Messeniu

ta oli kirkko vastattu ja vaalean-keltainen; perustuksen ymp?rill? punainen vanne. Katto oli saman karvainen ja sen nojalla seisovilla hoikilla tikapuilla koetteli kaupungin nuoriso k?sivarttensa j?ntevyytt?. Kolmen korkean kaarioven l?vitse jokaisen ristin p??ss? tultiin kirkon sis??n. Nelj?ne

? kylvi. Milloinkaan ei unohdu niitten saarnojen muisto, joita pitiv?t rovasti St?hle, kappalainen Rajalin, sittemmin rovasti Limingalla, apulainen Abraham Mellin, my?hemmin kappalainen Revolahdella ja vihdoin Thun'in pit?j?n kirkkoherra Ruotsissa, apulainen Kaarle Elfving, my?hemmin kappalainen Oulussa ja vihdoin Lohtajan rovasti. Kaksi penkki? kirkon

runsaasti koiruohoa ja harakannunnuja. Vapaana seisoi yhdess? kulmassa korkea kellostapuli ja siin?

ltunut jalkapuu kirkon ovella, mutta seurakunna

n haudalla, jo et??ll? olivat alkaneet. Usein oli sellaisissa tiloissa v?enkokous suuri, hartaus Jumalan vapaan taivaan alla rehellinen ja liikuttavat ne huokaukset, joita l?hti surun runtelemista syd?mist?. Sill? rehelliset kaipauksen kyynelet usein olivat sekotetut ilokyyneleill? rakastetun p??syst? parempaa

oen Messeniuksen el?m?kerran. Se on otettu er??n maami

teoksia. Mutta kunniahimonsa saatti h?net riitaan kumppaniensa, varsinkin ahkeran ja oppineen Juhana Rudbeckin kanssa. Messeniuksella oli oppilaina joukko nuoria vapasukuisia, h?nen puoltansa pit?vi?, syyst? ett? h?n etunen?ss? antoi heid?n oppia aseitten k?ytt?mist?, tanssia ja ratsastusta. Nuorukaisten harjoitettua mieli-valtaa, puolusti h?n niit? konsistorissa, niin ett? opistokaupunki oli t?ynn? levottomuutta ja verisi? melskeit?. Kerrankin syntyi konsistorissa niin kiivas sanelu, ett? Messenius, ensin p??stetty?ns? katkerimpia h?v?istyssanoja, l?hetti noutamaan miekkaansa, vaatien Rudbecki? kahden-taisteluun. T?st? saatuaan tiedon ja arvaten syyn, l?hetti Lucian sanan Messeniuksen puolustajille, jotka sai kehotetuksi rynt??m??n konsistorin. Itse tunkeusi h?n my?skin sinne ja haukkui konsistorin j?senet pahanp?iv?siksi. T?m? h?pi?llinen seikka k?vi hallitukselle kovin harmiksi ja Aksel Oxenstjerna matkusti Upsalaan asiasta selvon ottamaan, jonka j?lkeen Messenius kutsuttiin Stockholmaan valtiokirjaston hoitajaksi ja hovioikeuden j?seneksi. Mutta t??ll?kin toimitti h?n h?v?istyksi? ja mielipahaa. Vuonna 1616 l?ydettiin toimia Sigismundin ja paavilais-lahvon eduksi. Messeniuksen todistettiin olevan niiss? osallisen ja ett? h?n ulkomaalaisten petturien kanssa oli pit?nyt kirjevaihtoa. H?nt? syytettiin ja h?n sai kuoleman tuomion,