aitoin itseni jokap?iv?iseen asuun, ennenkuin otin lapset huostaani. Ehdinh?n viel? muuttaa sitten illaksi, arve

saanut ruuat korjatuiksi, astiat pestyiksi, ky?kin lakaistuksi ja itsens? viimein puetuksi. Katsoin kelloa v?h?n v?li? ja aloin jo tuskastua, sill? pelk?sin

Sain vaalia kaikkia kolmea yht? haavaa, mutta sit? olin tehnyt monasti ennenkin. En sii

joista, ei ruuasta, ei mist??n. KanniskeIin h?nt? ymp?ri huoneesta huoneesen, vein ikkunaan, n

? tahtonut mill??n antaa sit? pois. Min? sen otin v?kisten h?nen k?dest??n, vaan siit? h?n parkumaan ja Lyyli taas s?ik?hdyksest? alkoi hu

oittelin Ainoa, ettei h?n kilistelisi tiukuaan ja menin sitten katsomaan, mit? poik

hirvitti katsoa. Jouduin ep?toivoon ja harmistuin samalla. Olihan Antti jo iso poika, nelj? vuotta t?ytt?nyt, ei tuo ollut muuta kuin ilkeytt? ja vallattomuutta h?nelt?. Otin poikaa tukasta, mutta siit?k?s h?n par

r?tti Lyyl

kuului sopert

tuhma. Nyt ei ?iti p

tsoi silm?t suurina minuun, e

tti Lyylin? Ei ?iti hu

??-

he parkuivat kaikki

vitsaa, ellet herki? itkem?st?. N?hk??s, Lyyli raukka oikei

ovi k?vi, en liioin huomannut, ett? salissa joku liikkui.

gn

?? i

ilmi?ni ja ko

sten kanssa. Mutta palvelijani tulee tuossa paikassa, te

h?irit? itse?s

tyneet outoa ilmausta ja unhottaneet huutam

en ?sken ehtinyt niit? korjata. Kaiken lis?ksi olivat viel? vet?neet tuolit keskelle lattiata hevosilla ollessaan. Sanalla sanoen, koko huone oli ik?v?ss? ep?j?rjest

Vilkasin sivu mennen pe

tsa hiess?, hiukset h

e ik?n??n ollut pumpul

vanhaa,

sa tarkastella ja ihmetell?. Tietysti h?nen silmi??n loukkasi huonekalujen ja koko asumuksemme yks

elt? viel? hetik??n palaisi. Lyyli? t?ytyi pit?? syliss?, h?n parahti heti itkem??n,

vat marista. Kuiskaamalla

, vieras t?ti kuulee. Olkaa

ta sit?k?s siin? h?diss?ni jouduin ajattelemaan. Olin juuri jak

t heille sokuria? h?

, sopertelin min?

sit? muulla kei

voi, mik? el?m? siit? nousi! Kolmi??ninen huuto semm

siell? yksin??n salissa. Antti, etk?s herki?, suuri poika ja Aino samoin, ?iti antaa teille v

n Lyyli? k?sivarsillani. Antti seisoi

es-onko neiti We

tied?, mik? minut pelas

inka taivaan nimess? sin? o

nyt, Antti ku

sti paha siit?, ett? Agnesin piti sattua juuri t?t? surkeutta n?kem??n. Ei h?n ilmahkaan olisi saanut erinomaisen korkeata k?sityst? el?m?st?ni ja kotioloistani

, Lyyli, katso

ja maailman naisia vastaan? Ei pit?isi miehenk??n vaatia mahdottomia vaimoltaan, silloin kuin h?nell? on kolme last

l? edes noin paha

nen salonki-nukki vaimokseen. Silloin h?n olisi n?hnyt. Kuinkahan k

illit? toisten huutoa. Ja siihen p??t?kseen tulin, ettei mieheni ollenkaan osannut panna arvoa ty?llen

pynyt l?hes kaksi tuntia. Hermoni ?rtyiv?t, tunsin

teh

la hyv? naapuri, rouva Hartman, joka m

apsia olemaan siivolla ja lupasin tull

rkesi huutamasta. Luuli varmaa

iirein sanoin selitin h?nelle, miss? pulassa o

in ja min? p??sin muuttamaan toisia vaatteita Antill

etta, ja se minua rauhoitti. Eiv?t ehk? minua niin s

leikkikaluihin, Mari palasi kotiin. P??sin siit? taaskin

in rouva Hartmania sinne my?skin, s

?n kiel

semmoisten hienojen pariss

tu, koska tuskin huomasivat, kun sis??n tu

et, baletti, musiikki ja runous, harmoonilliseksi kokonaisuudeksi. Aaria oli musiikin korkein kukoi

oli muuttunut hienon maailman ylellisyyshuvitukseksi. Aaria taas oli korumusiikkia, rakennettu pelk?lle effektille, ilman l?mp??, ilman sis?lt??, aarian koko merkitys oli siin?, ett? laulajat p??sev?t n?ytt?m??n kurkkunsa kyky? j

vastua.-Voiko tosiaan v?itt??, ett? nuo mit?tt

ti h?nt? Agnes nauraen

taidemusiikkia, jonka ylimysvallan turmeltunut aisti on asettanut kunniasijalle,

le, niin t?ytyy teid?n kumminkin antaa tunnustusta Wa

siin? mit

on ilmestynyt muillakin aloilla, filosofiassa, kirjallisuudessa, yhteiskunnallisissa ja

yv?inen, ennenkuin kansan laulu tulee ase

s na

e puhutte t

ety

akavalta, ettei siit?

lis??: suomala

nen muide

nsimm?isen?

e ei viel? ole ehtinyt luotavaansa luoda. Mu

iv?t huvittavan Ag

anoi samalla keve?ll? iloisuudella, jolla h?n aina otti

musta. Eik? kest?vyytt? eik? tarmoa. Ne ominaisuudet on entisy

ustaa, ett'en sit? en?? paljon muista. Mutta tie

? min? sie

Katsomaan suurta

varten. Ellei s

?np?, ettek? muuta mielt?. H?n heitt??ntyi taakse p?in sohvassa, varma itsetieto

mit? s

t? vaan hymyillen, kokeneen maailman

man sulaa jostain ep?selv?st? vaikutuksesta. Agnes n?ytti sen hyvin huomaavan,

ten? Sanonk

nok

ollut en?? samaa voimakasta varmuutta kuin ennen. Agnes kumartui keve?sti sivulle

ahduksia ilmaisevan katseen? Oliko luoja varustanu

toisti Ant

toiseksi ihmiseksi. H?n pani

k? lu

ek? ve

Mutta Agnes heilautti p??t??n ylimielisesti, h?nen kasv

rmiin ja katsoi Agnesia suoraan silmi

te. Min? en

skalla ly

k? halua antaantumaan turhanp?iv?isiin koettelemuksiin.

i, tiesi

t? n?ytt??. Tosin h?n nauroi, mutta se tuntui minusta olevan t?ll?

a kuu

yl

ngin turvallisuudessa. Mit? silloin sanoisitte? Jos te yht'?kki?, kesken tukev

i my

jout

paras. Ihmei

uun alkoi keskustelu tehd? kiusallisen vaikutuksen, ot

in? oikeastaan v

on el?m? vapaata, ilo

y?skin hyvin

?, kuivaa ja ummehtunutta, niinkuin

ovinpa te-

ituista vaihtelua ja jossa ihmiset ovat hilpeit?, ?lykk?it?, kehittyneit?-ah, min? en tu

kyll? ymm?rr?n. Mutta Agnes, l?yd?tk? siell

nua ja hymyili

, sin? puhut

i p??t??n ja

s, kuinka se on tyytyv?inen el?m??ns?, hyrr?? silm?t ummessa, ilman huolta ja murhetta, eik?

?h?n ha

ssa ja ihmin

ja tuli

annuitk

si silm??ni ja sai min

i tyhj?st? suutu. Mutta nyt m

ko viel?

saavani viel? paljon na

ka, herr

Antti sulki sen omaansa. Miksi minusta t

na juhlap?iv?llis

asti, h?

n sitten

oitti, kun saattoi h?nt? aina portaille saakka. Ja p

pid?t

heti va

?n ole

en koketti h?n on. On turme

soimauksensa oikein hiveliv?t korviani. Mutta oma

aalinen h?n ennen

hyv?n, vaikka onkin joutunut pahojen vai

hd? miehet kaikki orjikseen. Eik? ollut h?nell?

han

arv

oi, ett? kaikki h?neen ihastuvat

tahtoisi, mutta h?n ei t

nsa enk? min? uskaltan