avallisissa oloissa hiljainen ja hillitty ??ni oli ny

?rjesti opettaja pojat salissa kunniatervehdykse

v? s?, t?nn

ttohon ny

istus, siin?

kaus poh

it? oli 5. Kukoistavilla kasvoilla pakkasen purema helakkuus punersi raikkaana kuin kev?inen aamu. Poikain ??n

u ja

emme Suomea

oiveitak

n? liittoho

hukoon ko

enori sai maalarin huomion vihdoin kokonaan kiintym??n aivan kuin h?n olisi muistellut jotain h?m?r?? tahi kuunnellut jotain hyvin kaukaista. Silm? tuijotti Kustaan silmiin. Piipunperien kaivu j?i puolitieh

n Liisa. Tytt?jen t?it? pojat kilvan levittelev?t ja kehuvat. Tyt?t taas maksavat tutkimalla ja kehumalla poikain t?it?. Rupatus k?y vilkkaana porinana. Mutta kun asi

se huomaamattaan, Sohvin mukana. Tyt?n valtaava, keltaisenruskea tukka roikkui kahtena palmikkona pitkin selk?

lun alaisena. H?nen kasvonsa joutuivat k??nty

i yli lattian. Kas, miten h?nen pieksujalkansa nousee kuin pontimen ty?nt?m?n?! Tytt?

t?? maalari saada

? kysyy pari, k

imme laulaa siihen aikaan ja jonka laulamisesta meit? kerr

istelevan muistiaan. Parvi

kaa nyt

ja Hildan laulu ..

istelevat jotkut. Mutta

k?ynyt puhe

se vallesmanni kehtas meit? sakottaa siit?, kun k

alari mui

in. Siin? oli,

i sek?

morsia

ina k

kkaud

t, muis

ista

ja ruostunutta s?velt?. Nuoret ymp?ri

ri ja

vaan my?

oli Hi

astansa

sen ri

ussansa

liin h

kaunii

i rakk

iku Mikkeli-y?n laulusta 40 vuotta sitten. Kuuli aivan hyvin, e

i Kaliforniaan eik? t

k?yh?. Ja se Hilda

??lt? P

taht

alifo

na l?h

i minut

d?t er

en mie

lpa ar

??. Maalari ra

akotettiin? ky

kka t?m?kin oli painettu viisu, istuin min?kin siit? nelj? vuorokautta vesikopiss'. Ja meit? oli 9 n?it? Jokirannan poikia. Eik? me sill? kertaa

aitte huu

o n

*

ssa. Siell? oli ollut hauskaa. Illan mittaan oli mielialassa tuntunut niin omituinen nousuliike.

s? Muutamia kuukausia takaperin tuossa samassa salissa oli aiva

ieless?: oliko h?n siihen vaikuttanut? Mutta ei vastannut siihen ehdottoman my?nt?v?st

?n? Olisiko siin? ehk? se vanha jokirantalai

viel? nukkuisivat kuin viime vuonnakin. Niille maille tultua t?ytt?? syd?men kuohahtava ilo. Tukev

a ja murisee itsekseen. Nuori opettaja ei ole kuulevi

t?? t

korjausta varten. H?n siirt?? ne konemaisesti

n, sis??np?in k??ntynyt hymy huulten ymp?rill?. Silm?t tirkist?v?t, aivan k

o ja edelleen sis??np

jupisee, ja suu men

an ravistellen, aivan kuin vapautuakseen mielentilastaan, juo h?n lasilli