ki herrat kun yhdest? suusta n?hdess??n Arnoldin ast

ulis tarjooja. Kaikki muuten h?nest? pitiv?t avomielisen?, auliina ja vilpitt?m?n?

ulumisia, puh

na. Siell? kului aika sange

vollisuutesi kuin kunnon mies ainakin. Sopii i

koi Arnold. Mutta kun on kerran tullut, niin t?ytyn

. Ja sit? maisteltua haihtui katumus, ja iloinen n

etk? ole huomannut, ett? hotelliin on tullut uusi tarjoilijatar. Vai e

arjoilijatar. H?n oli pitk?n solakka, vaaleaverinen na

, jos saan l

lasi - h?n j?i herrojen seuraan nauramaan ja ilkamoimaan. Arnold tul

uvan tuijotti Arnold Irmaan, tempasi h

an, h?n virkkoi ja as

y? komean tummasilm?isen valloittajansa huostassa. Toiset ko

hell?sti saamaansa esinett?. Kun Irma p?yd?n alla tarkasteli salavihkaa lahjaansa, n?ki

aksi asiansa sopivat.

iin

i p??t??n hel

hotellista, toiset heitt?ytyiv?t sohvill

miehen purtta ohjaamaan. Itse h?n vaipu

*

nnassa, puheli Arvi is?nn?lleen hiljai

a kulki kotiinsa. P?? oli raskas ja omatunto alk

p?h?ttyneet, silm?nalukset kuopalla, hivukset p?rr?ss?. H?nen suunsa vet?yty

hleistaan p??st?, h?n hu

Lasilla varustetut valokuvatelineet hyp?htiv?t korkealle ja v

lattiaa, katseli tuhoa

yv?inen, h?n it

oineen oli koskematta.

tuntunut

pystyyn hyp?ten, meni ruokasaliin, otti i

ja irvisteli, joi, kun

laukku kainalossa ja katsoi nyt ihmeiss??n is?nt??ns?, joka hieroi unta

inua. Vie ulos nuo roskat,

ess? lattialla oli Esterin valokuva, sen kehys ja lasi pirstaleina. Arno

ter

onut Esterille? Ei, ei se ollut mahdollista - - eiv?th?n herrat sellaisia kerro. Mutta jos Ester muutoin olisi saanut tiet??..

a kulta V

anssasi l?htenyt. Olen istunut valveilla yli

n alkanut vaivata. ?sk

dukselta n?yn, t

rintaansa ahdisti. H?n soimasi itse??n, soimasi ankarasti. Vihdoin h?

esti h?nelle kertoa. Mutta painajaisesta oli p??st?v?, is?in rikokset olivat sovitettavat. Kumpah

llessaan is?ns? kuvaa h?n

n! h?n h

nsa ison kirveen, koh

ole muisto,

ella ja sattui kuvaan syd?men kohdalle. Kehyk

asaiseen. V?linpit?m?tt?m?n? h?n k

s tuo m?d?nn?isyys

H?nen tapansa ei ollut vastustella. Arnold ve

t?st? rakennuksesta h?vit?n. Par

umielin ?itivainajansa kuvaan. Sormi sattui huulille -

na minun majani p

i j?lleen

isi tapahtua. Mutta isilt? peritty kehnous, joka asui veress?, veress?, jota itse oli saastuttanut, turmellut... Olisiko mahd

noldilla itsell??n siihen voimia en?? ollut. Olihan h?n jo niin usein yritt?nyt, yritt?nyt oikein tosissaan. M

synkk?pohjaisella ta