upeisella purrellaan noutamassa. Aamup?iv?ll? he tekiv?t pitk?n k?velymatkan Valka

vat k??riytyneet E

o toista kuukautta, puhui Ar

stasi Este

minun, olet kokonaan ... ja

ovesta ulos. P??skyset viserteliv?t tuuhean koivikon keskell?

Ester? Etk? en?

etoi k?tens? h?nen kaulaansa ja kui

rakastan,

en. H?n painoi Esterin miehuutensa ko

hdun, puhui Ester punaisin poskin ja hehkuvin silmi

a miks

Verne

timajan ovesta, painoi p??ns?

koskaan en?? h?pe?m

eita vakoja h?nen poskilleen. Ne oliva

en kyyneleens? ja sytytti tupakan. Ester ei ollut huom

lyt? is?si muisto kirkkaana.

annan, jos annettavaa on. Hyv?, e

me viet?mme h??mme e

no

i Ester h?neen ja ta

nk?t

tte h?n

vastasi Arn

istuivat nyt hiukan

n?, Ester? kysy

, ihmiset naur

l? on meid?n k

olla kotiopettajatt

on aikaa k

Ni

viikon per

maata varpusta, joka ahkerasti ty?skentel

ihenk??n suost

aan Vernerin alakuloisen katseen, h?

kokonaan, ik

vain hengityst?, joka ku

oneiden l?pi. Ohi menness??n se sattui nen??n - ja ihminen nautti t?st? sattumasta, puhalsi ensimm?isen vienonhell?n vaikutuksen ?kki? ulos saadakseen uudelleen ahm

ille, joka juuri oli p??ssyt salin kynnyksen yli, ja

oksu... Mutta mit?? Ester ?kki?

salissa tapahtunutta muutosta, vaan

najasi kuva on

staamaan. H?n mietti hetkisen

yt kuvan - tahallani

ysyi Ester

muistoja is?st?ni kuin sinul

h?nest?

nsa j?lkeen olen h?nt?

datella vanhempiaan? kysyi Ester ik??

, kun meill? on kylliksi aikaa, ke

paikkaan sein?ll? ja puh

isesi, Verner. Varmaan sin?kin muutut i

teen ja katsoi ulos l

n. H?n

un ihan samanlaiseksi,

l?heni h?nt?,

aupungin kirkon

huudahti Ester j

mman kukkulan vasemm

n?en, vastasi

sut ihan sen vieress?, v?h?n siit? paikasta oik

maa ja ajattelemaan sinua, puhui Ester n?pert?en sormiensa v?l

lyretkell?si tuonne kukkulalle, sie

sen mi

i saattoi Arnold morsiamensa kaupunkiin. He i

me tulisi onnellis

rner? sanoi Ester ha

raskaalta ja yksin?i

in. Voithan k?yd? kaupung

parane, enemm?

a mahdollista? Ja kuitenk

et sit?

t mit??n, jatkoi Arno

en ole

diin osaamatta puhua mit??n. Arno

inun tulee olla minulle hell?, sinun pit?? ymm?rt?? minua oikein, sin? et sa

ivat sinne t?nne h?nen sielussaan. Mutta h?n hylk?si ne kaikki. Eih?n niist? mik??n voinut olla

tan sinua, h

?stelless? sanoi Arnold Esterill

?n hotellissa. Ompahan vi

tpa viel? yksin

a, vastasi Arn

aa poskelle ja naura

kaksi

ja katosi kevein ask

??n ja ohjasi sen hotellin rantaan. H?n oli t?n?

Arnold saapui kotiinsa.