Hanna

Mutta ruokasalin ovi oli rao

akaa ja oli juuri tarttua h?neen kiinni, mutta kaikeksi onneksi h?n siih

h?n silm?t seljallaan tuijotti valojuovaan, joka ruokasalin ovenraosta kajastui sei

ussin tasainen ja raskas hengitys toisesta s?ngy

a poikaparan s??ret paljaina. Herran t?hden, kuinka kylm?t ne olivat! Ai

si t?kin reunan polsterin ja s?ngyn laidan v?liin, ett

a s?ngyn alta viel? juoksee hiiri ja puree h?nt? jalkaan. H

siihen kiintyiv?t. Oli juuri kuin turvallisempaa, kun tiesi ?idin valvovan viereisess

a oli j??nyt palamaan. Uskaltaisiko h?n menn? katsomaan? Ellei vaan hiiret-? Siell?h?n jo rapisi yksi nurkassa. Kunhan eiv?t tulisi s?nkyyn. Hann

?n erehtyi. Niin, ei h?n ihan varma ollut siit?, rapisiko siell? ?sken, vai ei. Saattoi se olla muukin kolina. Jussi esimerkiksi-? Tosiaankin

t? kiinni. Teki mieli taas katsoa, oliko tuo valkoinen kajastus viel? sein?

p??see irti, ja kaikki nukkuvat eiv?tk? tied? vaarasta mit??n, palavat

oli ruokasalin ovell

toi sukkaa, tyyneen?, hiljaisena. V?syneelt? h?n kuitenkin n?ytti ja

letko jo kauankin

Mink?t?hden

an pa

li illallinen p?y

kohan k

e, lapseni, s?nky

j?tt?? o

ttaako

ttaa v

Eth?n liene ki

n? ole

pealta. Kun et va

unta. Kun suuri musta koira

t, ettei se ollut muuta kuin unta. Siuna

y?t?,

?? y

omaa, se Hannan mielest? oli ik??nkuin pyhitetty?. Eik?h?n ?iti jollain tavalla eroittunut muista ihmisist? ulkomuotonsakin puolesta? Eik? ollut suloisempi, rakastettavampi kuin kukaan muu? Ja viisaampi h?n ihan varmaan oli. ?iti tiesi kaikki, ymm?rsi kaikki. Teki aina oikein. Lieneek? ?idill? koskaan pahoja ajatuksia ollut ja lieneek? h?n koskaan lapsenakaan synti? tehnyt. Ei suinkaan, mahdotonta vallan! Kunpa h?nest?kin kerran tulisi yht? hyv? ihminen kuin ?iti oli,-ei, niin hyv?? ei h?n toki voinut toivoakaan itsest??n, mutta v?h

le. Puhetta kuului ja-nyt ajoi hevonen pois. Olikohan se is?? Raskaat askeleet nousivat portaita yl?s.

Hanna toiselle kyljel

okaa, Oskar,

a askeleita kuului, sitten t?ytt?ys

ohan

katsoi ruokasaliin, mutta ?

ua? Etk? tunne? Kamreeri Mellin m

selv??n, vaikk

sia silm?yksi?, en, pe

n, en min? s

itten sin? puhut niin saakelin surullisella ??nell?. Niinkuin ol

paa, ettei l

??n puhumastakin omassa

n, sin? soisit p??sev?s

ja mit? kaikkia lienenk

ll?k??n, sin?

emmin, ett? p??set nukkuma

min? olen humalassa. Mutta siin?p? petyt. Min? en ole

vasikan

l?mmint?? Min? en

i hellaan tulta laittaa. L?m

la on, joka ei anna ede

te ja juotte, mutta mi

?? vasikan paistia. Sy

det sitte

la. Vai meinaatko j

?ytt?nyt valkeata, jos oli

. Kylm?? vasikan paistia, kun mies v?syneen? tulee kotia. Herra jesta! Ja t?t? minun pit?? k?rsi?.?

? Os

pit?? k?rsi?.

t?hden, sin?

v?h?t. Palasiks

tyv?t. Malta m

ani ne ovat ostetut. Tiehesi

unaisena istuvan tuolilla; silm?t muljottivat py?re?n? p??ss? ja nyrkki oli ko

voi, el? ly? mamma

p??h?n. Is?n k?si vaipui alas; tyls? katse k??ntyi lap

?? puhua. Ruumis vavahteli, silm?t k??ntyiv?t nu

a, oma, rak

irroitettiin j?yk?t sormet ja-niin, enemp?? h?n ei tiennyt,

, Hannaseni. Kui

n, ma

i k?dell? h?

.? H?n puhui yht? lempe?ll? ja

rohtoja, ne rauhoittavat. Noin,

?nt? niin huolellisest

uo ?idin hell? h

n jo unta

? luu

aa levolle, jos uskalta

menee

mukana, ehk? sitte

sama

esti raukaisi. Kyynelet rupesivat valumaan silmist?, noin vaan ihan itsest??n, ja viljalta niit? tulvasikin. Ei h?nell? eritt?in paha mieli ollut, vaikka itki, tuommoinen melkein suloinen v?symys vaan tuntui pitkin ruumista

loa; mutta ei h?n jaksanut sit? tarkemmin katsoa eik? p??ssyt en?? oikein here

k??n h?n liikuttanut. ?iti seisoi hetken vuoteen ??ress? ja katseli h?

telemaan minun l?ksyj?ni.

i, joka h?n

?iti ruokasalista. ?Tule

jo nousta, kun kel

tenkin kirjoin

an, veti polvet koukkuun ja kietoi k?det peitteen p??ll? niiden ymp?ri. P?? ny?kkyi; nukutti viel? kovin. Mutta miten

h?nen muistoonsa. N?ki taas is?n samassa uhkaavassa asemassa, huulet turpeana

tomaksi. Koko maailma oli ?kki? m

n. Eik? huokuminen k?ynyt niinkuin ennen. Harvempaan ja syvemp??n t?ytyi

sta. Lomassa aina kuului ?idin vieno ??ni, yht? hiljaisena kuin e

? huimasi, silmien edess? py?ri niin somia, t?risevi? vinkuroita ja korvissa soi, ett? kumisi. Parasta istua lattialla ja siin

Siell? Jussi jo istui

aitokannua

, tule sy?m?

in mielt? k??nsi, kun

niin huolestun

aisin sent??n p

vistut. Ja min? menen keit

? Jussi katsoi vakaalla vaatimuks

p? sinua maittavan muukin ruoka. Sy?h?n ensin kai

nulle milloinkaan. En rupea sy?m??

eteens?. Otsa rypyss?, huulet pullollaan h?n uhkaavana t

kanut sanaakaan. Otti tyhj?n ka

tuolla tavalla puhut?, nuhte

munaa?? Jussi puri hammast

sa takaisin per

munaa; en min? kumminkaan jaksa

? alas. Pala tarttui ku

in? annoin jo pan

ja nieli. Niin v?kin?

s mamma on hyv? ja ka

sia, e

ai kun saikin Hanna siit? vihdoin lopun.

ksia,

en??

kiito

ajatuksiinsa ja katsoi alas talrikille. Mit? lienee miettiny

urhoollisesti vastaan, r?p?ytti luomia, karisti kurkkua ja joi vett?. Ei nyt

jassa, silm?t alas luotuina. Kuinka sile?sti ja kauniisti h?nen mustat hiuks

kouluun.? Hanna puhui hiljaa,

on, noin rauhallisesti vaan. Eik? poika h?t?illyt, vaikka pitk? vi

, kovaa kiirett? ei viel? ollutkaan. Eik?s tornin kello ly?nytkin vasta puoli? Heid?n siis oli kahtakymment? minuttia edell?. Hanna s

akin niit? lenn?tteli tuuli. Syksyinen aurinko loi yst?v?llist? valoa

kun Hanna heit? l?heni, laskeutuivat alas j?lleen, sihersiv?t, hyppeliv?t, noukkivat ja taa

mit??n. K?veli, k?veli, ja k??ntyi kirkon kulmasta toiselle kadulle. H?n tunsi hyvin t?

kulta, p?iv??, p?iv??, mit? sinulle k

t sitten tuonne nurkalle meit? katselemaan. Me k?velimme niin totisina heid?n ohitsensa, ei yksik??n meist? vet?nyt suutansa nauruun. Emmek? olleet heit? n?kevin?mme, mutta nyimme kaiken aikaa toisiamme kyyn?sp

?, mit? sin? olet noin totinen? Sano, sano! Va

koko maailma muuttunut. Saattaisiko h?n en?? koskaan olla iloinen ja nauraa niinkuin nuo toiset. Kuinka paljon niill? riitti puhumista ja kuinka ne jaksoivat hyppi? ja meluta. Mutta heill? onnellisilla ei ollutkaan semmoista suurta salaista surua kuin Hannalla, semmoista, jota ei

a Kempis, Kristuksen seuraamisesta ja-mik? se on t?m? toinen-ruotsalainen ?Det kri

ru kaikui varmaan a

miosta oli ottanut. T?y

irjani. Ja minun-ja minun--?,

?ytt?si iloinen

tyt?t, hilja

jatar meni arvokkaana heid?n oh

n??n, tuo pikku Hanna. Koetellaanpa

??, antakaa minun

i h?n ole terve.? Olga se o

airas? Kivist??k? p??t

sinulle jotain hauskaa. Tied?tk?s, se on niin vi

paikalleen. Aukaisi kirjan, katseli, k??nteli lehti?. Ne olivat niin kuolleita kaikki nuo kirjaimet. T?m?n p?iv?n l?ksy,- tuostahan se alkoi. Hanna luk

Jos h?n edes pyyt?isi ?idilt? anteeksi ja olisi sitten oikein, oikein hyv?, ettei ?iti en?? olisi niin murheellinen. Mutta t

luokkalaiset pitkin seini? seisoivat. Muutamilla oli virsi

ilmien takaa vakavasti ymp?rilleen. Virsikirja

sata nelj?kym

, josta Hanna ka

Hanna ei voinut laulaa; kurkusta ei saanut ??nt?, se oli t?ynn? pakahduttavaa karvautta. Mutta h?n kuunteli sit? hartaammin. Ja h?nest? tuntui, kuin olisi

mammalle, ett? mamma olisi onnellinen ja ett? kaikki olisimme sinun omiasi. Ja hyv?, r

masi; h?n putosi alas tuolille istumaan ja painoi otsan p?yt??n. Kyynelet tulvana valuivat silmist?; ensin h?n hiljaa itki, s

e asemalleen. Aivan kuin unessa kuuli h?n siin? johtajattaren tasaisen ja levollisen ??nen lukevan r

attaren k?si laskeutui hel

min? kip

? h?n

ymp?rill? ja ker??ntyiv?t n

sti kalpea. Eik? totta, tyt?t? Kyll? h?n on hyvin kipe?.? Niin p??tti Siiri, ja toisetkin usk

ee kotiin. Tait

olla, en min? ole k

tunnilta. Virkistyikin tavallaan; vaikka polte rinnan

i etehiseen, hattu toiseen k?teen, toiseen nuttu

johtajatar heid?n j?lkeens?, m

soi siell? etehisess? viel? ja pa

n kirjat, niiasi johtajat

Hanna

ksia,

Lyseolta p?in sy?ksyi pauhaava li

o l?ksys

asi

kysyttyk??n?,

sivat kysyneet. Pitk?nen, Pitk

taan min? ajan. Tu

Pitk?nen seisoi k?rryi

yli. N?yttiv?t olev

e, Hanna, pel

t huiskin, h?iskin ymp?ri lensiv?t

, voi, voi,

eli Pitk?sen takana, piteli t?t? molemmin puolin kupeist

h?n l?ksi astumaan kotia p?in. Yksin k?veli; ajatukset edelt? riensi

ennen, eik? kuitenkaan sama. Ennen se aina iloisena loisti vastaan, nyt jurotti niin synkk?n?, ett

li Mari vastaan pa

? Mari

eekk

? Kuka, sanokaa

e tuota

nko hu

oska tohtor

ua kiinnemm?ksi ja k?

ortaita yl?s;

y tarkastaa ensin. Huomenna saamme n?hd?. Mutta jos

u k?dess? seisoi ruokasal

n? kahdesti ja aamulla taas kerran. Hyv?sti!?

ti kipe??? Hanna

pian ohitse. Muistakaa vaan olla hi

hiipi ruokasalin l?pi lastenkamariin ja v?

Oliko tehnyt is?n sairaaksi, ett? sais

vas ja siell? ylh??ll? asui h?n, joka kaikki voi, jolle ei mik??n mahdotonta ollut. Saattoi est?? is?? juomasta ja olemasta ?idille paha. Niin, saattoi

na. L??k?ri k?vi uutterasti h?nen luonaa

ohon pojalla oli erinomaisen hyv? taipumus. Harjoittikin h?n sit? enimmiten noin niinkuin ratokseen vaan, varsinkin t?h?n aikaan, kun ?iti oli sidottu is?n sairashuoneesen ja vapaus niinmuodoin suurempi. Oli niin hauskaa karata tuon tuostakin aina piikojen kimppuun ky?kiss?, l?ylytt?? niit? aika lailla ja tehd? kiusaa, mink? enn?tti. ?k?isi? ne olivat kuin pippurit ja uhkasivat menn? mammalle kaipaamaan,

eliin puettuna ja poltti piippua. ?iti valmisteli h?nelle erikoisruokia ky?kiss

h?n sit? vei Hannan ohitse, ja niin hyv?lt? se tuli, ett? oikein rupesi mieli tekem??n. Mutta sit? oli laitettu vaan papan varalle, eik? Hanna tok

atsoi k

?t?hden, pourqu

nssaan. Huoneet olivat niin tyhj?t ja kolkot ilman ?iti?. Mik? kumma siin? lienee ollut, mutta

?t?hden, pourqu

ei olutta eik? totia, korkeintaan la

ulivat makuuhuone

paljon, tohtori?, kuu

el? puhetta jatkoivat, mutta

sent??n, kun l??k?rikin kielsi. Olipa kumminkin hyv?, ett? h?n sen t

nkin hyvin. Vaikk'ei ?iti mit??n puhunut, ymm?rsi Hanna kuitenkin, ett? h?n toivoi is?n muuttuneen. Semmoinen tyyni, rauhallinen ilo koko h?nen olennossaan ilmestyi, ja kui

voimat varttuivat, alkoi is? k?yd? tuskaisemmaksi. Punai

ois, nousi yl?s taas ja meni ky?kkiin. Seisoi hetken ja katseli, kun ?iti paistoi ohkaisia pannukaakkuja. Tuli takaisin

sta koulusta, mutta huomasi, ettei se is?? huvittanut. Mit? h?nen

ap

H

ahtoisi pelat

tko s

min?

tetaan p

ja peli alkoi. Hanna oli koko mestari, miss? lienee oppinutkin. V?list? h?n kuitenkin pelasi h

a katseli. Mutta illempana is? kyll?styi ja tahtoi lopettaa. Nousi yl?s, sytytti

, ?iti opetti Jussia ja loi tuon tuostakin silm?ns? kelloon. Niin teki Hannakin, ja va

n olutta tai totia juomaan ja sairastuisi taas uudelleen. Taikka tulisi humalassa

i h?nt? kovin, kovin s??li. Teki mieli menn? syl

ty maata. H?n osasi kyll?, mamma oli vaan niin turhan tarkka. Kysyy vaikka opettajilta, eik? h?n aina osaa. Ja kun mamma antaisi h?nen olla rauhassa, h?n lukisi paljon paremmin. Mutta kun h?nt? yh? vaan kiusataan: ?Jussi lukemaan, Jussi lukemaan.? Ei koskaan saisi muuta tehd?. Eik? koskaan anne

uin ?iti vihdoin kyll?sty

, vaan antoi ?iti vied? sen tarjottimella h?nen omaan

. Kappaleen toista kymment? niit? oli. Rukouksiinsa h?n vihdoin nukkuikin. K?det j?iv?t ristiin, huulet puoliumpeen. ?Ann

oissa. Mutta aamulla h?n heti n?ki ?idin kasvoissa tuon entisen

ielest??n mennyt koko p?iv?n?, oli h?n sitten koulussa tai miss? muualla hyv?ns?. Siit? syyst? ei h?n

li j??nyt per?npit?j?ksi lyseoon. Siit? poika oli ?keiss??n; paiskasi vihkot ja kirjat p?yd?lle, moitti

uin herrana. Min? en rupea lukemaan, en. Se

huonetta nelinry?min lattiaa luuttusi. Ja Miina nauroi, ett? valkoiset hamp

i siit? Jussi

n joku muukin. Ja sill? el??. Pitk?nen saa v?li

rski na

?h?n soma n?hd?, kun t?m?-Ai, a

arannut h?n

n lattialla ja Jussin kovat kourat uudestaan h?

, taikka min? ly?n sinua

tappelematta, mam

oli jo

i poika hammasta purren ja

teletkos!? Miina osui h?nt? luutturievu

n potkasi vesipytyn kumo

, muistat sin?

lla, min?

tule pois. Ja miss? sinun on todis

? se on jossain k

huono. Nelosi

?. Min? v?h?t. Revin p

np?s, saat n?h

paralta alas poskia pitkin, mutta k

ruokasalista. Kut

s? ja otti todistuksen k?teens?. Tuntui v?h

yt kumminkin k?vi, vaikk

t?. Mutta puoliaan h?n urhooll

menn? kansakouluun. Minusta ei kumminkaan

ojankin osata luk

jaa ja maata kynt??, vaikk'

een kaikki, ett? sitte

a, ko

e tehd?? Aina vaan

on hyv?

? Mit? kiiret

?n pi

utta J

? Hanna jo seisoi tuolilla lasten kamarissa kirja

eip???, ?yski Jussi ky?kiss?. Ei se

tuossa paikassa. Ei nyt e

ai-? Noh, a

kun kerki?n. Eih?n sin

n? laita

?, menen.? Mari sieppasi kiiruusti veitsen ja asetin p?yd?lt? ja l?