Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta

Tyhj? k?tkyt.

Kaukana pohjois-Ruijassa ja syv?ll? syd?nmaassa on pieni maakyl? nimelt? Karasjok. Kyl? on saanut nimens? joesta, joka juoksee sen ohitse. Joen nimi on my?s Karasjok, eli suomeksi "v?kev? virta."

Tasangolla, jonka halki virta juoksee, seisoo pieni puukirkko ja sen ymp?rill? asuu muutamia lappalaisperheit?. Seutu on kes?iseen aikaan sangen kaunis; tasangolla kasvaa rehoittavaa ruohoa ja harjanteilla kaunista pet?jikk??.

Nykyj??n asuu seudulla pappi, mutta viime vuosisadalla, jolloin t?ss? kerrotut seikat tapahtuivat, tuli pappi sinne vaan pari kertaa vuodessa, ja paitsi Lappalaisia asui siell? silloin vaan norjalainen nimismies ja kauppias. Kauppiaan nimi oli Lind. H?n oli vaimoneen er??n? kes?n? saapunut paikkakunnalle meren rannikolta, tuoden mukanaan kaikenlaisia tavaroita, joilla rupesi harjoittamaan kauppaa Lappalaisten kesken.

Muuten ei kukaan tiennyt sen enemp?? kauppiaasta ja h?nen vaimostaan. He olivat molemmat nuoria ja tullessaan ilman perillisitt?, mutta vuoden kuluttua lis??ntyi perhe pienell? tytt?rell?, ja odottamatta, kunnes seudulle saapuisi pappi, joka lapsen olisi kastanut, p??ttiv?t he l?hte? lapsen kanssa Koutokeinoon, toiseen samankaltaiseen kyl??n keskell? syd?nmaata, jossa my?s oli kirkko ja jossa silloin asui pappi vuoden umpeensa. Molempien kylien v?li? on noin 15 penikuormaa. Kes?ll? t?ytyy kulkea jalkaisin, vaan talvella voi k?ytt?? poroa ja saattaa silloin kulkea matkan kahdessa p?iv?ss?.

Monta vuotta sitten seisoi kauppias Lindin talon edustalla Karasjoella 5 poroa, valjastettuna kukin pulkkansa eteen.

Kauppiaan renki Lars, eli kuten Lappalaiset sanovat, Lassi, sovitteli paraillaan yhteen rekeen padan, v?h?n j??tynytt? poronlihaa ja yht? toista muuta, josta saattoi huomata ett? joku aikoi pitemm?lle matkalle.

Kaikki porot olivat suuria, kauniita el?vi?. Yksi poro oli aivan valkoinen, joka on varsin harvinainen v?ri, toinen oli kirjava; muilla oli tavallinen tuhkaharmaa v?ri, ja kaikilla oli suuret monihaaraiset sarvet.

Ne kuuluivat kaikki kauppiaalle ja h?n se olikin, joka nyt vaimoneen joulunaattona aikoi matkustaa Koutokeinoon, saadakseen pienen nelj?nnesvuotiaan tytt?rens? kastetuksi.

Kauppiaan porot, eritt?inkin lumivalkoinen, jolla vaimon tuli ajaa, olivat varustetut komeilla valjailla, vy? kaulassa ja vy?t?isill?, koristettuna punaisilla ompeluksilla, tupsuilla, hopealangoilla ja monilla pienill? kulkusilla. Lappalaisten komeuteen kuuluu n?et, sekin, ett? vaimo tahi rikas tytt? tulee kirkolle ajaen kauniilla, valkoisella porolla ja puettuna itse valkoiseen turkkiin, joka on koristettu kaikenlaisilla punaisilla ompeluksilla. Porot olivat luultavasti kauan seisoneet sidottuina, sill? ne eiv?t sy?neet eteen pantua j?k?l??, vaan olivat hyvin rauhattomia; kaapivat jaloillaan maata, kieputtivat sarviaan ja nykiv?t mursunnahkaista hihnaa, joka riimun tapaisesti oli sidottu p??h?n.

Ne olivat n?ht?v?sti hyvin nureissaan vankeudestaan ja tahtoivat mielell??n p??st? vapauteen, joten se, jonka tuli ajaa, saattoi olla varma siit?, ett? ensimm?inen nelj?nnes matkasta oli menev? huikeassa vauhdissa.

Talon arkihuoneessa istui nuori vaimo lapsi syliss??n, ja h?nen edess??n j?rjesteli er?s lappalaistytt? erityisi? esineit? "komsaan" eli lappalaisk?tkyeesen, tuommoiseen laitokseen, joka tuhatvuotisen kokemuksen j?lkeen on tehty niin tarkoituksen-mukaiseksi kuin mahdollista semmoisille retkille, joita n?iss? seuduin talvella tehd??n, usein ankarassa pakkasessa, lumituiskussa ja teitt?miss? er?maissa.

Semmoinen k?tkyt on koverrettu puusta; toisessa p??ss? on kupukatto, jonka alla lapsenp?? lep??, ja kupukatosta jalkapuoleen k?y vahvat nuorat eli siteet, jotka muodostavat tihe?n ristikon lapsen yli. Siteiden p??lle voi taasen levitt?? vaipan eli jotakin muuta, joten lapsi voi lev?t? t?ydelleen suojattuna ja kumminkin esteett?m?sti hengitt?? ilmaa, k?tkyeen toisesta p??st? toiseen k?y vahva nuora, jonka avulla sen voi kantaa sel?ss??n eli ripustaa puuhun ja panna heiluvaan liikkeesen. Se voi pudota ja kieri? maassa sek? kest?? kolmenkymmenen asteen kylmyytt?, ilman ett? lapsi k?rsii mit??n vahinkoa.

Kupukaton eli holvin etukaareen lapsen p??n p??ll? ripustetaan tavallisesti lasihelmi?, renkaita tahi muuta helisev??, jolla pienokainen voi leikki?. Muinoin ripustettiin poikalapsen k?tkyeesen jousi, nuoli ja keih?s pienennetyss? muodossa merkiksi, ett? h?nest? oli tuleva voimakas mets?st?j?. Tytt?lapsen k?tkyeesen ripustettiin riekon siivet, jalat ja nokka osoitteeksi, ett? h?nest? oli tuleva yht? "siisti, ripe? ja soma" kuin riekkokin oli.

"Tied?tk? nyt varmaan, Magga, ett? sammaleet, jotka panit k?tkyeesen, ovat kuivia?" kysyi ?iti lappalaistyt?lt?.

"Sen tied?n," vastasi t?m?, ne ovat niin kuivia, niin kuivia ja hienoja, ett'ei sen parempia l?ydy koko Diljetunturilla."

"Ja pienet porovasikan nahat, onko sinulla ne?"

"T?ss? on nelj? poronvasikan nahkaa, t?ss? on h?yhentyyny p??n alle ja t?ss? on jalkapussi j.n.e."

"Luulen ett? Maria nukkuu," lausui ?iti; "nyt on paras toimittaa h?net k?tkyeesen." Henk?yst??n pid?tt?en h?n painoi suudelman lapsen otsalle ja antoi sen tyt?lle, joka paremmin ymm?rsi asettaa sit? k?tkyeesen. "Saanko min?kin suudella lasta?" kysyi lappalaistytt?.

"Aivan kernaasti sen saat tehd?, Magga," vastasi ?iti, "sin? et suo

Marialle etk? minulle mit??n pahaa, mutta ?l? vaan her?t? h?nt?."

Kaikella huolella lapsi nyt pantiin k?tkyeesen ja ?iti rauhoittui johonkin m??rin Koutokeinon matkalle l?htiess??n.

Samassa tuli kauppias huoneesen ilmoittaen, ett? kaikki oli valmiina l?ht??n.

Ilma oli kylm? mutta kaunis heid?n astuessaan ulos asettuakseen rekiin, ja rekikeli oli oivallinen, eli toisin sanoin, oli v?h?n nuorta lunta kovan hangen p??ll?. Oli juuri semmoinen keli, jolloin poro juoksee paraten, kun se juostessaan silloin t?ll?in saa siepata suun t?ydelt? lunta j??hdytt??kseen kielt?ns? ja sammuttaakseen janoansa.

"Onko nyt kukin paikallaan reess? ja ohjakset k?dess??" kysyy Lappalainen, jonka ajaa edell? ja jota kaikki muut porot sidottuina per?ksytt?isin seuraavat.

"Nyt heit?n irti!" huutaa h?n, heitt?ytyy rekeen, ja ?kkin?isell? tempauksella l?htee "raide" [1] eteenp?in, niin ett? lumi elukoiden sorkista tupruaa korkealle ajajien p??lle.

Etunen?ss? ajaa Lappalainen, sitten kauppias, sen j?lkeen h?nen puolisonsa, sitten lappalaistytt? lapsi syliss??n ja h?nen takanaan v?lillinen eli varaporo ilman reett?. Pitemm?ll? matkalla nimitt?in eli siin?, miss? maa on hyvin m?kist?, kuletetaan tavallisesti semmoinen poro mukana. Sill? jyrk?nteit? alas kulkiessa viimeinen poro, jolla ei ole reke? kintereill?, pys?htyy ehdottomasti eli pit?? vastaan, josta vauhti hiljenee ja k?y turvallisemmaksi edell? ajaville.

Voipi my?s sattua vahinko jollekin porolle ja silloin voi turvata varaporoon. Onpa niinkin sattunut, ett? on jouduttu niin et??lle ihmisasunnosta, jotta ev?s on loppunut ja on t?ytynyt teurastaa varaporo.

Muutamia tuntia my?hemmin n?emme matkustajien hiljaista vauhtia kulkevan pitkin lumikentt??, revontulten kaarenmoisesti s?ihkyess? ik??nkuin kunniahohteena heid?n p??ns? p??ll?. Revontulten hohde on niin kirkas, ett? selv??n luulee kuulevansa suhisevan ja r?iskyv?n ??nen samalla, kun ne taivaanrannasta toiseen sinkahuttelevat ter?v?huippuisia ja punaisenkeltaisia kieli??n. Revontulet ynn? t?htien valo taivaan sinikannelta vaikuttavat, ett? on melkein yht? valoisata kuin p?iv?ll?.

Porot ovat nyt v?hitellen juosseet intonsa uuvuksiin, ja ne irroitetaan sen vuoksi nuorasta, joten kukin matkustaja ajaa erikseen. Sill? ei ainoastaan Lappalainen ja lappalaistytt? vaan my?s kauppias ja h?nen puolisonsa ovat tottuneita porolla ajamaan.

Heid?n aikomuksensa on saapua y?ksi majalle, joka matkustajia varten on rakennettu tien oheen; t?mm?iset majat ovat Ruijassa toisinaan niin et??ll? toisistaan, jotta ei p?iv?ss? enn?t? yhdest? toiseen. Toisinaan, kun ei semmoiselle majalle enn?t?, t?ytyy viett?? y? tunturilla. Silloin kaivetaan kuoppa lumeen, asetetaan poronnahka alle, toinen p??lle, kaadetaan viimein reki kumon p??llimm?iseksi, ja ellei pakkanen ja tuisku ole varsin ankara, saattaa siin? maata joksenkin levollisesti ja nukkua yht? makeasti kuin huoneessakin. Ajaessaan Lappalainen huvikseen on toisinaan reess? polvillaan, toisinaan seisoallaan ja kaikenmoisissa asennoissa. Muilla sit? vastoin on t?ysi ty? pysytell?kseen reess?. Tytt?, jolla on lapsi syliss??n, ajaakin niin varovaisesti kuin mahdollista, varsinkin kun tie k??ntyy alas rotkoon ja siit? joelle, jonka j??t? tahi rantaa my?ten ajetaan pitk?n matkaa. Toisin paikoin on virta niin v?kev? ja koskinen, ett'ei se voi j??ty?. Silloin t?ytyy kulkea joen ranta?yr?it? my?ten ja t?ss? tarvitaan taitoa pysy?kseen tasapainossa ja istuallaan reess?, joka poron useinkin vallattomasti ja huimap?isesti hyp?hdelless? helposti sattuu kiviin ja kantoihin, tahi luisuu pitkin kaljameita. Kuljettuaan 5-6 tuntia Lappalainen pys?htyy lev?ht??kseen paikalla, jossa n?kyy olevan j?k?l?? poroille. P??sty??n valjaista porot heti alkavat kaapia pois lunta etujaloillaan p??st?kseen j?k?l??n k?siksi. Sitten Lappalainen viritt?? tulen, panee padan tulelle ja t?ytt?? sen lumella saadakseen keitt?miseen tarpeellisen veden.

Mutta olihan kauppiaan puolison my?s pidett?v? huoli siit?, ett? pikku Mariakin saisi jotakin ravintoa, ja h?n k?ski sen vuoksi Maggan nostamaan lapsen k?tkyeest?.

"Otetaanko lapsi k?tkyeest? t?mm?isess? pakkasessa", huudahti tytt?, "ei, se ei k?y laatuun, paleltuisihan se."

"Niin, mutta mit? pit?? minun tekem?n?" kysyi ?iti.

"Sinun pit?? tekem?n niinkuin lappalaisvaimot tekev?t."

"No, kuinka he sitten tekev?t?"

"Lappalaisvaimo laskeutuu polvilleen lumeen k?tkyeen viereen, kumartuu lapsen yli ja imett?? sit? k?tkyess?."

Samaten nytkin tehtiin, ja pari tuntia lev?tty??n l?hti matkue taas liikkeelle ja ajoi eteenp?in.

V?h?n matkan p??ss? nousee matkaajien edess? ik??nkuin valkoisia savupilvi? joesta. T?ss? on siis koski, joka on kierrett?v?. Lappalainen pys?htyy ja sitoessaan porot yhteen h?n lausuu:

"T?ss? on meid?n meneminen maalle kosken ?yr??lle, katsokaa nyt eteenne, m?ki on j?inen, ja jos vaan putoaa reest?, saattaa helposti vieri? koskeen."

"Magga kulta," huusi ?iti, "pid? huolta Mariasta."

Viimeisen puolen tunnin kuluessa on Lappalainen heitt?nyt pois rekitemppunsa; h?n on ollut ??neti ja ajanut tavattoman rajusti.

"Onko siell? jotakin tiell?, Lassi!" kysyi kauppias.

"Ei ole," vastasi Lappalainen omalla kielell??n, jota kauppias my?s taisi, "vaan etk? ole huomannut, ett? t?ss? on tuoreita suden j?lki?? Parasta lienee, ett'et hiisku vaimollesi mit??n, jott'ei h?n s?ik?htyisi. Ehk? saavumme majalle tapaamatta susia tahi ilman ett? ne saavat meist? vihi?. Ei ole en??n kuin puoli penikuormaa j?lell? ja ole huoleti -" vaan ennenkuin h?n enn?tti jatkaa, hypp?si h?nen poronsa ?kki? ja niin rajusti syrj??n, ett? h?n milt'ei oli pudota reest?.

Susiparvi tuli juosten heit? vastaan ja valkoinen vaahto valui niiden veripunaisesta kidasta.

Porot karkasivat eteenp?in huimaa vauhtia. Ei mik??n k?si pystynyt heit? hillitsem??n. Jokaisella oli kyllin tekemist? pysytell?kseen reess? ja suojellakseen itse??n t?r?yksist? ja kaatumasta.

"Magga, Magga, pid? huolta lapsesta, pid? huolta Mariasta!" kuului ?idin ??ni.

Kukkulata kohti lensiv?t porot, vaan h?d?ss??n kompastuivat kantoihin, jotta nuora, jolla ne olivat yhdistetyt, katkesi. Huimassa vauhdissa ne sitten kiitiv?t kukin eri haaralle, ja lunta tuprusi niin vasten silmi?, jotta oli mahdoton n?hd? eteens?. Viel? rajummin ne lensiv?t eteenp?in p??sty??n kukkulalle ja n?hdess??n susilauman takanaan. Viimeisess? t?rm?nteess? tytt? kellahti semmoista vauhtia er?st? kantoa vastaan, jotta sek? h?n ett? lapsi sinkosivat reest?. Poro veti yh? per?ss??n tytt??, joka oli sitonut ohjaksen k?siranteesensa, vaan lapsi k?tkyess??n vieri aina vaan alemmas. Toisinaan oli k?tkyt pys?htym?isill??n johonkin kuiluun, vaan luisui taas alasp?in, kiihtyi vauhdissaan ja pys?htyi lopullisesti er??lle j??lohkareelle, joka hiljalleen kulki virran mukana pitkin rantaa.

Sill? v?lin porot yh? kiitiv?t pitkin tasankoa, ja tytt? oli puolipy?rryksiss? viruessaan susien takaa ajamana toisesta k?dest??n ohjaksissa. Vihdoin h?n sai k?tens? irroitetuksi ja poro kiiti nyt eteenp?in tyhj?ll? reell?, katkaisi pian vetonuoransa ja lensi sitten viel? tulisemmasti eteenp?in sudet kantap?ill??n.

T?m? seikka oli toisien pelastus, sill? sudet ahdistivat nyt irtonaista poroa, ja arvattavasti saavuttivat sen piankin ahmien suuhunsa sen l?mmint? verta.

Vasta usean virstan p??ss? Lappalainen sai poronsa suurella vaivalla pys?htym??n. Kauppias puolisoneen ei my?sk??n ollut kaukana ja vaara oli hetkeksi ohitse, mutta miss? oli tytt? ja lapsi?

Ilta oli jo k?ynyt sek? pime?ksi ett? pilviseksi, joten ei voinut n?hd? kauas eteens?. He odottivat sen vuoksi hetkisen voidakseen n?hd? eli kuulla tyt?n tulevan. "Me emme ole kaukana majasta," lausui Lappalainen, "meid?n t?ytyy ensin ajaa sinne. Min? palaan sitten takasin, jos vaan saan poron kulkemaan sinnep?in uudelleen."

"Min? seuraan sinua Lassi," lausui ?iti.

"Siit? ei ole apua," vastasi Lappalainen, "sin? et saa poroasi palaamaan sinne, kentiesi en min?k??n poroani."

"Mutta lapsi, lapsi", vaikeroi ?iti itkien.

"Ehk?p? Magga on saapunut majalle ennen meit?," lausui Lappalainen her?tt??kseen ?idiss? v?h?n toivoa ja saadakseen h?net ajamaan eteenp?in, vaikka itse tuskin rohkeni uskoa t?t?. Kuljettuaan sen verran, ett? saattoivat n?hd? majan, ja kun ei tytt?? viel?k??n kuulunut, k??ntyi Lappalainen takaisin, mutta kauppias ja h?nen puolisonsa kulkivat majaa kohden.

Puolen tuntia ponnisteltuaan poron kanssa saadakseen sit? kulkemaan takaisin, Lappalainen vihdoin saapui sille paikalle, jossa susilauman olivat kohdanneet. H?n alkoi huutaa ja meluta, jotta tytt? h?net huomaisi. Vihdoin kuului vastaus alhaaltap?in virran rannalta, ja t??ll? h?n tapasi tyt?n, joka kaalasi lumessa itkien ja valittaen lasta turhaan etsiess??n.

Tytt? kertoi nyt mit? h?nelle oli tapahtunut ja molemmat etsiv?t viel? lasta, vaan turhaan. Lopullisesti he eiv?t voineet luulla muuta kuin ett? lapsi oli joko vierinyt virtaan ja siten kadonnut j?ljett?miin tahi joutunut susien saaliiksi.

Nyt ei ollut muuta neuvoa, kuin palata onnettomien vanhempien luo, jotka kuoleman tuskassa odottivat heit? majassa.

Vihdoin kuului ulkoa kulkusten kilin? ja ?iti sy?ksi ulos huutaen:

"Lapseni, lapseni, miss? on lapseni?"

"Emme ole voineet viel? sit? l?yt??," puhui Lappalainen, kun tytt? h?mm?styksiss??n ei saanut sanaa suustaan, "meid?n t?ytyy odottaa kunnes p?iv? v?h?n valkenee."

"Hyv? Jumala, hyv? Jumala," huokasi poloinen ?iti vaipuen touotonna miehens? syliin.

Tytt? ja Lappalainen kertoivat nyt miten asian laita oli ja ett? olisi turhaa l?hte? matkalle uudestaan, ennenkuin muutaman tunnin kuluttua, vaan kun ?iti j?lleen tointui tahtoi h?n itse l?hte? lastansa etsim??n.

"Meid?n t?ytyy odottaa p?iv?n tuloa," vakuutti Lappalainen, "sitten l?hdemme kaikki kolme."

Pitk? oli t?m? y? onnettomille, pitk?t, surulliset olivat hetket itkun ja valitushuutojen kest?ess?. "Maria, pieni Maria, ainoa lapseni susien saaliina! Herra Jumala, sin? rankaiset minua kovin vihassasi!" valitti ?iti.

"Koeta v?h?n lev?ht?? voimistuaksesi, kun uudestaan l?hdemme etsim??n," lohdutti mies.

"Lev?ht??, lev?ht??, en saata, l?htek??mme heti."

"Se ei k?y laatuun ennenkuin aamulla, me emme n?e mit??n," vakuutti mies; "j?tt?k??mme asia Jumalan huostaan. H?nen laupias k?tens? suojelee lapsemme. Tied?th?n, ett'ei se voi paleltua k?tkyess?."

"Mutta sudet, sudet! Jumalan nimess? l?htek??mme heti takaisin," valitti ?iti.

"Susilla on kyllin tekemist? h?tytt?ess??n Maggan poroa," lohdutti mies.

"Ja virta ja koski. Jumalani, Jumalani, en saata olla t??ll?, meid?n t?ytyy l?hte?, rakas yst?v?iseni, l?htek??mme! Seuraa minua, Lassi!"

Lassi vakuutti porojen olevan niin s?ik?yksiss??n, ett? pime?ss? oli mahdoton saada niit? sinne palaamaan, ja t?ten rouva saatiin v?h?n lev?ht?m??n, vaan juuri kun uni ja v?symys oli k?skem?isill??n tapauksen unhotuksen huntuun, her?si h?n taas ?kki?, ja suru ja kauhistus ahdisti kuin lyijytaakka h?nen syd?nt?ns?.

"Pian l?hdemme matkalle," sanoi Lappalainen, "nelj?nnes tunnin kuluttua on niin valoisata, ett? saatamme kulkea."

Tytt? j?i odottamaan; Lappalainen, kauppias ja h?nen vaimonsa l?ksiv?t matkalle ja saapuivat p?iv?n koittaessa sille paikalle, jossa porot olivat s?ik?htyneet. Sekin paikka l?ydettiin, jossa tytt? oli pudonnut reest?, ja pian keksi Lappalainen kapean juovan lumessa jota my?ten k?tkyt oli luisunut alas virtaan p?in.

Kaikki kolme seurasivat nyt tuota juovaa eik? kauan viipynyt ennenkuin k?tkytkin tuli n?kyviin virran rannalla. Ilohuudolla ?iti juoksi rannalle ja heitt?ytyi k?tkyeen p??lle, vaan huoaten ja valittaen h?n vaipui riutuneena maahan.

K?tkyt oli tyhj?, nuorat irti revityt ja l?hemmin tarkasteltaessa huomattiin veripilkkuja lumessa ja ylen ymp?ri suden j?lki?.

Nyt ei ollut en?? ep?ilemist?k??n, ei voinut muuta luulla, kuin ett? lapsi oli joutunut petojen saaliiksi. Tyhj?n k?tkyeen kanssa vanhemmat palasivat majalle. Heill? ei nyt ollut mit??n tekemist? Koutokeinossa; seuraavana p?iv?n? he palasivat Karasjoelle, sairaina sek? sielun ett? ruumiin puolesta.

Mutta yksi seikka j?i heilt? huomaamatta, nimitt?in ett? sill? paikalla, jossa k?tkyt makasi, n?kyi suksien j?let, jotka n?yttiv?t viev?n yl?sp?in pitkin rantaa.