Valkaman perhe

talven vallan nujertanut. Vappuna olivat j?rvet j?ist? v

suora kuja, jota pitkin n?ki ison salin ikkunoista Utusel?n yli, sen toiselle puolelle par

ankkojen pihtipielien ohi, suuren sel?n taakse, pys?htyi sitten ik??nkuin jotain m??r?tty? n?hd?kseen. Arnoldin v?syneet kas

iloisia ihmisi? tuon

lkaman kartanon ensimm?isen Arnold nimisen omistajan kuva. Se oli ollut Verner Arnoldin is?, Saksasta Suomeen saapunut karkulainen. H?n oli kertonut suuresta aatelissuvust

n paperien sis?ll?n. H?n pys?ht

tsekseen sanoi, py?r?hti ymp?ri ja ku

tta oli hyvin sisustettu, mutta niiss? oli yksi ainoa asu

nsa kuoliaaksi ja vihdoin muuttanut itsekin ikuiseen lepoon. Verner p

t naapuripit?j?n nimismiehen luona. Siell? kului y?kin. Ik?vyys oli haihtunut, mutta nyt se j

itoi sen laskoksille rintamukseen. Vasemman k?den nimett?m?ss

en hym?hti, huokasi raskaa

at kuin katon kulkijan p??n p??ll?. Rannalla avautui Utuselk? aavana kirkkaine laineineen, ja tuolla sel?n toisella puolella, miss? vastaiset maat toisiaan kaart

i tien kohdalla, oli rakennettu uima

ienehk?lt? nokinen?iselt? nuorukaiselta

muttei ole viel?

i ei

torni n?kyi t?nnekin. Se n?kyi kaupungista. Kauvan katseli Arnold. H?nen pitk? solakka vartalonsa keinui hiukan vene

?yry?, Arvi, h?

n mielest? noussut kyllin nopeasti. H?n otti ison petroolikannun ja heitti sen

Arvi konetta hoiti. Asra

ti sillan vaani

ja se kulki kuin sill? olisi ollut kova kiir

asunut, melkein joka ilta pitoihin porhaltanut, huveja etsinyt ja l?yt?nyt. T

i, kartanoa sai hoitaa arentimies. Tuloja oli kyll?kin kymmeni? t

ahtonut el?m?ns? muuttaa. Ja vihdoin oli keinon keksinyt, mennyt kihloihin j

vaikeata h?nen miehelleen. H?n tahtoi ottaa sen, jota rak

ut viime kev?t-talve

noon. Vieraita oli toista kymment? hevoskuormaa. Arnold oli koto

hym?hti h?n. Sellaisia "naisyst?vi?

anssittiin ja remuttiin koko y?. Seuraavan p?iv?n vieraat nukkui

inen, jonka Arnold n?ki ensi kerran el?ess??n. Se oli istunut er??n sohvan vieress?

Ester Li

Esterin k?tt? niin l?mpym?sti, ett? l?hell?olevat s

asta... huokasi Arnold, ja

koruja ja kirjoja. Vihdoin he p??siv?t l?hemmin tutuiksi. Mutta kerran sitten heid?n ajellessaan y

ri? etsim?tt?, sill? sellainen nolau

vieraat ja k?vi itse orhillaan Esterin noutamassa, sill? Ester ei sovinnon tul

vieraat vet?ytyiv?t v?synein? nukkumaan, oli Arnold, rohkean iloi

lle salaisuus, ol

ter iloisen utel

ule

Tu

ille p?yt?ns? laatikosta

n mukavasti Est

kauvan minulla, ota

se on li

huoli

t?m?tt?m?s

ahd

din katse. Esterin k?si vapisi, kun h?n kiitok

emmek? ol

lem

iseva k?si ehk?isi suutelon. Peremm?ksi talutti Arnold Esteri?, mutta s

er varmasti sormellaan osottaen, sit

rvinnut Esteri? saattaa. Ennen mu

telon. Ester antoi sen sen j?lkeen, kun Arnold oli v

itto oli tuottanut h?nelle velvollisuuksia, h

ja kaartoi niemen k?rke?, jonka t