e. Ja toimelias kyypp?ri, salvetti k?sivarrella, eh?tti

ollutkaan siell?. Agnes oli yksin, virui

ii

i raukeas

ett?

kipe?,

E

syn

n v?synytk??n

? Meihin

o el

ssa, sammuvassa naisessa ei ollut rahtuakaan siit? Agnesista, jonka olin lapsuudessa tuntenut, enemm

uusunpunaisessa aamupuvussaan, puoleksi ummistunei

ttaa minua? h?n kysy

l?ni, j

isessa laivassa. Mutta sit? ennen

ni s?

k? sin?

oinen h?mm?stys, ett? siit

ne mit??n huomannut, koska

nkin vaa

anen vaatteet

ii

Sitten h?n v?syneen?, aivan kuin sekin olisi ollut h?nelle liia

nkaan et ole

valitet

tetta

n?m? hetket tulevat, toivon aina,

ten useinkin n?it

H

ili suru

kun

? lu

t aina iloinen ja nauttisit

ulit siih

lin. Olethan seuroissa niin s?k

H

ista el?m??mme t??ll?

e tosin

kuitenkin

te viel?-suo anteeksi-niin alkuper?i

n kyll?stymiseen, on onnelli

aikka k?rsisin kahta enemm?n, en kuitenkaan vai

iell? miss? istuin lattialla matkalaukun ??

in t?yty

uden toverit voivat puhella kesken??n, vaikka ti

irve?sti muuttunut, Ag

isi minua en?? samaksi

tiet?isi sanoa, mit? s

jonka tunsin l

a en ole sama kuin t?n? p?iv?n?, ja ylihuomenna olen taas jotain toista.

niin

joka Antissa oli n?i

seen, josta tied?n, ettei h?n huome

nen sinua t?n? p?iv?n? miellytt??, se hyv?. Jos viel? huomennakin,

? jaksoi kohottaa jo p??t??n k??nty? minuun p?in

jos joku, johon sin? olet mieltynyt, h

n? olen m

?ll?, ylenkatseellisella ??nell? ja vaipui sam

? en ole mieltynyt kehenk??n, nii

sattuisit

in pit?? h?ne

ahtua, ett? h?n rakastu

emmoista ei vo

ori ja kaunis. Mu

n? kyll? osaan s?ilytt

h?nelle kirjeen. H

ha

na

oi, kun kyypp?ri oli sulkenut oven j?

el? uudelleen. T

? sait

helt

i n

ni kuu

anut odottamattomia esteit?.-Tiet?isitk? m

n ole

ni niin tyyneeksi

ole sa

h? na

n? naura

n te olette nii

it? naivisuutt

virkist??. Mit? sanoisit,

Purkaisin vaatteet l

iin p??n taakse ja ka

minua kuit

kysyin, kun h?n

eksperi

? ymm?rsin, mit? eksper

in h?n

Huomasi vaaran-j

in. H?n k??

? kenest

sta,

juuri. Et

suin

n?kisit h?net t?ss

?p?s

??neen, kurkkuani

ivuttaisin h?n

i kattoon yh?, ja h

t herkesiv?t heilumasta ja kasvoihin tuli j?llee

odottelin h?nen p??t?st??n

aatteet u

En min? viitsi.... Parasta kuin l?hden pois. Oikeastaan e

id?n paik

minun pit?nyt t?m? tuntea ... ja

kuitenkin k?yd? koti

la t??ll? toimeen. Kun kerran on j?tt?nyt n?m? pi

ovat mielest?si ik?vi?-hyv?! Se vika on jotenkin v

oa suoraan?

sano

kaikki-ta

nau

a sitten on

d?n kanssaan mit??n yhteist?, n?es. He kuuluvat eri maail

syd?mmeni pohjassa niin iloa t?ynn? siit?, ett? h?n l?ksi pois eik? en?? j??nyt t?nne s?rkem??n meid?n perheellist? el?m??mme pahemmin kuin h?n sen jo oli tehnyt

senlaisten ihmisten parissa, jotka jo luonteensakin kautta tykk?n??n erosivat meist?, jotka ytimeen ja perustuksiin saakka k?sittiv?t el?m?n toiselta kannalta kuin

jota olin pit?nyt el?m?n haluna, ei ollutkaan muuta kuin hetken huumausta, toivottoman v?kin?isi? ponnistuksia tyhjyyd

yt, samoin loiste silmist?. Suloinen h?n oli yht? kaikki, niin miellytt?v? tuossa raukeudessaankin, ett? kun vertailin h?nt? niihin kuviin, jotka entuudesta olivat h?nest? mieless?ni, en ollut varma, eik? h?n sittenkin ollut sympaathillisempi nyt kuin ennen koskaan. Siin? oli jotain niin k?rsiv?? h?nen katseessaan, kun h?n vaikeni ja ik??nkuin vaipui omaan itseens? j?lleen, ett? ehdottomasti

een tarkoitus-suuntaan, her?tti h?ness? ivaa ja halveksimista. Ja samaan arvoon h?n melkein laski kaikki l?mpim?t, syd?mmelliset tunteet ylip??nkin. Ne

laukkusi t?ynn?. Ei m

yl?s. Tied?tk?s, meid?n t?ytyy v?h?n virkist?? itse?mme. Sin? j??t t?nne sy?m??n p?iv?llist? minun kanssani-ei, el?

oi h?nelle k?skyn p?iv?llisist?

t, kun kaikki on valmiina ja

t, Agnes? Eth?n ole s

a. Taikka oikeastaan P

sin

i? En-en

kiharoitaan. Peiliss? n?in h?nen omituis

si n

. Nauroin kuin ajattelin, mink? vaikutuksen maht

rtoisit? Kosk

n Agnes huomasi, sill? h?n k??ntyi ?kki? p?in,

eilen. Ah, mit?h?n ajatuksia tuossa sinun pikku p??ss?si kumminkin lienee liik

laske tuonlaista l

a teit minulle niin suuren palveluksen ?sken ik??n. P??t?mme siis, ettet sin? lainkaan ole mustasukkainen, ettei semmoinen voisi tulla kysymykseenk??n, koska sin

Min? l?h

en viittasin, ei koskenut Anttia lainkaan, voit olla aivan huoletta. Sinun t?ytyy j??d?, Liisi. Kuinka-vihassako me nyt e

tuo

li niin vieh?tt?v?, osasi niin e

on sinulle

osiaan

un olemme ensin sa

? p?iv?llinen odotti m

mme s

rin oloista ensimm?isi? ruokalajia sy?dess?, vasta sitten, kun olimme tyhjent?neet lasin viini? kumpikin ja h?n uudelleen o

ui taaksep?i

isi hyv?, ett? ihmiset eiv

illen vastasin, sill? minusta tu

aisia ajatuksia, samanlaisia tunteita, samanlaisia k?sityk

tan s

ena seurauksena, ettei he

ntotti ei voi miss??n suhteessa olla eurooppal

eid?nkin molempain v

in, Agnes, kuin hottentotin ja eurooppa

ustusta t

an molemmat

kuluneita

otuudet el?m?n ohjeina. Usko Juma

usko ku

gn

keng?t ovat minulta a

En osannut muuta

roi, sin? jo heti

ed?, mit? meill

?. N?es,-me k?velemme molemmat y?n vanhalla j??ll?, ja molemmat tulemme ennen pit

t puhua tuolla taval

emmin. Sin? raukka et kummin

Etk? ollenkaan ajattele, ett? sin

e asiaan. Meill? on t?ss? vaan tun

ka s

l?hden Italiaan. Min? vastasin: en yksin?ni

ah

minulla on Pietarissa er?s hyv? yst?v?, oikein

ie

k?t?hden sin? n?yt?t noin

oi vakav

? minusta,

n. H?n on hyyr?nnyt minua varten kes?villan

in? matkustat? sain

eli salvettia polvellaan ja katseli

teni toveri, muistin h?net t?ll? hetkell? niin el?v?sti semmoisena kuin h?n siell? istui luokalla omalla paikallaan, toisen rivin reunassa keskik?yt?v?n luon

e menette a

kysymykseen, sill?

kummi

hymyili. Muista nyt, Li

rilaisia, s

gnes, oletko s

kukaan ihminen onnellinen? Ei! Min? vakuutan sinulle, ettei kukaan ole. Jo

a on kumminki

erinpohjin se

miehest?. El? l?hde h?

ett? j?isin t?

, sill? h?n varmaankin huomasi, etten mi

id?n parhaimmat miehenne p??st? py?r?lle. Seh?n olisi ainoa hauskuus, mik? minu

ryhty? johon

l?hte? k?ym??n t??ll? Suomessa. Mutta nyt tied?n olevani siihen mahdoto

eihins?, ainakin h?nen silmiss??n oli omituinen poissa oleva

isi itsens? yl?s, huokasi

ksi et saarnaa m

ei se kumminkaan

aan. Siin? olet

yisin sinulta

a ku

i ajattelet t

suudestaan kukaan ihminen tied? mit??n. Ottaa p?iv?n vastaan semmoisena kuin se tulee, nauttii

ken t?m?n ohessa tunnu hirmui

apauksessa kadehdi niit? ihmisi?, jotka pit?v

taaskaan pu

? h?n kysy

t?

ittaisin sinulle t?nlaisia asioita. Mutta sin?

k? v?linpit?m?

vostu. Olet kenties pikkuruise

per?t?n. Sin? vaan tahdoit koet

naur

yt iski

totta? Voi, sano, sin? ni

vai rasittaa se

tkin narrata

n se sinulle kuitenkin selvi?isi. Vai kuinka? Eik? minun kalliit pukuni ja kaikki n?m? korist

ut sinne

le ansainnut, h?n lausui kevyesti ja huolettomasti. Pi

. Nousin yl?s p?yd?st?, ja v

unasta ulos, ett? p?

no vaan suoraan

?n sinun p

ki? hypp??v?n y

in

?hti na

minun puolestani?

Agnes suorana, ylpe?n? ja komeana. H?n mittaili minua

nee h?pe?m??n? h?n kysyi,

inun se tiet?

llin h?nen pit?? huolta toimeentulostani? Teenk? mielest?si h?nelle siin?

le muistoakaan j?ljell? ent

ihenk? ny

?rsp?ill??n takana olevan tuolin karmiin ja anto

? Min? otan vaan niin kauvan kuin minulle vapaasta tahdosta annetaan, he taas valvovat etuaan ja vaativat ett? mies sitoutuu he

tiv?t minua niin, etten

atsoi k

ole aikaa en??

toimittamaan tavarat rantaan

telet siel

ink?laisena sinua maht

?. Ehk? laupe

ule

et vaan kerrottavan yht? tai toista, josta si

a yht??n oikeat

? kaipaakaan. L?ht??n pois, sin? tie

tah

ileminen olisi juohtunut mieleenik??n, h?n huolettomasti joko pyyhki pois taikka asetti yl?s alaisin eteeni. Ja vaikka kyll? tiesin, ett? h?n oli v??r?ss?, en kuitenka

n matkapuvussaan, valkoinen harso kasvoilla, ilmestyi kynnykselle, teki h?nen ihmeellinen kauneutensa minuun taaskin n

ahdotonta. Ei tarvinnut muuta, kun h?n vaan loi tuon hempe?n, puhuvan, maneetillisen katseensa toiseen, silloin syd?n ehdotto

sta ei ollut h?ness? en?? merkki?k??n j?ljell?. K?ynti oli kevyt, joustava, liikkeet notkeat ja samalla pehme?n sulavat. En taht

ei sinulla olisi miest? eik? lapsia, nii

? en l

miksi et

imeen. Minua vaivais

aivan kannella, min? s

oka teit? vaivaa t??ll? kotona sitten? Minusta se paremminkin on "koti-ik?

din sanomaan j??hyv?isi?, sill? pelk?sin, ett? h?n

ulavan hempeyden takana l?yty?

ihailua heid?n kasvoissaan ilmeni, mutta Agnesin silm?t luisuivat v?lin

len p??t??n ja heilutti etemp?n? pari kertaa parasolliaan. En irroittanut silmi?ni h?nest?, ennenkuin laiva oli niin kau

iva oli n?kyviss?. Muu joukko h?lven

oko meid?n pikku maailmaamme t??ll?, ajattelin itsekseni

yydest?. H?nen intelligensins?, h?nen taiteellisen hieno esiintymisens?, h?nen loistava kauneutensa, h?nen stiilinen vartalonsa, aistikas pukunsa, plastilliset liikkeens? ja asentonsa,-ne kaikki yhdess? hurmasivat mieleni, ja kuitenkin asui syd?

eet, ja tunteeni olivat sen vuoksi olleet yksinkertaiset, ehe?t ja selv?t. Min? joko pidin ihmisist? taikka en pit?nyt, hyv?ksyin heid?n mielipiteit??n taikka en hyv?ksynyt,

tta Agnes olikin tuonut mukanaan niin paljon outoa, h?mm?stytt?v??, johon en entisist? kokemuksistani l?yt?nyt mink??nlaista vertaa. Uudet vaikutukset ajo

jos niin tapahtuisikin, muuttuisin intohimoiseksi, mustasukkaiseksi hirvi?ksi? P?yristytti, kun sit? ajattelin ja helpoittava

ikealta, kun olimme yhdess?, ik?v?lt?, kun emme olleet. Mutta sitten sattui er??n? p?iv?n?, muistaakseni se oli vi

anteeksi

soi syv?lle silmiini. Katsoin vastaan, hymyilin ja olin hiukan h?mill?ni. H?n suuteli ja

ssa v.