ksi virkist?v?? kosteutta. Valkeiden, laihojen k?sien selk?myksiss? n?kyiv?t selv?sti j?nteet. Mutta kau

d sopimusta hiukan seurannut. Mutta sitten se vanheni. Ensin h?n pyrki anoen ja pyyt?en oven avaamista, lupauksilla rukoustaan s?est?en. Oven avauduttua alkoi sama

i. Usein h?n toivoi -

si kauvan, tai ett? h?n

er palveli is?nt??ns?

tehnyt, olisi voi

viima l?i vasten ikkunoita, juoksi Ester ulkoportaille, koetti kuulostaa, joko kulkuset kilisisiv?t. Sis?ll? h?

sa kuumimmillaan oli sanonut, ettei Ester mit??n Valkamaan tuonut, k?yh?n? ja avuttomana oli tullut ja tuskin olisi el?m?ss? pysynyt, ellei Vern

taa, jo kolme vuotta h?n oli koettanut y?t? ja p?iv??. Turhaan

aisseuraa, viel?p? yst?vi?kin, mutta yst?vyys ei kauvan kest?nyt. Aina kun asiat kiristyiv?t, meniv?t yst?v?tt?ret Vernerin puolelle, viel?p? ilmaisivat heille uskotuita vaarallisia aviosalaisuuksiakin. Ja kun hei

n keskell?. Siell? vasta oli rauhallinen paikka. Tuulessa huojuvien pet?jien suhinakin oli ihan toisen ??nist? kuin muualla. Se oli mollissa laulettua nukutusvirtt?. Oh, tuolla yl?kulmassa oli niin kaunis p

*

?vi nyt paljon enemm?n herrasv?en pakeilla, ja Ester sai em?nt?n? tarttua kovasti ty?h?n talon askareissa. Kun Arnold oli poissa, kysyttiin h?nelt? kaikenlaista. H?n sai p??tt??. Ja kun tiukka paik

a p??ssyt oppikouluun, mutta erotettu nelj?nnelt? luokalta, eik? saanut muuallakaan oppi

tila, oli Rikberg sanonut

inen n?hdess??n h?nen hommansa. P?iv?m??ri? h?n itsekin ensimm?isen? kes?n? kuleksi Rikbergin kanssa tiluksilla ja huomasi paljon sellaista mist? h?n enn

ien kannattavan? kysyi Arnold er??n kerr

ltojen viljasato sellainen, ett? sit? t?ytyy ihmetell?. Jos meid?n sato merkit??n yhdell?, niin sit? l?hinn? parha

, sanoi Arnold hyv?n

uttaa, ett? satakaksikymment? tuhatta ostaja m

einko

? se o

, katsahti pitk??n Rikberg

os te rai

toki, vastasi Ri

tarjota lasin konj

ia, kyll?

, huusi

, mutta huomatessaan pehtorin h?nen kasvoinsa yli

tko minu

, laski k?sivartensa h?nen o

hvia ja konjakkia? Tarjoisi

si Arnold. Niin h?n oli aina tehnyt. Vaikka h?n kuin pyyt?en tai neuvoa kysyen ensin oli palvel

heti pa

a menness??n tunkeu

tuo to

ja konjakit Arnoldi

n, sanoi Arnold l

imismies, vastasi Rikberg

avihkaa ja huomattuaan lasit tyhjiksi k??ntyi se pois

elj? lasia, kohotti Arnold v

sia on korkein m??r?, mit? samana p?iv?n? olen ottanut, ja se

laski lasinsa p?yd?lle

i ulos omill

??r?, sopersi Arnold it

in iloisesti ilmaissut,

- jospa min?kin

ivata ik?v?t ajatukset.

H?n tahtoi selvyytt?, meni salin ovelle ja tirkisti salaa sis?lle. H?nen miehens? istui entisel

en tulee m

skain askelin edestakaisin. Vihdoin h?n l?hetti sanan Arville, hevon

tuhot?ist?, tiesip?, miss? onnettomuutta tuottava kirveskin s?ilytettiin. Mutta ikkun

nt? odottanut. Hell?varoen ja kohteliaasti renki terveh

ikat. Rikberg seisoi oven suussa. Viimeksi meni Arnold s?nky

vakavasti, minulla olisi nyt teille hyvin t?rke

sa, kuullessaan Rikbergin ??

ysyi ja suuntasi kulku

nojaten sit? vasten kuin sattumalta.

isi aikaa, asiani on hiukan

?? huomiseen? kysyi

tsisimme tietoja jo aam

olisi k?rsiv?llisyytt?

? min?, sopersi Arnold

itk?veteisell?, tasaisella ??nell?. Alkua kuunteli Arnold, h?nen silm

en ... ja mi

kuin itsest??n pitkin sohvaa. Mutta Rikberg jatkoi kertomustaan samaan tapaan kuin alottikin.

estyi Rikberg j?lleen ja kyseli is?nn?lt??n tosi asioita

i Esterin kamarin ikkunaverho hiukan, ja sininen