! Hljep

ana aamuna, kun kumea basso jossain k?yt?

?n?, havahdun kokonaan hereille ja kohoan vuoteessa istumaan. Huutojen ohella kuuluu

pomahtaa kuin tykinsuusta lenn?tettyn? korttelin paksuinen limpun nelj?nnes. Nyt vasta ymm?rr?n huutojen tarkotuksen. Kavahdan

iinni ja huudot: "hljep! hljep!"

maassa, jonka tuotteista leip? on huomattavin aine. K??ntelen saalista k?dess?ni, haistelen ja pist?n pienen mureneen suuhunikin. Kaikesta p??tt?en se on hyv?? ruisleip??, jota kyll? voi sy?d

??tt?en on t?ss? kuitenkin laittauduttava vaate p??lle. Hoh-hoi, kun tuntuu ty?l??lt? alotta

en. Sein?t ja katto ovat sile?ksi rapatut ja ?ljyv?rill? vaaleanharmaaksi maalatut. Sill? sein?ll?, jossa vuode on, n?kyy vahva p?lykerros, niin ett? siihen hyvin voi sormellaan kirjottaa. Lattia on sementist?, tuhkan harmaa, keskelt? kuopalle kulunut. Ikkuna, noin puolen metrin korkuinen, on per?sein?n yl?osassa. Siin? on kaksinkertaiset, kaukana toisistaan olevat lasit

istuimen virkaa. P?yd?n ja oven v?liss? on ylemp?n? sein?ss? viel? kaksi p??llekk?in asetettua levy? hyllyin?. Siell? ovat saaneet sijansa vangin ruoka-astiat: kattilan muotoinen, sis?lt? ja p??lt? tinattu kaksikorvainen kupariastia, joka seisoo hedelm?tarjotinta muistuttavalla alustalla

?? kohti on vesikrana ja sen alla suppilo likaveden kaatamista varten. Ja vihdoin per?nurkassa, saman sein?n puolella, avonaisena

ja toivoa suotuisampaa olomuotoa? Tutkintotuomari apulaisineen, vankilan monimiehinen p??llyst? ja suurilukuinen vartiakunta sek? senkin seitsem?t rautaovet salpoineen ja telkineen riitt?v?t kyll

ink??nlaista pesuastiaa, saippuasta ja pyyheliinasta puhumattakaan. Suomalaisen vankikopin kalustoon kuului siisti emaljinen pesuastia, moitteeton pellavainen pyyheliina, saippuanpal

nna ymp?rilleni, kunnes silm?ni pys?htyv?t ennen mainittuun soppa-astian alustaan. Siin?h?n paremman puutteessa sovelias pesuastia. Siihen sopii vett? suunnilleen saman verran kuin soppalautaseen. Lasken sen siis kranasta t?yteen, asetan W.C:n reunalle ja yks kaks on peseytyminen t?ydess?

en huutaa sielt? vartia: "dajte krushku!" ja kun en heti ?ly?, hokee h?n sana sanalta kiihtyv?ll? ?rtyisyydell?: "krushku, krushku, krushku!" ... viittoen samalla juoma-astiaa kohti. Tempaan sen hyllylt? ja lenn?t?n luukulle. Vartian seurassa on hurstihousuihin puettu likainen olento, joka rie

ani, samoinkuin teekannuni ja kuppini, ovat kaps?kiss?ni, jota herra ties annettaneeko lainkaan minul

alliseen kiehuvaa vett?. Vastaava ateria suomalaisessa vankilassa sis?lsi paitsi leip?? ja maitoa kuoriperunain ja silakan kanssa, sek? pienoisen voiannoks

la, opettaa vartia tuota pikaa vihaisin elein minut ymm?rt?m??n, ett? sana "musor" merkitsee rikkoja ja ett? minun on ennenmainitulla niiniluudalla lakaistava lattiani sek? ty?nnett?v? roskat kynnyksen

elemaan pari kyyhkysi?. Ne ovat n?ht?v?stikin tottuneet koppien asukkailta saamaan leiv?nmureneita. Alhaalta pih

in hypist?n pienen kipeneen limpun syd?nt?, kastan sen suoloissa ja ryypp??n haaleaksi j??htyny

dor Anarchistof, tipograf, pabjeshashnyj soldat, ijuli 1915." Siihen on siis vuosi taaksep?in piirt?nyt nimens? sotapalveluksesta, kenties rintamalta karannut sotilas, ammatiltaan latoja. Anarchist

istyslasin kansi risahtaa ja kun k??nn?n katseeni oveen, muljahtaa siell? vartian s

n?? Tuskin parin metrin v?limatka erottaa meid?t toisistamme ja siit? huolimatta el?mme kuin eri taivaankappaleilla. Ja samoin naapurit molempien sivuseinien takana sek? tuolla lattiani alla? Viime mainittu kuulee tietysti minun askeleeni ja arvailee, kuka m

artian k?si ojentaa avaimen tapaista. "Kravatj atkryjte!" sanoo h?n ja viittoo vuodettani kohti.

a. Ja kuinka yst?v?lliselt? tuo kova ja kapea makuutila nyt tuntuukaan, heitt?ytyess?ni siihen pitk?lleni. S

"abjet!" Sielt? kuuluu astiain kolinaa, askelia, suuren, kahden ka

t?? ryss??, josta min? en tietysti ymm?rr? sanaakaan, ennenkuin h?n alkaa viittoa hylly? kohti. Kahmaisen sielt? koko astiak

aksi hurstipukuista rangaistusvankia, joista toinen hoilauttaa saavista suurella kauhalla hernesoppaa astiaani, toinen paiskaa lautaselleni kasan jotakin puuron t

herneit? siin? kuitenkin on ja n?lk??ns? sy? sit? mielell??nkin. Toinen ruokalaji on valmistettu tattariryyneist? siten, ett? ryynit on joko h?yryss? pehmennetty tai kiehutettu niin kauan et

een ja heitt?ydyn vuoteelleni. Ehk?p? alkaa el?m? luistaa n?iss?

ista, koputtaa ja huutaa: "kravatj sakryjte!" Ei siis muuta kuin v??nt?y yl?s, niin unteloksi ja

a jollekin asialle koppiini. Kun p?iv?llisen j?tteet viruvat viel? p?yd?ll? k?rp?sten vilkkaa

isusti talteen. Mutta mit?maks, onhan Ven?j?ll? limppua! Nitshevoo ja soromnoo sellaisille pikku asioille! Niin, niin, onhan Ven?j?ll? vara tuhlatakin, vaikka toisaalta valtio on jo vuosikymmenet keikkunut vararikon partaalla. Samalla barbaarisella huolettomuudella ja luottamuksella paljouteen on Ven?j? tavallisesti kaikki sotansakin alottanut.

ikki, asettuu eteeni, nykii minua paidan hihasta ja turisee jotakin ven?j?ksi. Vastaan sanoilla, joita toistaiseksi parhaimmalla

ako shiu

- vastaan min? ihastunee

yytyv?isen? sille yll?tykselle, jonka h?n su

-suomalais-pohjalaisena tunnen mokomasta tsaarin orjasta olevani siksi kaukana, ett? mihink??n sukulaistunteiluihin ei kannata antautua. Kuitenkin kaikitenkin olen hyvill?ni, tiet?ess?ni nyt, ett? vartiain joukossa on siis ainakin yksi, joka jotenkuten osaa kielt?ni ja pystyy siis tarvittaessa tulkiksi. Muuten saan pian tiet??, ett? h?n on osaston vartia,

n siell? heid?n huostassaan, katsokoot itse. Mutta osastonvartia toistaa itsepintaisesti: a montako shiul paitoa, kalsonia j.n.e. Kyll?styneen? ilmoi

h?n t??ll? miest? sent?

ton ?ij? j?lleen ovelleni ja

?v?n nurkassa, jossa n?en kaps?kkini avatt

, - sanoo h?n tavaroitani

ihtaa h?n kuitenkin toiseen, pel?ten kai minun tolpponi sis?lt?v?n jotakin salaper?ist? ja vaarallista ainetta. Itse??n kaps?kki? e

uta kuin laskea ne, ainakin toistaiseksi, lattialle sein?n viereen. Surkeillen katson siin? hyvin silitettyj? liinavaatteitani, sill? lattia on kaikkea muuta kuin puhtaudesta kiil

ista siirrell? sek? etsi? patjasta niille soveltuvia laaksokohtia, sill? muutoin ei saa s?nky? painetuksi niin liki sein??, ett? se ulottuisi lukkoon. Toiseksi tekee t?m? s?ilytystapa niin esteettisess? kuin hygieenisess?kin suhteessa vastenmielisen vaikutuksen.

an aihetta ihmetell? ven?l?isten vankilaviranomaisten, samo

selee, mit? laatua kirjoja ne ovat. Kun Trastin kielioppaan sek? Lindstedin - sivumennen sanoen tuiki kelvottoman - "ki

kuitenkin koppiini, k?dess?

hiulle, - sanoo h?n tih

ja iloni on vilpit?n, saadessani ne n?in odottamatta ajan kulukkeekseni. Tulkitsen siit? kiitollisuuteni ?ij?lle, jota hentoisin taas vaikka sukulaisuudellani k

ruttaa kirjan maatuskalle tai mutsholle, niin s

l? min? haluan kirjottaa se

sek? kehottaen olemaan uskomatta mit??n kohtalostani mahdollisesti liikkuvia huhuja, sill? arvaan, ett? k?rk?s ja kaikkea suurenteleva huhu ennen pitk?? tiet?? minut "aivan varmaan" hirtetyksi. Toisen ki

ntarmien huomiota h?neen. Mutta kun tied?n h?net puhtaaksi kuin pulmusen niihin ep?luuloihin n?hden, joita itse?ni vastaan on kohdistettu, arvelen h?nen helposti kest?v?n

rigatovitsa" tulee koneellisesti ja venytetysti. Tuo j?lkimm?inen sana on minulle viel? toistaiseksi outo ja kun guljatjsanan tied?n merkitsev?n k?velemist?, olen aluksi ep?varma, onko tarkotus hoputtaa vankeja k?velem?

n ja viittaa p??ll??n

dva

lkee toinen vanki ja saman matkan j?less?ni tulee kolmas, naapurini toisen sivusein?n takaa. Joka rapun k??n

asta kapeat, ulkoa lukittavat ovet ja samaisen keskustan p??ll? on katollinen silta, jossa k?velee tai istuksii puolikymment? vartiaa, niin ett? seitsem?ntoista samalla kertaa k?velem?ss? olevaa vankia ei suinkaan ole oman onnensa nojaan j?tettyj?. Karsinan toisella seinusta

kerroksena. Tekee niin masentavan ja toivottoman vaikutuksen, antaessaan katseensa liukua pitkin noita loppu

a viilaten ty?skentelee joitakin rangaistusvankeja. N?enp? er??ss? kohti kaiken muun t?ryn joukossa kasan pinkkoihin sidottuja tuohilevyj? ja koetan turhaan arvailla, mihin niit?

i on s?rmik?st?, tyly? ja harmaata sek? vahvan p?lykerroksen peitt?m??. Ilmassa tuntuu milloin mit?kin v?hemm?n miellytt?vi? tuoksuja eiv?tk? auringons?teetk??n yll? t?nne pohjalle, jossa kurja syntinen

utkintotuomari Mashkevitshin luo. Mutta kohtauksestani t?m?n t?rke?n ja suomalaisten "aktivi

ly? kuusi ja samalla

- Kipjetok

a otan sokerit ja keksit esille. Kuin talon tapoihin tottunut ainakin ty?nn?n heti luukun auettua juoma-astiani esille ja saa

tt?. Hiljalleen nautiskellen juon sit? kokonaista nelj? kuppia, vetelen savuja ja tunne

is niin mukavaan makuuasentoon kuin se karulla vuoteellani suinkin p?ins? k?y, sytyt?n paperossin ja avaan eteeni Bragelonnen. Mutta huomio ei tahdo kiinty? luettavaan, vaan kirja painuu omia aikojaan rinnalle ja aja

htaa k?yt?v?st? keskelle

a nousen istualleni ja mietin tuon huudon merkityst?.

isin, enemmill??n kuin puolillaan jotakin sinert?v?n harmaata ainetta, josta ei tarkalleen voi sanoa, onko se puuroa vai velli?. L?hemmin tutkiessani huomaan, ett? se o

kaa katkaisee miesjoukon t?ytt? kurkkua huutamat vastaussanat, mitk? t?nne asti kajahtavat sekavana kuin koiran haukunta: vau-vau-vau! Vuorotellen laul

iin k?yt?v?ss? kuin pihalla ovat vaienneet. Silm?ni painuvat kiinni, mutta horroksen l?pi kuulen viel?, kuinka tirkistyslasin kansi sil

lernajassa on p??ttynyt