyt tulla perille

rjeen k?siisi, mies?"

ollinen vouti, Eskil on

man tien

ist? olet saan

on M?larin rannalla. Olin vesill? siimojani kokemassa, noin viime juha

Vouti k?vi yh? malttamattomammaksi. Kirje vieh?tti h?nt? paljoa enemm?n

iti joutua, "min? n?in kirjeen t?ll? miehell? viime Gripsholman-matkallamme. En osaa kirjoitettua lukea, mutta aavistin kirjee

ja vaikka olikin niin kiire, niin ei h?n kuitenkaan

lvelijalle; "ritarien menty? matkoihin

inetti? rikkoakseen ja ottaakseen varman tiedon sis?llyksest?, kun kiivaita

ri, jonka ryhti ja kasvot ilmaisivat yht? paljon arvokk

toinpa arvata jonkin sellaisen seikan olleen syyn? siihen, ett? vieraiden niin kauvan t?ytyi odott

t?ytyi panna kirje k?sist??n, "sanomat ovat hyvi?. Mielet tyyntyv?t tyyntymist??n. Olin juuri aikeissa

. H?n oli k??ntynyt Birgitta rouvaan, joka

pikemmin, kuin t??ll? saatoimme luulla. Sen t?hden rohkenimme ki

sti tarjoten Birgitta rouvalle k?tens? ja taluttaen h?net h?nen

a Engelbrekt oli tuonut neuvostolle. Ilo oikein hiveli h?nen mielt??n, kun h?n ajatteli sit? sattuman kaupalla saatua v?likappaletta, joka nyt tarjosi niin hyv?n tilaisuuden joutua tekemisiin tuon uppinisk

liin, oli sen t?hden luonnollisempaa kuin koskaan ennen ja painoi h?nen kasv

, Juhana ja Niilo sek? viel? Ture Turenpoika (Bjelke) ja Niilo Steninpoika (Y? ja P?iv?). Miestens? keralla saapuneita naisia olivat ainoastaan Kaarlo herran rouva, Ebb

tk? kaunis vartalonsa, h?nen uljas-asentoinen p??ns?, h?nen s?teilev? katseensa, kauniit kasvonpiirteet ja sen ohessa h?nen kohtelias ja miellytt?v? esiintymisens?, joka tahtomattakin voitti syd?mi? - yksist??n t?m? riitti tekem??n h?net silm??npist?v?ksi ja huomattavaksi. Mutta si

p?rill?. T?m? koetti parhaan kykyns? mukaan miellytt?? ylh?isi? vieraitaan ja onnistuikin siin? odottamattoman hyvin. Vanha Krister herra hymyili h?nelle yst?v?llisint

n varjo peitti p?invastoin h?nen jalot kasvonsa. Kuitenki vaan varjo, sill? h?n pysyi

an herrain huomaamatta olikin jo jouduttu puhumaan siit?, mill? vallalla

t? teid?n, jalot neuvoston herrat, olisi pit?nyt l

, J?sse Eerikinpoika. Neuvosto menetteli mit? varovaisimmin ja itseh?n tied?tte, kuinka v?h?n oli t

nhalle herralle, "sanoitte noudattaneenne kuninkaan kirjett?, mutta sallikaa

uuresti kummastuen ja odottaen tuo

n neuvoston k?siin

kuninkaalta h?nelle, oli itse l?sn?. H?n oli vuoritilallinen Vaskivuorelta, nimelt??n Engelbrekt Engelbrektinpoi

teid?t on siin? asiassa petetty. Min? uskallan v?itt??, ett

, "niin saakoon se mies, joka on uskaltanut tuoda v??ri? sano

aatatte kuitenkin t?st? n?hd?, millaista on olla tekemisiss? n?iden talonpoikain ja vuoritilallisten kanssa. Min? aion nyt p??si?isjuhlan per?st? koko miehist?ineni menn? sinne Taalain

st? oli piispanpuvussa. H?n oli varsin vanha herra, mutta ik?isekseen ripe?. Se oli Link?pingin piispa, Knuutti Bonpoika (Y? ja P?iv?), Niilo Steninpojan set?. Toinen vanhemmista herroista oli Hannu, Ewerstenin kreiv

elleen, kreiville, silm?yksell? ilmoittavan, ett? h?nen alottamaansa keskustelua oli soveliaammassa tilaisuudessa jatkettava. Yleinen puhelu virkosi taas k

sta hiippakunnastanne, hurskas is??" kysyi Krister he

huolettavalla kannalla", sanoi piispa p??t?ns? rav

sanotte, pit?? j?rjestyst?, kun kirkon omat miehet sit? rikkovat. Eip? mahtane Upsalan hiippakunnan kansa piankaan unhottaa, kuinka Arnold[1] piispa syksyll? Tanskasta t?nne t

teki aina vastenmielisen vaikutuksen, kun mainittiin jotakin, joka saattoi t?t? asiaa tarkoittaa. Arkkipiispa Johannes oli kuulu siveett?m?st? el?m?st??n; kenties oli piispa samoihin aikoihin ja sen h?lyn johdosta, mink? t?m?n el?m? synnytti, jossakin tilaisuudessa saanut muistutuksia nuoruutensa tapahtumista. Ingegerd Knuutintytt?rest? ei puhuttu hyv??, ei luostariv?en kesken eik? luostarin ulkopuolell

m?n ja k??nsi hymyillen

sanovan, ett'ei h?nell? en?? mahtane olla yht??n tervett? p?iv?? odotettavissa. Mutta surettavalta tuntuu kuul

?n kirkon asia. Luulin t??ll? tapaavani arvoisan veljeni, Olavi piispan, mutta h?n lienee nyt juuri l?ht

in, koska aiotte menn? Olavi piispaa tapaamaan. Min? l?het?n sanan h?nelle, ett? h?n palatessaan poikkeaa talooni. Siell?

a! Jollei Olavi piispa palaja ennen iltaa, niin l?hden h

oika ei ollut s??stellyt mit??n ja varsinkin Knuutti piispa kehui h?nt? sangen onnelliseksi, koska

haiten kunnostivat itsens? herra Juhani Kristerinpoika ja herra Niilo Steninpoika, mutta my?skin herra Kaarlo Knuutinpoika yhtyi siihen vilkkaaseen leikinl

v?t eloa ja iloa. Agneksen kauneus oli aivan toista lajia ja t?ss? tilaisuudessa n?ytti silt?, kuin h?n olisi ollut l?pin?kyv?ll? suruhunnulla verhottu. H?n tosin hymyili pilapuhe

tt?? tummasilm?ist? impe?. Mutta t?m?n tummat silm?ripset kohosivat harvoin niin korkealle, ett? ritari sai katsoa h?nen kauneihin silmiins?, ja hymy, joka h?

kottaakseen harvapuheisen tyt?n jotakin varmaa vastaamaan, "mutta te ette kuitenkaan ole minulle antan

u Pentinpoika", vastasi Agnes koettaen hy

tustaan peitt?m?tt?, "kuinka voit

syd?mens? vastaus. Maunu Pentinpoika, joka kuitenkaan ei sellaista kovin merkille pann

in? pid?n sit? p??ss?ni kyp?rinkoristeena; saatte n?hd?, kuinka en

nnahalla reunustettuun k?sineeseen sek? tempasi sen pois ku

lkeasta teosta. H?n ojensi k?tens? ottamaan takaisin ry?stetty? k?sinett?

vin ottamista en tien

n, vaikka h?nen katseensa ik??n kuin arasteli sit? neitsyeellist? majesteetti

uulensa vapisivat. Mutta mit??n sen enemp?? ei enn?tetty puhua, enne

h?n hymyillen, "te kuljette, ri

lankee, jalo kreivi",

varmaan miekoin ja peitsin osottautuvanne ansiolliseksi taistelemaan h?nen puoles

tasi Maunu pist?en pien

lloin piispan hymyilev?t kasvot. T?m? viittasi

sopivan toisilleen!"

iikett? n?kyi siell? olevien ihmisten keskell? ja taajoja v?kijoukkoja seisoi kahden puolen linnantiet? porttiin p?in katsellen. Tiet?m?tt??n katseli kr

aa sukuper??. Teid?n vaakunanne meid?n vaakunamme rinnalla on varsin hyv?sti koristava G?ksholman linnanporttia, arvelen ma, eik? tyt?rt?nne komeampaa linnanrouvaa o

keaa linnaa vasten, her?tti kreivin ajatuksi

a??ninen puhelu sen sotki, pitkittiv?t kaikki h?iritsem?tt? p?yd?

a keltaiset saappaat olivat aivan lian vallassa, mik? tiesi kovaa ratsastamista maantiel

Juhan

tsij??n. J?sse Eerikinpoika riensi esiin, mutta ennen kuin h?n

?ht?v?t vajaan peninkulman p??ss? t??lt?, v?h?n Skultunan t?ll? pu