assa k?ynti?. Kaikki on minulla t?st? l?hin uutta sek? omiaan pit?m??n mielenkiintoani vireill?. Uteliaisuus on, ainakin t?llaisissa olo

aloni ja sanomalehtimiehen tavalla kiinty? tekem??n huomioita ymp?rill?ni

pitkine kauhtanoineen. Mutta sen eleiss? on viel? jotakin nuorekasta ja hampaat ovat ehe?t ja valkoiset. H?n istuu kuskipukillaan puoleksi meihin k??ntyneen? ja alkaa vilkkaasti jutella saattajaini kanssa, jonka kest?ess? h?n koukkuisella etu

ainaa suunnat ja katujen asemat mieleeni, sill? moniaan hetken kuluttuahan min? j?lleen olen suljettuna nelj?n sein?n sis??n sek? n?k?alani rajotettuna v?himp??n mahdolliseen. Tunnen asemani hieman sam

ipii l?hemm?s ja Nevan rannat, joilla siihen saakka on vallinnut er?maiden neitseellinen rauha, muuttuvat siksi n?ytt?m?ksi, jossa n?m? kaksi niin tuiki vastakkaisilla ominaisuuksilla varustettua rotua vuosisatojen kuluessa t?rm?iliv?t yhteen. Hengess?ni n?en min? suuria suunnittelevan Tuomaspiispan mahtavine ristilaivastoineen pyrkiv?n yl?s Nevaa sek? sitten palaavan ly?tyn? ja suuret unelmat s?rkyn

raahattiin t?nne Nevan rannalle ja jotka vieraalle kansalle p??kaupunkia rakentaessaan sortuivat tauteihin ja kurjuuteen. Rajuna kuohahtaa minussa t?t? kaikkea muistaessani viha - viha ei ainoastaan tsaarivaltaa, vaan koko t?t?

kanuunoita! - havahuttaa

korokkeella rivin vanhanaikaisia j?ttil?issuuria kanuunoita. Mutta n?ky ei suinkaan ole omiaan johtamaan minua pois ?skeis

i ja sit? vastap??t?, toisella puolen Liteinajaa, on Pietarin piirin hovioikeu

Santarmit tyrkkiv?t h?nt?, mutta hyv?n aikaa kynsii h?n itse??n kyljelt? jos toiseltakin, ynisee ja k?hnii, kunnes viimein alkaa haukkuma??nell? turista jotakin, mist? tuntuu v?hitellen k?yv?n selville, ett? olemme kokon

ison jonkunlaisessa kansliahuoneessa, jota vaisusti valaisee vihre?verkaisen p?yd?n p??ll? riippuva s?hk?lamppu. P?yd?n takana istuu nuori ja hintel?, upseerin asussa oleva mies, joka puhuu kiu

n oudolta kuin se kuuluneekin, tuntui minusta sent??n ik?v?lt? erota tuosta santarmista, sill? osasihan h?n kuitenkin suomea ja oli sen kautt

ttamaan kaps?kkini ja palttooni

ovia - vahvasti raudoitettuja, mustaksi maalattuja, synkeit? ovia. Ilma on raskas ja ummehtunut, siin? tuntuu jauhojen, mahorkan ja t?k?tin yhtynyt tuoksu. Risahdustakaan ei kuulu ja et??mp?n? vilahtaa vain ??neti hiipiv?n y?vartian haahmo. Minusta tuntuu, ett? noiden mustien ovien takana lep?? joukko ikuista untaan nukkuvia vainajia ja kammoksuen min? odotan, milloin vartia pys?htyy, avaa yhden noista ovista ja ty?nt?? minut sis??n. Mutta h?n jatkaa matkaansa ja k??ntyy

loppumattomme oviriveineen ja rautaportaineen. Teen johtop??t?ksen, ett? k?yt?v? ulkoseinitse kiert?? ymp?ri t?m?n suuren suuren vankilarakennuksen ja vankikopit, joit

ltuamme huomaan, ett? t??ll? on viel? kaksi koppikerrosta p??llekk?in - siis kaikkiaan kuusi kerrosta. K?yt?v?n k

jani kanssa. Min? saan laskea kaps?kin ja palttoon lattialle, saattaja

kohdalla pys?htyy vartia, avaa yhden noista mustista ovista, joka ??neti k??ntyy saranoillaan ja jonka yl?puole

asteluihin; sill? vartia viittoo minua riisuutumaan. Sit? mukaa kuin p??stelen vaatekappaleita p??lt?ni, k?y h?n ne tarkoin l?pi, nuuskii jokaikisen poimun ja k??nt?? nurin taskut, joista h?n tyhjent?? p?yd?lle kaikki

ker??ntyneit? esineit?. Miltei henke? pid?tt?en min? odotan, mik? on oleva paperossieni ja tulitikkujeni kohtalo. H?n j?tt?? kummatkin p?yd?lle j

attaa k??nt?? yl?s ja lukita sein??n kiinni. Siin? on meriheinill? t?ytetty, kovaksi tallaantunut ja monikyhmyinen patja sek? p??nalunen samaa maata. Peitteen? on kaistale likaisen harm

en yl?osassa olevan pienen ja py?re?n tirkistyslasin kannen ripsahtavan, samalla kuin lasin takana vilahtaa

uksissani kopista koppiin ja tutkistellen niit? lukemattomia el?v?n? haudattuja, joita t?m?n kuolleen talon muurit sis??ns? k?tkev?t ja joita kaikkia yhdist?? viha tsa