tkin. Kuljettiin yht? matkaa eik? puhuttu ensin pitk??n aikaan, ei niin sanaa. Alkoivat jo l?hesty? Edlan kotia, kun Woldemar kysyi, oliko h?n lukenut tuon kirjoituksen. Kyl

maksi. Kysyi, oliko n

mut

a Olgalle. Olivathan luvanneet, ettei

pian, tuoll

ut

Edlan luokse menossa. Woldemar otti heilt? j??hyv?iset ja Hanna huomasi, ett? h?nen katseensa oli suru

in. Kello oli jo noin kahdentoista seuduissa; is?ll? oli vieraita, viini-karahviini oli viety sis??n. Kaksi herraa kertoi Miina siell? olevan, Vaajasalon Sassa herra ja vallesmanni Dahlgren Kiuruvedelt?. ?iti luki Nordbergin postillaa ruokasalissa, kun is? tuli ilmoittamaan, ett? h?n oli pyyt?nyt heit? j??m??n p?iv?lliselle. Ei se ihan hyvin sopinut ?idin mie

i Vaajasalon is?nt?? kansan kesken yleisesti sanottiin, seisoi pianon alap??ss?, hypisteli kellon vitjojaan ja katseli Hannaa, silm?t puoliummessa. Posket h?nell? olivat pulleat ja harmaan kalvakat, huulet paksut ja leuka lihava. Hannaan h?n nyt niinkuin ennenkin teki vastenmielisen

?n enemm?n. Hanna ei osannut muuta, ja sitten h?nell? oli niin paljon lukemista. Vaan is? ei antanut h?nen menn?; soittakoon viel?, t?ytyi h?nen toki osata kun monta vuotta oli ottanut tuntia. Ja uudelleen t?yt

si Olga puoli??neen. ?Ne

et

mar ja

e. T?ytyy soittaa

J?t? heid?t ja tule

n vaikka m

id?n seurassaan, niin, t

, hyi, kuinka s

si j?ljess

a, O

an katsoi viel? taakseen ja huus

sinua est?? tulem

. Hanna palasi sis??n jotensakin nolona

heit? seuraavana sunnuntaina Vaajasaloon; h?n tulisi itse noutamaan. Su

mielell??n olla ulkona sunnuntaisina. Hannalta ei erityisesti kysyttyk??n; seurasi niinkuin itsest??n, et

menneet, jossa lauloivat ja hyppiv?t ja keikkuivat monta tuntia. Ehk? siit? nyt syntyisi juttuja kaupungilla, mutta syntyk??n vaan. Ihmiset saivat puhua mit? hyv?ns?, he eiv?t v?litt?isi, ei tippaakaan. Ei tippaakaan, toi

okka oli v?h?isen niinkuin v?synyt. Kev?tilmako sen lienee vai

isivat sattuneet jossakin yhteen, mutta silloin t?ytyi l?hte? Vaajasaloon. Edell? puolenp?iv?

arkastivat heit?, taitamattomia tytt?parkoja tutkivalla katseella ja l?ysiv?t varmaan aina jotain moitittavaa. Pelvosta tulikin heid?n seurassaan tavallista j?yke

h?n taaksep?in ja tunsi aina tuon vieraan k?sivarren ymp?rill??n. Kadunkulmassa kun k??nnettiin se tukevasti tarttui h?neen kiinni vy?t?isten kohdalta, sill? reki v?h?n luikui. Hannasta tuntui pahalta, h?n v??nsi p??ns? syrj??n ja katsoi toisaanne. Samassa n?ki h?n Woldemarin, joka seisoi kadun reunassa, s

n eteen. Sassa h??ri h?nen ymp?rill??n, auttoi h?nt? reest? ja otti etehisess? p??llysvaatteet huostaansa. Saattoi h?nt? sitten komeaan saliin, jonka alaslasketut uutimet ja tummat tapetit tekiv?t puolipime?ksi. Per?sein? oli t?ynn? korkeita kasveja; huonekalut, jotka olivat asetetut ulommaksi lattialle tahalliseen s??nn?tt?myyteen, n?yttiv?t peloittavan ylpeilt? silkkip??llyksineen korkealle kohonevilla t?ytteill??n. Salin ylh?inen isoisuus painoi Hannalta kaiken rohkeuden alas; h?n tunsi itsens? nyt mit?tt?m?n pieneksi eik? halveksinut en?? herra Wiiki?, joka liikkui luontevalla varmuudella t?m?n komeuden keskess?. Molemmilla sivuseinill? olivat kaksipuoleiset ovet auki toisiin huoneisiin, yht? korskeasti sisustetut nekin. Neiti Wiik tuli hymyillen vastaan ja vei h?nt? p?yd?n luokse istumaan. Is? oli enn?tt?nyt edelt?, Hanna kuuli h?nen ??nens? oikeanpuoleisesta huoneesta, jonne herra Wiik nyt meni, j?tt?en h?net vastaiseksi sisarensa huostaan

o edellisen? p?iv?n?. Heid?n ja neiti Wiik'in v?lill? syntyi kohta vilkasta sananvaihtoa eik? Hanna osannut muuta kuin ihmetell?, miten liukkaasti puhe sujui noilta seurael?m??n tottuneilta maailman ihmisilt?. Ei h?n

ollut ??rett?m?n hauska matka, mutta v?h?n kylm?, ja nyt heid?n t?ytyi heti tanssia, ett? l?mpeneisiv?t. Neiti Munsterhjelm, joka ensiksi oli saanut p??lt??n, juoksi suoraan pianon luokse ja soitti loistavan valssin: parittain tanssivat muut j?ljess? sis??n sen mukaan kun naiset olivat valmiit. Ymp?ri huonetta lensiv?t, Sassa siirsi muutamia huonekaluja tielt? pois ja tuli pyyt?m??n Hannaa, joka istui puoleksi piilossa kahden korkean kasvin takana. Pariin kertaan kierrettiin sali, sitten vet??ntyi Hanna takaisin soppeensa ja Sassa meni kumartamaan muille. Kahvia ja p

? h?n sai vaipua, siell? miss? istui kasvien takana, pieni, hiljainen koulutytt?. Muut h?net pian unohtivat, ei tahallaan, mutta huomaamattomuudesta. He olivat omassa maailmassaan ja nauttivat seurael?m?n hurmaavaa ilo

aan kuin h?n, Silm?t loistivat ja huulet melkein aina olivat suloisessa hymyss?. Jotain arvokasta h?nell? oli ruumiin koko asennossa, erinomattain siin? tavassa, jolla h?n kantoi p??t??n. Semmoiseksi, kun voisi tulla! Hanna ei voinut silm

ionsa k??ntyi sinne. Avonaisesta ovesta h?n n?ki, kuinka ne panivat sokuria lasiin, kaasivat kuumaa vett

H?n voi pahoin, oli sairas ja tahtoi kotiin. Jos neiti Wiik olisi hyv? ja pyyt?isi velje??n sanomaan is?lle. T?ytyisi heti p??st? l?htem??n, h?n muuten tukehtuisi. Naiset h?mm?styiv?t. He hiljeniv?t kaikki ja kokoontuivat h?nen ymp?rilleen. Eik? olisi parempi, ett? h?n panisi v?h?ksi aikaa levolle sivuhuoneesen, ehk? se menisi pian ohitse, arveli neiti Wiik. Mutta Hanna ei ottanut kuullakseenkaan, kotiin vaan pyrki; neiti Wiik kutsui velje??n kynnykselle ja kertoi h?nelle siin? kuiskaamalla asian. Herra Mellin kuuli, nousi kohta pelip?yd?st? ja j?tti kortit tois

ttelem??n h?nt? rekeen. Hanna pyysi syd?mess??n anteeksi, ett? oli tullessa halunnut antaa h?nelle korvapuustin. Kuski sivalsi hevosta piiskalla

kaltanut sanoa, ettei h?nt? en?? vaivannut mik??n, ett? h?n jo oli ihan terve; pelk?si, ett? is?

se ja loi silm?ns? yl?s avaruutta kohden, katseli t?hti? ja ajatteli niit? suurina taivaankappaleina, jotka ??rett?myydess? m??r?tty? rataansa kiersiv?t. Ajatus pyrki tunkeumaan kauas, pyrki k?sitt?m??n rajattomuutta ajassa ja paikassa, mutta v?syi pian ja palasi takaisin omaa

i kuulunut etsitty? miss??n. Kukkatorin viimeisess? k??nteess? h?n seisahtui puhelemaan toverien kanssa, joista h?nen t?ss? piti erota. Pisti toisen jalkansa lirisev??n ojaan ja katseli, kuinka vesi huuhteli kalossista likaa pois. Sitten silm?t taas l

n aineen kun saivat tenteeratuksi, tuli toinen. Woldemarilta oli ylip??t??n k?ynyt hyvin, sen Olga tiesi. Ja sitten h?n jo er??n? p?iv?n? kertoi kohdanneensakin h?nt?. Olivat puhuneet Hannasta, mutta Olga ei tahtonut ilmoittaa mit?. Hanna sai kauan h?nt? kiusata ja viimein se sitten tuli ulos. Woldemar oli sa

puristuivat kokoon, syd?nt? vihlaisi pahasti, mutta sanaakaan

n, porahti ja sammui. H?n her?si kuin unesta. Raapasi tikulla tulta ja sytytti uuden kynttil?n. Seisoi siin? hetken v?syneen? ja pyyhki k?sivarrella hiuksia yl?s. Valittava huokaus nousi syv?lt? h?nen rinnastaan. Sitten k?det ristiss? seisoi hiljaa taas. Silm?t sattuivat paperiin, joka oli h?nen edess??n. Sanat ?sinun Woldemarisi? irvistiv?t siell? h?nt? vastaan. H?n otti pap

s? vasta oli her?nnyt tiedon halu ja j?rki oli ruvennut asioita k?sitt?m??n. Kiihke?ll? innolla he pyrkiv?t oppiaineissa eteenp?in, tunnit meniv?t kuin siivill?. Ja nyt se juuri loppuisi, loppuisi koko ij?ksi! Eik? heill

t, Woldemar niiden joukossa. Hanna ei sen j?lkeen ollut h?nt? n?hnyt. Yhden ainoan kerran h?n yritti tulemaan vastaan, mutta Hanna kun huomas

vat, joka usein tapahtui, n?ytti silt? kun Hanna ei olisi kuunnellut. Ja nyt

n. Se v?kisenkin h?iritsi h?nt? ja esti t?ydellist? antaumista uskonnollisten liikutusten valtaan. Siit? h?nelle syntyi polttavia tunnonvaivoja, varsinkin viimeisin? p?ivin?, kun rovasti heille niin kauniisti puhui ja muut tyt?t kaikki kauheasti itkiv?t. Kyll? h?nkin itki, mutta ei niin hartaasti kuin olisi pit?nyt, eik? niin

??ns? ymp?ri ja pujahti ulos taas. Ja h?n kertoi siit? riemuten toisille; Hanna rukoili, ett? Jumala antaisi h?nellekin merkin, se olisi h?nt? suuresti lohduttanut. Mutta turha o

olla virren: ?Jesu yst?v?n on paras.? Rovasti antoi heille merkin langeta polvillensa. Tyt?t itkiv?t melkein ??neen, mutta Hanna vaan vapisi. Virren s?velet t?yttiv?t koko avaran kirkon; ehk? seurakunnan esirukoukset jotain vaikuttaisivat heid?n hyv?kseen, h?nenkin, joka huonoin oli. Hanna tunsi harrasta kiitollisuutta kaikkia noita rakkaita ihmisi? kohtaan, jotka istuivat penkeiss? ja h?nen puolestaan Juma

ollista koskivat. Is? ja ?iti tulivat my?skin ripille, molemmat olivat mustissa vaatteissa. Aamiaista ei sy?ty, juotiin vaan kahvia leiv?n kanssa. Totisia olivat kaikki, ?iti luk

anpalveluksen alkamista odottivat. Levollisempia he olivat ensimm?lt? kumminkin; silloin ainoastaan s?v?htiv?t kun pappi alttarille tuli, kantaen k?dess??n hopeista astiaa, jonka p??ll? oli purppuranpunainen, kultaompeleilla koristettu peite. J?nnityksell? he my?skin katselivat, kun h?n kaasi viinin karahviinist? kalkkiastiaan, josta sitten heille tarjottaisiin. Mutta kun pappi saarnan j?lkeen alkoi messun, silloin rivit painuivat alas, kasvot peittyiv?t nen?liinoihin, hartiat nou

i viimeisen? p?iv?n?, heti sen j?lkeen kun rovasti heille niin liikuttavasti puhui, tiuskasi er??n koulutoverin veli: ?mene hiiteen?, kun sisar h?nelle hiljaa jotain sanoi. Tyt?t sen kuulivat ja kauhistuivat. Mink? kirouksen h?n, poloinen, vet?isi ylitsens?, kun oli noin paatunut. Ja v?h?n he sivu

umuun peittyiv?t esineet h?nen edess??n. Mutta langetessaan polvilleen siell? pyhimm?n paikan luona, t?ytti yksi ainoa tunne h?nen sielunsa, Jumalan l?sn?olon tunne. Kaikki muu katosi, ihmiset ymp?rill?, kirkko ja koko maailma iloineen, suruineen; h?n tiesi vaan olevansa likell? Jumalaa, sai vakuutuksen siit?, ett? h?n oli l?yt?nyt armon ja otettiin lapsena vastaan. Mik? suloinen lepo, mik? ta

isoi luona ja katseli sit? tyytyv?isen?. Heill?kin oli n?lk?, paastoomisen j?lkeen tuntui tyhj?lt