Muistojen komeroista

Viel? eilen oli ollut kuiva s??. Aurinko oli heloitellut korkealla. Taivaan sini oli ollut kirkas; vain muuan pilvijoukkue oli purjehtinut sen tyynt? ulappaa ja jo pariksi tunniksi peitt?nyt auringon kultaisen ter?n.

Silloin tuntui ilman v?riss?, tuulessa, jopa maassakin syys. Se painoi pimentonsa jo ihmisotsallekin.

Ihmiset p?lyiv?t ymp?rilleen. Ja katso! Kellastuneita lehti? puissa joukoittain. Tuossa tuulenpuuska jo kiid?ttelee kirpoutuneita lehti? pitkin maata ja ker?? niit? kinoksiin ojanreunamille nokkospensaisiin ja pitk??n, vanhaan hein??n. Ruohikoilla ja puutarhoissa lakastuneita kukkasruumiita. Pelloilla, miss? ?sken viel? ter?inen vilja aaltoili el?m?ntuntoisena, seisovat nyt kuhilaat, v?k?isin? merkkipylv?in? kes?n ja syksyn rajamailla.

Niiden ohitse ei kes? koskaan el?v?n? k?y.

Toisilla pelloilla jo karja s?nke? polkee, sill? elo on riihess?. Ja viel? toisilla pelloilla viheri? rukiinoras hymyten viittaa uuteen el?m??n, tuolla talven takana...

Illan tullen alkaa sataa tihuttaa. Samalla tuuli yltyy. On lauantai. Ja kun illalla menn??n saunaan, on pime? ja sataa rankasti.

Syksy on tullut.

Seuraava p?iv? on sunnuntai. Aamulla on hetkinen aurinkoa, mutta sen loisto kohtaa kaikkialla kosteata, joko limaista, v?lkkyv?? tai r?nsistynytt?, joka ei en?? kuivu niin kuin kes?ll?. Ihmismieless? her?? kaamea tunto kaiken katoavaisuudesta. Kes?n ihana kuva v?reilee mieless? kuin autereisessa avaruudessa joskus v?reilee laulava leivo. Ero on vain siin?, ett? leivo lumoaa tunnelman paikalleen, mutta kes?? kaipaava ik?v? palaa menneeseen, sy?ksee sielt? syysmyrskyn ajamana takaisin kuin rauhaton pakolainen. Mieliala on silloin kuin tuulenhenk?ys, joka puhaltaa t?ll? kertaa etel?st?, seuraavassa silm?nr?p?yksess? mylv?ht??kseen pohjoisesta, aivan kuin itsekin sekavassa ep?tiedossa: eteen- vai taaksep?ink?? Niin mielialakin ensimm?isell? syysmyrskyll?. Se tuijottaa kes?n muistoihin kuin lumottuna, mutta kun ne karkaavat, jo siirtyy tuleviin: kuvastuu mieleen lunta ja pakkasta, talven tyynt? rauhaa.

Mutta koko sunnuntain keskip?iv?n sataa. Illan tullen on mieliala apea ja ruumista v?risytt??, sill? l?mp?mittari on laskenut ja yksinkertaisista ikkunoista tunkeutuu huoneeseen kolkkoa kosteutta. El?m? tuntuu tukalalta. Ihmiset nojailevat ramautuneina ja odottelevat maanantaita. Olisi edes ty?p?iv?, saisi aikansa kulumaan. Nyt ei viitsi edes lukea, sill? silm?luomet painavat raskaina, eik? mik??n huvita.

* * * * *

Er??n? t?llaisena sunnuntai-iltana oli muutamia kyl?nmiehi? kokoontunut Tervasm?en sep?n tupaan. He eiv?t olleet n?ink??n mieslukuisina olleet illanistujaisissa sitten kuin viimeksi er??n? kes?kuun sunnuntai-iltana jokipartaalla. Silloin kes?inen tunnelma ja lasten vedess? mellakoiva uimariemu houkutteli heist? useita jokeen. Saatiin nauraa, miten arka ruumis oli viile?n veden hyv?ilyille. Silloin sai heist? yksi kovan reumatismin ja yksi ankaran nuhan. Toisetkin pel?styiv?t, niin ettei moni uskaltanut jokeen en?? koko kes?n?, vaikka kovin teki mieli.

Kes? oli sittemmin mennyt kullakin omissa riennoissaan, niin ettei ollut n?in kaikin satuttu kertaakaan yhteen.

Tuntui mukavalta, kun se nyt taas oli tapahtunut. Vaikkakin ulkona tuuli ja satoi, ei se sent??n n?in joukossa oltaessa aiheuttanut t?ll? kertaa kaameata turvattomuudentunnetta. Olivathan syysty?t mainiosti joutuneet, elot korjattuina suojiin ja riihist? tuli runsaasti viljaa. Ruis oli hyvin orastanut, syyskynn?ille oli vain eduksi, ett? satoi ja pehmitti. Se kotona ahdistanut ik?v?kin haihtui miesjoukossa. Puhetta riitti yllin kyllin, sill? sen hyvyydest? ei niin suurta lukua pidetty, kun sit? vain piisasi. Ja kun t?m? periaate kerran oli tiedossa, silloin vasta puhetuuli alkoi tuntea villin vapautensa nostattavaa ylty?.

Mutta kun n?in oli vauhtiin p??sty, alkoi muuan joukosta ehdottaa, ett? pit?isi velvoittaa jokainen kertomaan omista el?m?nkokemuksistaan jokin tarina. Toiset sit? vastaan heti tekiv?t muistutuksen, ett? sittenh?n ei t?nne viitsisi tulla kutkaan muut kuin ne suupaltit, jotka ovat tottuneet suutansa soittamaan nuorisoseuran keskusteluseurassa. Eik? sit? s??llinen, vanhemmanpuolen mies sellaisiin viitsi ruveta. Nuoremmat sen saisivat tehd?.

Mutta miten siin? haasteltiinkaan, rupesivat jo taipumaan, kun saivat luvan kertoa vanhoja, poikuutensa aikuisia ?satuja?, tapauksia ja havaintoja oman el?m?ns? varrelta, y.m. T?st? yh? useampain ajatus n?ytti joutuvan muistelevaan tilanteeseen, jolloin kasvoille levisi joko sis?inen, muistojen kajastuksen kirkastama hymynhohde, tai vakainen, juhlallinen tunnelma.

Kun vihdoin selitettiin, ettei silti kenenk??n ole pakko t?h?n kertomiseen antautua, mutta kuunnella saa kernaasti vapaasti ken haluaa, rupesi asia innostuttamaan kaikkia.

P??tettiin, ett? edellisell? kerralla aina m??r?t??n, kenen on seuraavalla kerralla, viikon kuluttua kokoonnuttaessa, kertomuksensa esitett?v?.

Kauppias Tamminen tarjoutui kertomaan seuraavalla kerralla muutamia kohtauksia ?raittiustaisteluista? viime vuosisadan 80-luvun alussa.

- Silloin, sanoi h?n, t?ytyi raittiustaistelijan usein turvautua k?sivarsiinsa, itsepuolustuksen tarkoituksessa. Sill? miehet, jotka ryypp??mist? harrastivat, pitiv?t sit? tapaa vastaan tehtyj? hy?kk?yksi? my?skin kunnianloukkauksina. Heist? moni k?sitti, ett? raittiusmiehen sekaantuminen heid?n asioihinsa oli tavalla taikka toisella rangaistava. Raittiusmies, joka teki ?hy?kk?yksi??, sai olla usein varuillaan.

Miesparvi hajousi Tervasm?en tuvasta ja kukin lupasi olla ensi sunnuntai-iltana paikalla kuulemassa, mit? se Tamminen valehtelee.