ettei tarvinnut toisilta ihmisilt? mit??n peitt?? eik? mit??n salat

en toverein leikki?. Ja siihen p??t?kseen h?n aina tuli, ettei kell??n muulla ollut mi

Sattuipa joskus, ett? se vallan unohtuikin mielest?. Ja silloin

nivat toimeen, ja hauskaa siell? oli. Ensin laskettiin m?ke?, ett? hurisi pari kolme tuntia per?kk?in ja sit

emmat olivat, ja eritt?inkin Woldemar. Sen Hanna franseesin lopetettua kuiskasi Olgalle salaa, muiden kuulematta. Mutta Olgan mielest? Tirri oli viel? pa

Woldemarille. N?ki h?nen niin ilmeisesti el?v?n? edess??n, ihaili h?nen reipasta olentoaan, h?nen komeata vartaloaan ja mustan kiilt?

?idin surulliset kasvot tulivatkin esiin, olivat ne ik??nkuin h?m?r?ss? k

aikki kolme k?yneet kalpeiksi ja heikoiksi paljosta istumisesta. Veren v?hyys sanottiin heit? vaivaavan. Kun ei kenenk??n vanhemmat olleet tilaisuudessa j?tt?m??n kaupunkia, l?iv

ynkk??n. Anna Sohvi, P?ll?k?n nuori, verev? tyt?r souti, vanha em?nt?, Heta, piti per??. Aurinko paist

meit? t

taa, ny

onne et??lle ulottui avara selk?, niin kauas, niin kauas, ettei silm? rantoja eroittanut. Sinne he katsoivat. Tuuli olikin juuri sielt?p?in ja ilma

ei noille v?ljill

e meid?n on ment?v?, tuonne noin.? Ja h?n osoitti sormellaan saa

ettei n?kynyt kuin v?lkkyv? viiva, konsa h?n vaan nauroi. Mutt

?i joka kerran vaahtoinen sohiseva py?rre. Valkeapohjainen karttuunihuivi oli pudonnut Anna Sohvin p

n?, sanoi Betty, joll

aankin. Mit

illan, esi

Anna ??nt

li miettiv?

h?n se

luuli l?yt?neens? e:n. Ja nyt aljettiin. Olga ja

saarien suojaan. Vedet kantoivat ??net aina rantoihin saakka, josta taas hele?n? kaikuna takaisin tuliva

hvi rie

ista oli. Laulak

heit? oikein ihmeekseen. Niin hyv?sti osasivat laulaa, vaikka

? neitosilla

katsoivat toisiinsa, naur

os miten

neet kuusitoista. Betty on

ei sitten en?? tarv

iv?t punastuen p??ns? pois.

, jos muuten ko

kahdeksantoista?, sanoi Heta. ?Ja sy

katsoivat Anna Sohviin, joka

aan. Hupsu! Tiet?isk? sit? nuorra olleensakaan, jos kuudentoista vanha

nteli. N?ki selv??n, ettei ?idin

ovasti h?neen rakastunut? Kyll?p? tulee hauska n?hd? heit? yhdess?.-Herranen aika, sent??n: kihloissa kahdeksantoista vanhana! Jos hekin jo kahden vuoden p??st?-? Eih?n toki-hyi! Semmoista ei voinut ajatellakaan. Anna Sohvi oli heit? paljon suurempi ja vanterampi. Oikeastaan olisi luullut h?nt? koko joukon vanhemmaksi. Mutta eiv?t hek??n

Ev?svakat ja vaatenyy

uttava mets?polkua, en

iisuuntuisimme

iaan

sukat ja keng?t jaloista pois. Ne ty?nnettii

ui, pist?

oitti Anna Sohvi, ?

isia jalkojaan, joiden hohdetta hie

l? teemme?? Betty oli oik

odottivat silm?t py?

ois p??lt? ja k?ve

kos h

it? ihmet

en? Kuka meit?

. Ja yht?kki? t?yt?t? esiin pensaista, ettemme huomai

it? luulette, em?nt?? K?yv?t

la. Riisukaa vaan leningit pois, jos mieli tek

eli Hanna avattuaan napit ja vet?en k?sivarsia hihoi

ivy?lle saakka. Ja jalatkin kun n?kyiv?t nyt aina puolis??ree

upungin kadulla

y?rtyisiv?

et?isiin Niu

lla n?in vapaana, n?

pienempi? kannettavia. L?hdettiin. Polku vei kahden korkean vuoren v?lilt? lehdikkomets??n. Arastellen hyppiv?t tyt?t edelt?. Risut repiv?t verisi?

noi, ettei se ollut kuin raunioruntti. Varikset he kyll? tunsivat, ne kun niin rumasti r??kkyiv?t. Ja harakat my?s. Mutt

irkat si

mmakoita, taikka sisili

rmea eik? tahtonut usk

jin? Tuntui niin kylm?lt?,

Seisahtuivat kaikki kol

a Anna

kaa, onko t??

ole tiedetty n

sisili

e niit

P?ll?k?n m?kki. Tytt?jen mielest? se oli niin siev?, niin kovasti siev?. Pistettiin pens

ollut oikeita seini? edes eik? kattoa mink??nlaista. Py?reit? puita vaan pystytetty vinoon toisiaan vasten. Keskell

kumminkin hirsinen

tuolla

lui Anna Soh

mme joskus?,

n se l

ta ja tyt?t tottelivat. Mutta

ko, monta kanaa ja poikasia hirmuinen joukko.

po! Yks', kaks', kolm

oikasta niit? on

N?ettek?s, tuolla yhdell? on siipienkin alla moniaita. Ti

?, huusi Anna Sohvi

tuomen oksia sein?nraoissa ja havuja lattialla. Ikkunassa oli valkoiset uutimet ja laudalla kukkiva verenpisara. Se oli istutettu tuohiseen, ei saviruukkuun, niinkuin kaupungissa oli tapana. Oi

hui, ?ja vaillinaista kaikin puolin. Mutt

, ettei h?n si

mieli menn? tu

muistutti Olga. ?Ilki?mm

tulkaa vaan pois?,

aan ensin?, sanoivat

. Kaikilla lakit p??ss?, piiput hampaissa. Lakit he kumminkin ottivat pois ja laskivat ne viereens? penkille, kun tyt?t sis??n tulivat. Yksi miehist? kutoi verkkoa p?yd?n p??ss?, toinen ei mit??n t

at. N?m? meniv?t kaikki kolme rinnan penkille istumaan tuvan toiseen p??h?n. Ujostelivat v?h?n miehi?, kun nuo eiv?t mit??n virk

si toisella k?dell? kaidetta taaksep?in ja viskasi toisella sukkulaisen juoksemaan. Niin se meni, ett? hurah

roitti Olga, ?sin?

?, sanoi Heta, ?ei

i tunnettu erinomaisen k?yt?nn?l

mutta sitten v?hitellen yh? tiukemmin. Rukki surisi ja k??mi k??min per?st? valmi

issa p?iv?n? meni, eik? pit?nyt viipy? kuin muutaman tunnin. Em?nt? oli t?n? p?iv?n? l?htenyt hakemaan. Oli pel?nnyt, ett? kun sill? oli rahoja siell? nostettavana, niin eik? liene vaan joutu

tt?in; se vaan muistutti h?nt? jostakin ja her?tti poveen tuskallisen

posket hohtavina ja suu makeassa hymyss? ilmestyi tuvan ovelle ja kutsui heit? ru

a veitsen p?? oli pistetty kahvelin keskimm?isen ja ylimm?isen piikin v?liin. Niist? taas ylemp?n? oli valkoiset puulusikat, alasp?in, varret oikeaan. Ja p?yd?n keskell?, mik? paljous siin? oli ruokia. Kori t?p?sen t?ynn?

laitettiin. Ja Anna-Sohvi kertoi juurta jaksaen. Viiliin se oli tehty ohrajauhoista ja mannaryyni? oli pantu sekaan, ett? tuli murakampaa. Voita sieti runsaanlaisesti. Ei siin? suurempaa konstia ollut, mutta eiv?tp?s vaan kaikki saaneet syntym??n. Milloin polttivat, milloin laittoivat taikinan liian sakeaksi, milloin taas tekiv?

lipiim??n he sitten rieskan sy?ty? ryhtyiv?t ja pian syntyi pytyn reunaan kolme kaarevaa aukkoa. Paksu kermainen p??llys tarttui lusikkaan ja lusikasta suupieliin ja huuliin. Kuinka lienee k?ynyt, mutta sai sit? Betty nen?n p??h?nkin pikkuisen. Sille he ilveiliv?t ensin, mutta sitten Betty haki vaatevakasta pyyheliinan, josta kaikki kolme tempasi its

ista l?ytyi kuin terveysoppi. Ilman pienint?k??n ep?ily? siis juoksujalkaa rantaan, vaatteet kilvassa p??lt? pois ja sitten j?rveen! Mutainen oli pohja ja sameata vesi, mutta ei se p

litsivat itselleen omat lempipaikat. Ne raivattiin risuista ja k

e. Lehmien nimet olivat: Mansikki, Torstikki, Kultaruusu ja Punakorva. Hiehojen: Mulju ja Omena. Tyt?t kohta nimittiv?t itselleen yhden kukin, O

Betty kyykistyi lehm?n vatsan alle, asetti rainnan nojalle polviaan vasten, niinkuin Anna Sohvillakin oli ollut ja nyt h?n urhoollisesti ryhtyi toimeen. Hirvitti v?h?n, kun se venyi

oi heruttelemaan ja tarttumaan kovemmin kiinni. Niin h?n teki, ja nyt mik? ilo! Jo sirisi hieno, valkoinen maito-s?de alas. Ja kerran alkuun p??sty? s

tehnyt mieli. Mutta heilt? puuttui molemmilta rohkeutta. Kuinka se Betty raahti niin kauhean

silm?t toisiin ja odotti, ett? heid?n piti jotakin sanoa. Tunnustaa kumminkin h?nen etevyytens?. Mimmoisia r

ili sit? ja hemmotteli: ?piikani, piikani, oma Kultaruusuni, so, soh!

ty vapaaehtoisesti otti kaikki Marthan huolet ja toiset siihen suostu

, n?et, oli paljon vilpoisempi niin. Ja paha kertoa, paha kertomattakin olla, mutta mit?s tekiv?t Olga ja Hanna er??n? iltana, kun tiesiv?t, ett? kaikki muut nukkuivat. Silloinkin juttelivat niin pitk??n, etteiv?t sitten en?? saaneet unta. Rupesi heit? viimein hiukasemaan. T?ytyi nousta yl?s hakemaan ruokaa. P?yt?kaappiin oli Bet

. Ja l?ksiv?t varsin tahallaan juuri niinkuin olivat paljaalla paidallaan. Hyv? is? sent??n, jos nyt joku n?ki

tyyni aivan ja kirkas kuin peili. Kuka tiet??, milloin he olisivat malttaneet pois tulla, ellei ruvennut jo v?h?isen vilustamaan. Ei

?ynyt, munat oli viety kaapista ja leip??kin oli h?vinnyt. Betyn silm?t olivat py?re?n? kauhusta. Olga ja

ll? olette, min? sen

taka

s??ri?. Huutaen, parkuen n?m? yl?s s?ngyst? ja yksiss? voimin Betty-r

usaa, eiv?tk? antaneet h?nelle rauhaa. V?list? koettivat k?tke?kin h?nen kirjojaan. Mutta silloin keksi Olga keinon. Pujahti salavihkaa aina mets??n semmoiseen paikkaan, josta ne muut eiv?t h?nt? l?yt?neet ja viipyi siell? siksi kuin n?lk? vihdoin ajoi k

oinkaan ja vakuutti Betyn laittavan parasta ruokaa maailmassa. H?n leppyi vasta, kun Olga lupa

mi? ja Jumalaa ja koko maailmaa. Puut, pensaat, ruohot, kukkaset, ne olivat yst?vi? kaikki, herttaisia, suloisia yst?vi?. Ne hymyiliv?t h?nelle, iloitsivat olemisestaan niinkuin h?nkin, puhuivat kielt?, jota ei korva kuullut, jota ei ajatus k?sitt?nyt, vaan jota syd?n tunsi. Kaukana er??n niemen nen?ss? oli h?nen rakkain lempipaikkansa. Siell? h?n is

vei edes kirjoja mukaansa, joita luki, mutta Hannalla kun ei ollut kirjoja, ei k?sity?t?, ei kerrassa mit??n. Nukkuiko h?n siell?, vai mit? kummaa? Vastausta ei tullut, hymyily? vaan. Betty vihdoin herkesi kyselem?st? ja rupesi siihen sij

ille pime?n monimutkaisen reunan; eik? kuulunut liikett?, ei ??nt?, ei hiiskahdusta mist??n. L?hell? ja kaukana yht? hiljaista, yht? tyynt?. Airojen tahdinmukainen polske ja veneet, jotka tasaista suuntaansa kulkivat, olivat ainoat elonmerkit. Ei puhuttu sanaakaan pitk??n aikaan. Hanna nojasi veneen laitaa vasten; katseli vuoron j?rve?, vuoron taivasta. Ei j?sent? hievahtanut, huokuikin hiljaa, ihan hiljaa vaan. Ja toivoi, ett? kest?i

illit?; ei voinut. Painui kokkaan alas ja joutui toiseen maailmaan; ei tiennyt mihin e

uolla rannalla?? He ol

k??ntyi katsomaan taakseen. Han

on, vai elukoita??

nna Sohvi, mutta Hann

ja B

kummaa ne taas n?in my

si kokkaa vasten. Tultiin rantaan. Olga ja Betty ta

Hanna, meill?

vieraita on tullut.

a! Ajatteles,

kolme kappaletta. Wol

tteiv?t kuule. He nuk

Ei Hanna osann

ja pujahtivat kamariinsa. Vasta s

mit? me nyt teemme

mme ilman

t?hden, kolme

?Juuri kuin tuosta maailma nurin k??ntyi

inustaki

anovat?? keskeytti Olga. ?M

kenenk??n tiet??. Pid

tt

ainoa?, ar

mmoille vaan?,

muistutti Olga. ?H

iell?

kee meist??

in

v?h?n mietti. ?Jo

ty. Hanna yhtyi h?neen j

? yl?s. Huone oli saatava siistiksi ja aa

n min? panen?? ky

i Olga, joka peilin edess? laitteli hiu

sit? kat

?n sinunkin hiukse

mi

ta h?n ei kehdannut, kun niit? ei

tek? te viel?

uolelta ja kantoi talrikkia

nna Sohvi p??see lakaisemaan. Minulla on mui

iseksi saadaan

ipiim??, ja ohkaisia p

ks'

li Olga. ?Kas niin,

? my

ulos v?h?ksi aikaa,

soivat ikkunasta, joka oli rantaan p?in, mutta vet??ntyiv?t samassa takaisi

maan, kauas, per?nurkkaan aivan. Eik? h?n nyt liikkuisi paikaltaan, ei

ja sanoi hyv?? huomenta. Kai Hannankin pit?isi, mutta, voi herra, kuinka se oli vaikeata. Pari askelta sai otetuksi, kun pojat enn?ttiv?t luokse. Tervehtiv?t ja-mit? lienev?t sano

omaaneissa lukenut. Kumma, ett? h?n osasi. Mahtoi olla luonnossa. Ei Hanna suinkaan oppisi, ei ikin?. Hyv?nen aika! T?ll? hetkell? h?n

?kki? semmoinen halu p??st? pois mets??n aivan yksin, niemen nen??n, sinne kauas, jossa laineet loiskien tulivat rantaan. Mutta h?n ei mill

aan, sill? Olga oli joutu

? ollut hau

O

ahtoisikaan kaup

E

ten. Onneksi oli h?n sattunut saamaan sen k?siins?. Mutta kyll? h?n sittenkin tunsi, ett? Woldemarin silm?t oliva

ut meniv?t kohta. Hanna j?tt??ntyi tahallaan v?h?n j

mielihyv?ll? h?n huomasi, etteiv?t ne sent??n olleetkaan niin rumat. Posket hohtivat ja silm?t loistivat. Paremman n?k?inen h?n oli kuin koskaan ennen, tai ol

n mukaan piti Betyn tuoman esiin tuo t?rke? ehdoitus pojille. Woldemar

kin loivat silm?ns? Bettyyn, jonka vakava katse osoitti h?

ljaisen hetken p??

teille er

eill?. Alfred ja Tirri

nna katsoi

t???, jatkoi Betty. ?Lu

aan vo

te vo

nna silm?ili j?rve? veneen laidan y

skisi?? kys

le kertoisi t??ll? k?ynnist?nne. E

paa

avistamaan, ett? olivat saattaneet tyt?

i nyt pu

oren tyt?n maine on. Se usei

heid?n suhteensa sais

llek??n hiisk

kaa, niin hauskaa, ettei ennen milloinkaan. Kuinka paljon tyt?ill? riitti puhumista, kun p??siv?t kamariinsa! Varsinkin Olgalla ja Hannalla; Betty sai niinkuin tavallisesti pikemmin unesta kiinni, h?n kun makasikin yksin??n eri s?ngyss?. Mutta toiset valvoivat kauan. K?sitysten, kaulatusten he olivat vuoteellaan, poski vasten poskea. Ja kuiskaten he siin? toivat esiin syd?men salaisimpia tunteita. Ei Hanna sent??n ihan kaikkia, jotain h?n tahtoi itsell??nkin pit??. Mutta Olga kerto

Olga. Kyll? Hanna toki piti Woldemarista viel? enemm?n, mutta ei h?n sent??n virkkanut mit??n. Olgalle olisi tullut paha mieli. T?ytyi h?nen kumminkin puhua Woldemarista, kiitell? h?nt? ja mainita tuon tuostakin h?nen nime??n; sill? se oli ni

vat ummessa, kaikui Hannan mieless? yh?: ?Woldemar, Woldemar, Woldemar.? H?n k??nsi p??ns? pois, e

ys. Uni yritti tapaamaan. Mutta valpas

mar ... Wol-de-mar ... Wol

rinomaista, joka matkaansai suuren muutoksen. Betty ei tiennyt mist??n; h?n oli siksi y?t? mennyt Anna Sohvin aittaan, ett? saisi k?r

s? kaulukseen, Olga puki jalkaansa. Ihmetteliv?t, ettei heille kahvia tuotu. Kello varmaankin oli jo

at juoksevat ohitse ja vilkaisevat yl?s. Heill? arvon oli aamuhameet p??ll?, mutta itse nuo kelvottomat olivat paitahioillaan ja paljain jaloin. Sill? lailla ilkesiv?t heille n?ytt??nty?. Ja-uskalsivat! Se oli todella anteeksi-a

sivat noin tehneet neiti Mu

in? tied??, h

miss??n arvossa. Niin, siin?p? se juuri on: he eiv?t pid? meit? arvossa. Min? sit? eilen

silloin heti. Kun min?

usivat silmiin; syd?

ja mietti.

ka tiesimme, kuinka se oli sopimatonta. Nyt saamm

sit? mill?

? ymm?rt?v?t pysy? jonkun verran loitompana. N?ytet??n herroille, tokko tunnemme, m

??ni on kipe?. Menen ennemmin Anna Sohvin ai

anssaan. Kaunista! Tied?t hyvin, e

aan. Ei, ei

? ensiksikin itkem?st? ja vala si

ta ty?t?

tyyn nyt vaan ja selk? suoraksi, ett? n?y

n min? en ole

kylm?sti. El? kats

, kun menisi

koput

yn ??ni ulkopuolelta. ?Ooho! J

lle ja tyt?t istuiva

huonolla tu

suin

annalle silm??; ei huo

oko asias

apsi, ettei h?n kummi

emme tupa

Siell? n?kyi olevan marjankauppias. Sa

tulivat pojat sis??n. Hiukset sileiksi kammattuina, kiilsiv?t m?rkyydest? ja ihon tuoreus osoitti heid?n hiljan k?yneen j?rvess?. Olivat aivan kuin ennen; eiv?t aavistaneet mit??n pahaa. Olga seisoi puoleksi selin ja puheli taukoomatta tyt?n kanssa. Ei luonut vahingossakaan silmi

paa siksi kuin tarkastavina py

iell?k? s

lisen? p?iv?n? tullee

ikelle, sinne viereen. Ei Hanna p??ssyt en?? mihink??n, sill? sein? oli takana ja toisella sivulla, edess? taas kangas

oli. Eik? sillek??n, ett? veri taas lensi poskille ja kuumensi ohauksia. Muistipa h?n nyt kumminkin neiti Munsterhjelm'i?, suoristi selk?ns? ja nosti pystyyn p??ns?, joka vahingossa oli painunut niin alas, ett? leuka k

elt??, lausui Olga t

? edest? ja yhdess? he n

t??n. Hanna istui h?nt? l?helle, otti nuppi

t?n??n keksisimm

ngelle?, ehd

tteko,

v?h?n odott

sanoi Olga viimein,

in neulaa ja teki syvi? naarmuja p?

kki ollut oikein p?in. Syntyi pieni h

sitten. Menemm

esiliinansa kulmaa; rutisti ja kasteli sen aivan m?r?ksi. Olisi nii

itti aamiaisen

in hyv?t?, sano

kin?inen muutos? ?Herrat?, sanoi h?n niin k

k?ytti p??t? taakse, ja rypisti otsaa; Tirri nolostui j

ett?myydess?. Betty arveli, ett? ukkonen mahto

ojat ulos ja pitiv?t pi

emmat merkille. Sitte

sanoivat j??hyv?iset. O

si jo aikoja enne

poismenostaan. Ja mihink? heill? oikeastaan oli kiire. Eiv?tk? voisi viipy? muutamia p?ivi? s

hyv?sti?. Lieneek? sent??n lis?nnyt: ?ei kest??, tai jotain sinnep?in, kun he kiittiv?t. Yht? v?h?puheinen oli Hanna, vaikka

?iv?t kamariin, mutta ikkunasta he katsoivat heid?n j?lkeens?. Hannan syd?nt? kivisti, eik? Olgankaan ihan terve ollut

isteli kipe?ll? kaipauksella. Eik? auttanut, vaikka h?n meni lempi-paikkaansakin, niemen nen??n, jossa ennen aina tunsi itsens? onnelliseksi. Olipa vaan rauhattomampaa viel? siell? yksin?isyy

h?nt? en?? haluttanut koko talouden hoito, oli saanut mokomasta jo ihan kyll?kseen. Ja Betty loikoili nurm

staan h?n ei tiennyt, mink?t?hden he viel? viipyiv?t maalla, kun kotona oli niin paljon tekemist?; koulukin pian alkaisi, sit? varten tuli toimittaa yht? ja toista. Laittaa vaatteet ku

i siit? niin pahoillaan, ett? tytt?j? oikein liikutti. Anna Sohvi miltei itkenyt. Olivat tottuneet heihin, tulisi kovin ik?v?. Niin herttaisia ja rakkaita he olivat kaikki kolme ja

ja h?mmensi hierimell? jauhoja puuro-pataan. Erkkakin oli mietteiss??n; kenenk?h?n kanssa h?n nyt juoksisi hippasil

; ik?v?? oli erota noista yst?v?llisist? ihmisist?; mutta halu kotiin sai kuitenkin voiton.