le S

, sinisilm?inen ja valjumuotonen. Oltuansa jonkun ajan Oulussa, muuttui nuoren papin luonto ihan toiseksi. H?n rupesi seuroja v?ltt?m??n, k?vi surullisena ja miettiv?n? saamatta y?nlepoakaan. Tunnittain n?htiin h?nen istuvan kosken reunalla Pokkisenm?en alla

vahdattava. Mutta monasti karkasi h?n, ja ?lykk??

aikaa (nouseva aurinko pilkotti ikkunasta). "Jos nukut taikka valvot, olet minun silmiss?ni yht? ihana; vaikka olisit kymmenen vuotta haudassa maannut, niin sittekin sinun tuntisin. Olethan sin? Vapahtajani ?iti, neitsyt Maria! Min?k? en sinua tuntisi?" Nyt yritti h?n suudella h?nt?, mutta samassa n?ki tytt? kaksi v?lkkyv?? pistoolia povit

viritin sinua kohden; se oli pahahenki itse! Ei, tuhat kertaa mieluisammin kuolisin!" Mutta samassa tavotti h?n niit? taas

nne tultua oli l?yt?nyt avaimen, hiipinyt niin hiljaa etusuojan l?vitse ette

kseen. Nuori puolisonsa seurasi h?nt? sinne ja kiitos h?nen seuralle ja siell? saamalle hoidolle, tuli h?n kuusi vuotta siell? oltuansa ihan terveeksi. Mutta kuin h?n oli parantumattomien luvussa, ei huolittu h?nen pyynn?st?ns? p??st? vapaaksi. Vihdoin karkasi h?n sie

ia sukulaisiansa ja yst?vi?ns?. Siell? oli kappalaispaikka avoin. H?n haki sit

a ei voinutkaan sill? syd?mens? tunteet olivat liian v?kev?t. Ensin purskahti h?n katkerasti itkem??n, sitten h?mmentyiv?t silm?ns? ja muotonsa k?vi hurjan n?k?iseksi. Sitte rupesi h?n ??nin tervehtim??n yst?vi?ns? ja tuttaviansa. "Kas veikko Keckman", huudatti h?n, "miten olet jaksanut sitten kun viimein tarjoit meille hyv?? kotopantua olutta suuresta hopeakannustasi, jonka jalusteella oli apostolein kuvat ja sotamies kannella? - Hyv?? p?iv?? veikot Niska

hitt?in hiipi yksi toisensa per??n ulos, niin ett? kirkko vihdoin j?i tyhj?ksi. Sit

lv?ksi ja eli monta vuotta t?m